Mietin viimeisten viikkojen aikana seuraavan blogini aihetta ja tiesin jo pitkän aikaa, että tulen kirjoittamaan kokemuksestani haiden kanssa viime tammikuussa. Olen oppinut, että kirjoittaminen on prosessi mitä ei todellakaan väkisin voi pusertaa, joten ajattelin, että antaapa ajan kulua, teksti tulee sitten kun on sille oikea aika. Kirjoittamista kiertelee ja kulkee päivästä toiseen odottaen, että saa langan päästä kiinni. Tässä kävi nyt hieman toisin, alkusysäys tulikin odottamattomalta taholta.
Heräsin aamulla aikaisin, kaikki on vielä mielessä selkeänä, yöllinen uni. Miten mielettömän hieno uni ja niin kirkas, harvoin niin selkeinä kuvina vielä aamulla. Äitini, joka poistui keskuudestamme menneenä kesä, tuli uneeni. Tätä olin odottanut pitkään, joka ilta nukkumaan mennessä ajattelin, että josko nyt sen viestin saisin, jos jotain kuulisin tai näkisin. Äiti seisoi vierelläni ja sanoi, että minun tulee kirjoittaa omasta kokemuksestani haiden kanssa. Tämä kaikki oli jo ennestään selvää, mutta hänen viestinsä oli jotain mitä itse en ollut ymmärtänyt, hyvin selkeä ja kaunis viesti.
Unessa olimme äidin kanssa yhdessä vedessä ja ympärillämme uivat upeat hait, aivan kuin tammikuussa, kun pääsin heidän kanssaan uimaan Floridassa. Pyysin blogilleni otsikkoa ja äiti sanoi aivan selvästi, että blogin otsikoksi tulee laittaa ”Villi luontoni”. Tämän jälkeen hän puki sanoiksi sen, mitä tuo kaikki tarkoitti. Mikä tämän kokemuksen tarkoitus oikein oli minulle ja mitä siitä voisin kirjoittaa muille niin, että jokainen voisi saada siitä itselleen jonkin pienen palasen mukaan otettavaksi matkalleen.
Kirjoitan sinulle kaiken sellaisena kuin se minulle unessa näytettiin. Se mitä voisin kirjoittaa haista muuten, on yhden luennon mittainen pätkä. Niin upeita, kauniita, rauhallisia, virtaviivaisia ja täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa, ei millään tavalla pelottavia. Maailman väärin ymmärretyin eläin, niin viisas ja täydellinen.
Maiccu vedessä haiden kanssa tammikuussa, kuvaaja Ingela Nicklas.
Unessa, vedessä haiden ympäröimänä, Äiti puhuu;
”Katso niitä nyt, miten ne katsovat sinua, hait eivät mene piiloon sinua, nuo upeat eläimet edustavat sinussa näkyvyyttä, sitä, että sinun tulee tehdä itsesi näkyväksi kaikelle maailmalle. Katso niitä tarkkaan, kuinka ne tulevat lähelle, mutta pitävät juuri sopivan etäisyyden, tulevat juuri niin lähelle kuin sallit. Hai ei piiloudu, hai ei kurki nurkan takaa vaan näyttäytyy sinulle juuri kuten sinun pitää näyttäytyä maailmalle. Se mitä sinä tunnet haita kohtaan, sen se näyttää sinulle takaisin, täydellisenä peilinä jokaisella hetkellä jonka sen kanssa vietät. Aivan kuten elämäsikin.”
Aamulla mietin, että montaa todellista lampun syttymishetkeä ei ihminen elämässään kohtaa, mutta tämä todellakin oli yksi niistä. Tämä sama asia on toistunut monissa yhteyksissä ja opetuksissa, joihin olen vuosin saatossa törmännyt, mutta ajatus on sisäistynyt vain pienissä paloissa. Aloin ymmärtää itseäni ja monia tapahtumia elämässäni ja ennen kaikkea sitä miksi muutokset, joita kohtasin viimeisten vuosien aikana, tuntuivat niin rankoilta ja jopa julmilta ajoittain.
Se miten hai näyttäytyi minulle elävässä elämässä ja se mitä sillä hetkellä tunsin maailman pelottavinta petoa kohtaan, oli suunnatonta rauhaa ja rakkautta. Minua ei pelottanut, olin täysin lumoutunut ja lapsenomaisen innostuksen vallassa. Ja samalla tavalla hait lähestyivät minua, hieman ujosti, turvallisen etäisyyden päästä, rauhallisesti, ilman mitään äkkinäisiä liikkeitä. Olin unelmoinut tästä kohtaamisesta vuosikausia ja nyt se oli tässä, elämäni tärkeimmät treffit, eikä hetkeäkään aikaisemmin, nyt olin valmis.
Sisäisessä maailmassani on tapahtunut paljon muutoksia, rauhoittumista, itsen rakastamisen opettelua ja elämän virralle antautumista. Huomasin, että olen lakannut pakottamasta tapahtumia, kaikki menee kuitenkin aina juuri, kuten universaalisti on kaikkien korkeimmaksi parhaaksi. En edes kiinnittänyt suurta huomiota siihen, kuinka paljon helpommaksi elämä kävi, kuinka paljon kevyempää kaikki oli, kunnes tämä lamppu syttyi. Elämä näyttäytyy juuri sellaisena minulle kuin mitä minun sisäisessä maailmassani kulloisellakin hetkellä tapahtuu. Olin puhunut siitä, että tämä vuosi on parempi, kaikki tuntuu helpommalta ja nyt ymmärsin, että helppous johtuu ainoastaan siitä, mitä minussa sisäisesti on tapahtunut.
Tätä meille opetettu useissa henkisissä opetuksissa, mutta kuten tiedämme, niin usein kuitenkin kapinoimme elämää vastaan, haemme syitä erilaisiin kriiseihin tai siihen, että joku ei onnistu, milloin mistäkin. Minäkin kapinoin vastaan jokaista vastoinkäymistä, kunnes tajusin, että kapinoiminen, valittaminen tai jatkuva itseni kritisoiminen ei auta mitään. Sisäinen stressi ja pelko selviytymisestä söivät kaiken energian.
Nyt, kun katson taaksepäin, niin huomaan, että itsessäni selkeä muutos alkoi noin vuosi sitten ja nyt tuntuu siltä, että se jatkuu yhä kiihtyvällä vauhdilla ihanasti, suuntaan mihin minun ei edes tarvitse itse olla vaikuttamassa. Voin sanoa sydämestäni, että kaikki se mitä olen oppinut siitä, kuinka oma sisäinen maailmamme vaikuttaa ulkoiseen maailmaamme on todellakin totta. Sisäisen maailman tila vaikuttaa aivan kaikkeen elämässä, ehkä tässä on paikallaan vanha suomalainen sanonta ”niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan”. Voiko parempaa opettajaa olla, kuin hai, joka edustaa kaikkia pelkojamme, sinne aivan ytimeen saakka ulottuvia eläimelliseen selviytymiseen liittyviä pelkoja. Suhtauduin haihin kohdatessamme rakkaudella, ihmetyksellä ja odottavan innostuneella tavalla ja hai vastasi samalla mitalla, niin luonnossa kuin unessakin. Uni merkitsi paljon ja puhutteli minua niin syvällisesti, jotta todella tajusin, että sillä on suurempi merkitys, äiti tarvittiin mukaan, sanomaan pari selventävää sanaa tuolta toiselta puolelta. Kiitos Äiti!
Muutamalla sanalla haluan vielä tähän loppuun sanoa jotain haista. Sydämeeni jäi suuri tila näille upeille eläimille. Niin moni myytti kumoutui täysin, ymmärsin, että jokainen voi halutessaan saada saman kokemuksen, täysin turvallisesti. Hai ei ole kiinnostunut ihmisestä, eikä ihminen kuulu hain ruokavalioon. Vuosien tutkimusten perusteella on opittu, että hai ei ole kiinnostunut edes ihmisen verestä, eikä juuri lehmänkään verestä. Hain vaistot heräävät vaikkapa mm. tonnikalan tai muun kalan veren hajusta, mikä kuuluu sen luonnollisesti sen ruokapöytään. Hait ovat kuin mertemme ja koko maapallomme valkosolujärjestelmä, joka siivoaa kaiken sairastuneen pois.
Joka päivä uskomaton määrä haita tapetaan mm. haineväkeiton vuoksi, täysin tarpeettomasti, ja hait ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. Me tarvitsemme haita, kuten niin monia muitakin elämiä, joiden olemassaololle ainoa uhka on ihminen. Jos sinä olet kiinnostunut tekemään elämäsi treffit hain kanssa, suosittelen lämmöllä Florida Shark Diving -nimistä yritystä Floridassa. Heidän kanssaan pääset turvallisesti ja pienessä ryhmässä uimaan haiden kanssa. Uinti tapahtuu snorkkelin kanssa ja yrityksen kautta saa kaikki muut tarvittavat kamppeet kuten märkäpuvun. Uinti tapahtuu avomerellä, siellä missä on haiden koti, ihan vapaasti, ilman häkkiä tai muita härveleitä.
Ihanaa kevään alkua kaikille sisäisen ohjauksen viitoittamalla tiellä.
Rakkaudella,
Maiccu
Blogin kansikuva ja alempi sukelluskuva ovat Florida Shark Diving yrityksen kuvia. Sukeltaja kuvissa on heidän oppaansa Amanda Dawn McRoberts, joka sukeltaa haiden ja vieraiden kanssa joka päivä.
