Olen aina ollut kiltti poika. Tehnyt sen mitä on pitänyt (noh, ainakin sinnepäin), käyttäytynyt sopivasti (ainakin melkein) ja pyrkinyt käyttäytymään nätisti. Muistelen, että tädit pitivät minusta pienenä poikana, ”voi, kun se on niin söpö ja kiltti”. Se ehkä kuulostaa monesta hyvältä, mutta siinä on haasteensa. Varsinkin jos kiltti poika -mentaliteetti jää päälle aikuisenakin. Se tarkoittaa helposti sitä, että ihmissuhteissa pyritään olemaan järkyttämättä muita. Eikä siinä lähtökohtaisesti mitään vikaa ole, siinäkään.
Haaste on siinä, että silloin ei ilmennä omaa itseään, ei kerro rehellisesti mitä mieltä on tai ei tee niitä asioita, mitkä toisivat arvoa omaan maailmaan. Kilttien ihmisten haaste on myös monesti, että heidän ylitseen kävellään, koska he eivät osaa tehdä rajoja tai kertoa mielipiteitään rehellisesti. Niinpä monet ihmiset, usein alitajuisesti, voivat jyrätä sinut alleen.
Maailma on siinä mielessä ihmeellinen, että se näyttäisi antavan meille oppiläksyjä niin kauan kunnes opimme ne. Ellemme opi tai halua oppia, elämä tuo eteemme tilanteita, jotka saavat meidät sanomaan ”taas, miksi minä”, ”miksi tämä aina sattuu minulle” tai muita sanontoja, joilla ilmennämme sitä, että olisimme uhreja. Että tämä sattuisi vahingossa (vaikkakin 100:nen kerran) jälleen.
Mikäli opimme läksymme tässä elämässä, huomaamme oman käyttäytymismallimme ja tulemme niistä tietoiseksi ja näin ollen pystymme muuttamaan käyttäytymistämme.
Kun muutamme käyttäytymistämme, muutamme myös tilanteita, joita meille tapahtuu. Kyse on siitä, haluammeko nähdä oman vastuumme asioissa ja tilanteissa. Pitkään kesti ennen kuin tämän tajusin. Ajattelin, että kaikki on ennalta määrättyä. On helpompaa olla uhri, koska silloin ei tarvitse ottaa omasta elämästään vastuuta. Mutta kun tajuaa sen, että ”hei, mitä teen omassa elämässäni, joka tuo näitä toistuvia tilanteita vastaani?” voi jokin muuttua.
Minulla kiltti käyttäytyminen on edelleen vahvasti mukana, mutta nykyään olen myös tietoisempi omista rajoistani ja ennen kaikkea rehellisyydestäni. Minulle kiltin vastakohta ei ole tässä yhteydessä paha vaan ennemminkin rehellisyys. Elämän piti antaa vahvoja oppiläksyjä, jotta vihdoin tajuaisin tämän. Se on tuonut hajonneita ihmissuhteita, muuttunutta ystäväpiiriä ja erinäköistä tekemistä ja olemista elämässäni.
Kiltin pojan piti kohdata ihmisten hylkäämistä (mielen pelko) ja haasteita niin kauan, jotta ymmärsin mikä toimii mikä ei.
Ja tässä on myös syy, miksi kiltistä oli helppo pitää kiinni. Se tuo paljon isompia (ja rehellisempiä) kohtaamisia ihmisten kanssa, joissa voidaan olla myös eri mieltä. Kilttinä en uskaltanut tätä kohdata, erimielisyyttä ja epämiellyttäviä kohtaamisia. Kilttinä pelkäsin rehellisyyttä, koska silloin on aina mahdollisuus, että minut jätetään yksin. Se ei myöskään tuo täyttymystä vaan enemmänkin tasapaksua elämää.
Ei minulla ole tasapaksua vastaan mitään, mutta epärehellisyyttä en halua omaan elämääni. Se kuulostaa karulta, mutta kiltin pojan oli kuoltava, että jotain uutta pääsi syntymään. Tämä pätee kaikkiin vahvoihin rakenteisiin, joihin olemme jääneet kiinni. On luovuttava jostain, jonka tunnemme ja tiedämme, jotta jokin tuntematon pääsee nousemaan. Kaikki eivät tätä halua kokea ja sekin on kunnioitettavaa. Se ei ole vain oma polkuni. Kuolema ei ole päätepysäkki. Se on aina myös jonkin uuden alku, jonkin uuden syntymä.
Toivottavasti sinun elämä näyttää tänään juuri sinunlaiseltasi. On se sitten tietoisen työskentelyn tai automaation tulos. Toivon, että jokainen pääsee elämään sen näköistä elämää, jossa voi kokea merkitystä, rakkautta ja hyväksyntää. Ne kuuluvat meille kaikille.
Kuvat kirjastani: Elinvoimaisen miehen kirja
