Kateuden tunnetta voi olla vaikea tunnistaa, saatikka myöntää edes itselleen. Siihen liittyy usein tabuja ja häpeää. Luultavasti jokainen on kuullut kateudesta jonkun vähemmän kauniin kommentin. Ehkä me ihmiset kuitenkin melkein 2020 luvulla tiedämme järjellä, miten myrkyttävä tunne kateus sisäisesti on. Tämän tietäminen ei kuitenkaan itsessään estä kateutta. Sekin on yleisinhimillinen tunne, joka voi vierailla ihan kenen hyvänsä luona. Kateuttakaan ei kannata kieltää, vaan enemmänkin pysähtyä keskustelemaan sen kanssa.
Kateudella voi olla monenlaista kerrottavaa. Siitä mitä itsekin haluaisi, siitä mikä inspiroisi. Kateuden tunteen ollessa valloilla, emme useinkaan näe kuin jäävuoren huipun. Emme tiedä koko tarinaa, koko totuutta. Kateus saattaa lamaannuttaa ja jähmettää. Pahimmillaan se saa ilkeilemään. Kateuden energia olisi kaikista viisainta valjastaa omien arvojen mukaiseen toimintaan.
Kateus ei ole läheskään aina kateutta toisten autoista, hienosta grillistä tai vaatteista. Emotionaalinen kateus on sitä, että koemme että jollain toisella on tunnetasolla jotain, minkä koemme itseltämme puuttuvan. Voimme esim. kokea että joku saa tukea, jota itse kaipaisimme. Kaipaamme tuetuksi tulon tunnetta.
Kateuskin ansaitsee tulla avoimen keskustelun ja kohtaamisen piiriin, sillä sekin on lopulta tunne muiden joukossa. Kateuden tunteen salliva tutkiminen on lahja itsellesi, joka parhaimmillaan lisää itsetuntemusta ja opettaa erottelukykyä siitä, mikä on sinun tiesi ja mikä ei.
Rakastan hyväksymis ja omistautumisterapiasta tuttua ajatusta: Hyväksy tämä hetki, tunteesi ja ajatuksesi radikaalisti JA ota pienin mahdollinen askel kohti arvojesi mukaista elämää.
Kuuntele kateudesta lisää podcastilta!
https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/kateudesta-podcast-1
Tutustu Eevin itsetuntemusohjaukseen Tampereella tai skypessä täältä
