Ensimmäinen joulu eron jälkeen on monelle vaikea. Kaikki on toisin. Joskus se voi olla helpotus, joskus suuri tuska. Vaikka eron uhka olisi ollut jo pitkään tiedossa, voivat omat reaktiot yllättää. Siirtyminen parisuhteesta eronneeksi ei kulje ilman tunnetyöskentelyä, mutta joskus ihminen voi tarvita työkaluja ajatustensa selvittämiseen. Silloin avuksi voi tulla ystävä, kirja, musiikki, eroseminaari tai terapeutti.
Minun eroni puolisostani tapahtui jouluna vuonna 1998. Kaikki oli kaaosta. En ollut osannut valmistautua asiaan, vaikka olin tuntenutkin sen olevan tulossa. Yksin jäätyäni minusta tuntui, kuin ympärilläni olisi ollut autio, loputon maa. En nähnyt tulevaisuutta edessäni. Toisaalta pitkään jatkunut pelko mahdollisesta avioerostamme oli totta, olin astunut ahdistavimman kynnyksen yli.
Kun aattoiltana istuin yksin kuusen vieressä kodissamme, oli tunne musertava ja samalla pysäyttävä. Minulla oli ikävä lapsiani, mutta samaan aikaan tiesin, ettei minusta olisi ollut heille sitä iloa, jota he saivat kokea sukujoulun keskellä isänsä kanssa. Ymmärsin samalla, että ensimmäisen eron jälkeisen joulun voi kokea vain kerran. Antauduin tunteelle, annoin elämän tapahtua minussa.
Muistan, miltä tuntui nuorena naisena miettiä mahdollista yksinhuoltajuutta ja eroa. Ajatuskin kauhistutti, en halunnut ajatella kohtaloa itselleni. Yksinhuoltaja oli jo sanana kammottava, epäonnistunut ja yksinäinen. Mikä pelottavinta: siinä oli hylätyn leima. Ajattelin, ettei se minua koskaan koskisi, olimmehan tehneet lupauksen.
Jokin aika sitten eräs eroa pohtiva asiakkaani sanoi, että jos lentokoneet putoaisivat samalla 39% todennäköisyydellä, kuin ensimmäiset avioliitot päätyvät eroon, kukaan ei uskaltaisi lentää. Naimisiin kuitenkin mennään. Ihmisellä on suuri tarve uskoa omaan ainutlaatuisuuteensa ja rakkaussuhteensa kestävyyteen.
Avioliiton pysyvyydessä kysymys ei kuitenkaan ole vain lupauksesta tai tahdostakaan, jos emme ole valmiita työskentelemään tunteidemme kanssa ja olemaan läheisiä itsellemme ja toisillemme. Läheisyys on näkyväksi tulemista, sen tiedostamista, että on tärkeää tietää, mitä puolisolle kuuluu. Aivan samoin kuin omalla vastuullani on kertoa tunteistani ja toiveistani puolisolle. Silloin meillä on mahdollisuus kuulua 61 prosenttiin tai jopa kasvattaa tuota lukua.
Juhlapyhinä normit vahvistuvat. Voi tulla kiusaus verrata itseä toisiin. Tämä korostaa erilaisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. On hyvä muistaa, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Joku on joskus kirjoittanut, että älä kadehdi toisen onnea, koska et tiedä hänen salaista suruaan. Toisaalta voimme yhtyä Eeva Kilven runon sanoihin: ”Siis kauneutta on. Rakkautta on. Iloa on. Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä!”
Ensimmäinen joulu eron jälkeen antaa mahdollisuuden myös luoda uusia perinteitä, omaa uutta tulevaisuutta. Se haastaa pohtimaan minkä äärellä elän, minkä varaan haluan jouluni rakentaa? Ja laajemmin: Elänkö kuten haluan? Mistä tulen onnelliseksi? Voit lähestyä ensimäistä erojouluasi myös oman elämäsi pienoisallegoriana: tämä joulu on erilainen kuin ennen, mutta se tarjoaa sinulle portin uuteen maailmaan. Millaiseksi haluat sen luoda?
Ensimmäisenä jouluna eron jälkeen
- Hoida itseäsi hyvillä asioilla
- Älä pakene tunteita alkoholiin
- Pyydä rohkeasti apua tai seuraa kavereilta
- Jos kaipaat ihmisiä, mene ihmisten pariin
- Anna itsellesi lahjaksi lista asioista, joista voit olla kiitollinen
- Muista, että hyvät asiat menneisyydessä pysyvät, ne eivät katoa milloinkaan.
- Liiku luonnossa
- Kirjoita kirje vuoden päässä odottavaan seuraavaan jouluun.
Apua erotunteiden käsittelyyn Marikan erohehkukorteista
