Suuret tarinat tarjoavat tarkoituksia olemassaololle. Niiden aika ei ole ohi?
Jokaisen ihmisen tehtävänä on auttaa muita liittymään jatkuvasti kehittyvään ylevään tarinaan, jossa ihmisen on mahdollista kasvaa täyteen ihmisyyteen. Se tarina ei luokittele ihmisiä pieniksi ja suuriksi vaan auttaa jokaista yltämään omaan parhaaseen omista lähtökohdista käsin.
Täysi ihmisyys on sivistystä, jonka ansiosta ihminen löytää elämäänsä merkitysnäköaloja. Merkitysnäköalat voimistavat nyt-hetken täyteyttä ja ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia.
Inhimillisen kasvun huipentuma on ihminen, jonka on mahdollista luontevasti olla kaikkea sitä, mitä hän parhaimmillaan voi olla.
Elämänhalu voimistuu, kun ihminen tunnistaa olevansa maailmaa muuttava olento. Omat vahvuudet otetaan rohkeasti käyttöön yhteistä hyvää palvelemaan. Käyttökohteina ovat ne yhteisöt, joihin jokapäiväinen elämä meitä liittää.
Joka päivä on mahdollista valita kymmeniä kertoja millaisen maailman puolesta toimii. Jos asettaa oman elämänsä osaksi ratkaisua, voi löytää elämänpoltetta, joka kannattelee. Siirrytään kohtalonomaisesta ajelehtimisesta oman elämän tekijäksi. Oma osaaminen palvelee jotain itseä suurempaa, joka ylevöittää mielen.
Nykyajan haaste on elämän pirstaleisuus ja siihen kytkeytyvä vähäpätöisyyden ja riittämättömyyden kokemus. Pitäisi revetä ja riittää liian moneen. Eheämmät näkymät ja suurempiin kokonaisuuksiin liittymiset rakentavat vaikuttavampaa tarinaa?
Niitä liittymisen arvoisia tarinoita on monenlaisia. Suurin on se, joka selittää kaikkea olevaista. Mutta sekin tarina vaihtelee maailmankäsityksestä riippuen. Viisasta on koetella millainen tarina kestää tiukimmatkin happotestit. Oman elämän liittäminen mahdollisimman kestävään tarinaan selkeyttää olemassaoloa.
Kuva: Olivia Salonen
