Varoitus. Seuraa yleistyksiä, kenties hivenen asenteellisuutta, mutta kaikkein eniten omakohtaisia ja vilpittömiä kokemuksia vuosien varrelta.
Moni kenties tietää, että vietän paljon aikaa pois Suomesta. Lähinnä Aasiassa, jossa törmään tietysti aasialaisiin ja suomalaisiin kulttuurieroihin, mutta myös ympäri maailmaa Aasiaan matkanneisiin kanssavaeltajiin.
Olen miettinyt paljon, miksen viihdy enää niin kovin hyvin Suomessa. Miksi olen onnellisempi vaikkapa Intiassa tai Indonesiassa. Sydämeni laulaa siellä eri tavalla. Ja vaikka se laulu on toisinaan hyvinkin epävireistä, keskeneräistä, noloakin, uskallan silti laulaa. Kotona se laulu toisinaan sammuu.
En tiedä yhtä yksittäistä syytä siihen, mutta rehellisyyden nimissä olen pohtinut sitä jo jonkin aikaa. Siksi päätin listata alle (itsellenikin muistiin) kymmenen asiaa, jotka tekevät minut siellä ”Muualla” onnelliseksi.
1. Onni pienissä asioissa
Mitä enemmän ihminen voi saada, omistaa tai ostaa, sitä suurempia asioita ihminen tarvitsee tullakseen onnelliseksi. Meillä länsimaissa vallitsee usein ”Mikään ei tunnu missään” -tautologia. Kaikki on paremmin kuin hyvin. On uusimmat sisustustrendit sohvalla, pöytävaraus hienoon ravintolaan työviikon päätteeksi ja pihassa auto, joka pykiessään korvataan uudella. Silti jokin on aina vähän huonosti. Pienille onnen lähteille on tullut sokeaksi. ”Muualla” onneen riittää usein se meille itsestäänselvyys.
2. Onni muiden menestyksestä
Joskus tuntuu siltä, että kehumme toisiamme liian harvoin. Usein tuntuu kuin toisen menestys tai muutos elämässä olisi itseltään pois. Kerron esimerkin. Olin ollut pois ”normaalista” työelämästä kaksi vuotta, kun sain ihan kivan työtarjouksen ihan kivasta paikasta, mutta se olisi heittänyt minut takaisin oravanpyörään, jolloin kirjaprojektini ja muut intohimoni olisivat jääneet taka-alalle. Ja olin juuri uskaltanut hypätä pois siitä oravanpyörästä! Eräs tuttuni riemastui työtarjouksesta ja tokaisi, että ”Onpa hienoa, kai sinä otat työn vastaan?” Tunsin jostain syystä epäonnistuneeni siihen astisissa valinnoissani täysin. Koin, että onnistuisin ainoastaan, jos asettaisin itseni siihen perinteiseen arkimuottiin.
3. Yhteisöllisyys ja perheen voima
Välillä kadehdin varsinkin Aasiassa perhekeskeisyyttä. Vaikkei olisi naimisissa tai parisuhteessa, koskaan ei jäisi yksin. Monesti lähiperheen lisäksi samassa talossa asuu muutakin sukua. En tiedä olisiko se lopulta hyvä idea tällaiselle introvertille, mutta perheettömänä olen kokenut välillä yksin asuessani ja ystävien perhebileistä pois jätettäessä viiltävää yksinäisyyttä. Mutta kulttuurissani olisi ainoastaan noloa asua nelikymppisenä samassa talossa sukulaistensa tai vanhempiensa kanssa.
4. Riittävyyden asteen madaltuminen
Olen törmännyt kotona usein sellaisiin kysymyksiin, kuin Mitä muuta teet kun kirjoitat kirjoja? Miten oikein täytät päiväsi? Mistä saat rahaa? Kaikki kysymyksistä ovat mielestäni aika alentavia ja lisäksi hyvin henkilökohtaisia. Hypättyäni pois oravanpyörästä vastailin kiltisti näihin kysymyksiin. Listasin kaikkia asioita joita teen ja kerroin, että rahaa tulee milloin mistäkin, ja paljon on ollut säästöjä ja että vanhempanikin ovat auttaneet taloudellisesti ja ja ja. Mitä hittoa? Miksi?
Se iski tajuntaani vasta ehkä viidennellä kerralla, kun joku kysyi minulta ”Muualla”, että mitä teen työkseni. Olin varautunut listaamaan samat asiat kuin kotimaassanikin. Mutten ehtinyt kuin vähän häpeillen kertoa kirjoittavani yhtä kirjaa, kun vastaus olikin että Onpa hienoa! Mistä kirjoitat? Onko jotain jo julkaistukin? Ketään ei kiinnostanut mitä kaikkea MUUTA tein saati mistä kaikkialta sain RAHAA. ”Muualla” olin enemmän kuin riittävästi.
5. Suorittamisesta luopuminen
En ole koskaan kokenut niin ikään ”Muualla”, että minun pitäisi ajaa itseni loppuun suorittamalla niin vimmatusti. Se johtunee siitä, ettei kukaan ole koskaan esittänyt minulle ”Muualla” sitä kysymystä, että mitä MUUTA sitten teet. Se riisuu itsestään suorittamisen pakon ja näyttämisen tarpeen muille.
6. Erilaisuuden ihailemisen – ei tuomitseminen
Matkustaessa näkee varsinaisen sekoituksen kulttuureita ja tapaa ihmisiä mitä erilaisimmista paikoista. Samassa pöydässä saattaa istua suomalainen kirjailija, hollantilainen vaihtoehtoislääkäri, intialainen munkki ja israelilainen entinen sotilas. Kaikkien tarinat ovat yhtä arvokkaita. Jokainen kohtaaminen tuo omaan elämään jotain lisää. Monikulttuurisuus on ”Muualla” rikkaus, ei painolasti tai kirous.
7. Kiitollisuus, ihan kaikesta
Kiitollisuus ei ole kauaakaan kuulunut meidän jokapäiväiseen sanavarastoomme. Viime aikoina on erilaisissa tsemppausyhteyksissä kehotettu pitämään ”kiitollisuuspäiväkirjoja” ja miettimään joka aamu jokin asia, mistä on kiitollinen. ”Muualla” (erityisesti Intiassa) kiitollisuus on elämässä koko ajan läsnä. Kiitollisuus ei kaipaa sen suurempia asioita kuin uuden päivän, vatsan täyttävän aterian, ystävän kauniin lauseen. Kiitollisuuspäiväkirjoihin ei tarvitse siellä ”Muualla” sitä edeltävää masennusta tai loppuunpalamista.
8. Kateuden korvaaminen kannustuksella
Olen ollut pitkään sitä mieltä, että kateuskorttia käytetään toisinaan väärin. On helpompi kuitata itseensä kohdistuva arvostelu sillä, että ”No se on vaan mulle kateellinen.” Aina se ei kuitenkaan niin ole ja toisinaan tulisi katsoa kenties peiliin. Silti en ole koskaan, missään ”Muualla” törmänyt tilanteeseen, jossa olisin haistanut kateutta, vaikka monesti rikkaan ja köyhän maan edustajien kohdatessa voisi olla syytäkin. Miten se sanonta meni? Kateus on kansantauti?
9. Rakkauden määritelmä
Olen sanonut aiemminkin, että minulta kysytään usein palatessani Suomeen löytyikö rakkautta. ”Muualla” rakkaudella on laveampi merkitys. Rakkaus on kaikkialla ja kaikessa. Eikä rakkaudella tarkoiteta aina pelkästään parisuhdetta. ”Muualla” sydämen rakkaus ajaa usein tärkeydessään keskinäisen rakkauden ohi.
10. Oman heimon löytyminen
Kun olen tavannut ”Muualla” uusia ystäviä ja ihmisiä, olen tunnistanut silloin tällöin jonkun sielunsisarekseni tai -veljekseni, heimolaiseksi, jonka edessä voikin olla täysin oma itsensä. Silloin olen oppinut itsestänikin paljon. Millainen minä oikein olen ja millaisia ihmisiä kaipaan elämääni? Jostain syystä heimolaisiin on ollut helpompi tutustua siellä ”Muualla”. Siellä tuntemattomienkin kanssa saa jutella.
P.S. Matkustan kesän lopussa taas ”Muualta” takaisin Suomeen. Toivon, että voin todistaa, että ”Muualla”-listani on ollut ainoastaan vääristyneenä muistileimana päässäni.
