Rohkeudesta on tehty myytti. Ominaisuus, joka liitetään sankareihin – johtajiin ja menestyviin ihmisiin. Kuvitellaan, että ihmiset jotka ovat luonnostaan rohkeita, saavuttavat unelmansa.
Mutta rohkeus, sen paremmin kuin muukaan elämäntaito, ei ole synnynnäistä. Riittää, kun uskaltaa yrittää. Kun yrität, opit. Kukaan meistä ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä. Rohkeimmat ja menestyneimmät ovat yrittäneet eniten ja oppineet kovimmin. Epäonnistumisesta kertova arpikudos on todisteena yrittämisestä. Rohkeus siis syntyy matkalla pelkojen läpi.
Juha: Kun tyttäreni oli nelivuotias, opettelimme kiipeilemään puuhun. Yksi ensimmäisistä puista oli kotipihamme vieressä kasvanut lähes kymmenmetrinen kuusi, joka oli kuin luotu kiipeilypuuksi. Tyttäreni lähti nousemaan ja pidin hänestä kiinni kunnes hän oli noussut käsieni yläpuolella. Kun kysyin häneltä pelottaako korkeus, hän vastasi empimättä ei. Halusin kokoajan muistuttaa, että vain yksi raaja liikkuu kerrallaan, jotta kiipeileminen olisi mahdollisimman turvallista. Kannustin jatkamaan ja lähdin kiipeämään perään. Kuusen puolessa välissä oma pelkoni itseni ja tyttäreni puolesta oli jo ylittänyt mukavuusalueeni. Kun tyttäreni oli lähes latvan korkeudella sanoin, että nyt ollaan kiivetty niin ylös, että on aika palata alas. Hienointa oli, kun tyttäreni sanoi että ollaan tässä vielä hetki. Palasimme alas niin, että tyttäreni oli koko matkan sylini korkeudella ja pystyin varmistamaan jokaisen askelman omin käsin. Alhaalla pienen lapsen riemulla ei ollut rajaa, eikä isänkään hymy meinannut hyytyä koko päivänä. Mietin vieläkin, miten hienon kokemuksen saimme kokea yhdessä. Tyttäreni on kiivennyt tämän jälkeen kymmenissä puissa. Edellisellä lomallamme kiipesimme puuhun, josta tyttäreni tippui parin metrin korkeudelta. Selvisimme säikähdyksellä ja lyhyen lohduttamisen jälkeen tyttäreni oli jälleen nauttimassa kiipeilystä.
Mitä rohkeus sitten oikein on? Onko se sitä, että uskaltaa tehdä oikein? Uskaltaa seurata omia unelmiaan? Uskaltaa. Rohkeus ei siis ole perittyä tai synnynnäistä sen enempää kuin kirjoittaminenkaan. Uskaltaminen vaatii harjoittelua.
Kohtaamme jatkuvasti arjessa tilanteita, joissa on niin helppo valita raukkamaisesti. Olemme avaamatta suutamme sen pelossa, että toinen ei pidäkään kuulemastaan. Vaikeista asioista puhuminen vaatii uskallusta. Puhumatta jättämisestä seuraukset ovat huonommat. Avoimuus vaatii uskallusta. Vaikean paikan tullen valitsemme helposti toisin.
Jutta: Ihmissuhteissa kannattaa valita aina avoimuus. Kun ystävystyimme Juhan kanssa oli selvää, että kumpikaan ei esitä olevansa mitään muuta kuin on. Olen tälläinen kaikkine vikoineni. Ja sinä olet täydellinen juuri tuollaisena, kaikkine puutteinesi. Miten helppoa onkaan toimia ilman minkäänlaista roolia ja olla juuri sellainen kuin aidosti on. Kun uskaltaa puhua vaikeistakin asioista, ystävyydestä tulee syvää ja kestävää.
Luonto on yksi suurista opettajista, joka auttaa uskaltamaan. Uskallusta aistia. Uskallusta avata itsensä tuntemattomalle. Vaikka tuntematon herättää pelkoja, ei niiden pidä antaa tulla esteeksi. Me valitsemme itse minkä alueen itsestämme tai ympäristöstämme jätämme tutkimatta. Mark Twain sanoi rohkeuden olevan “pelon vastustamista ja hallintaa, ei pelon puuttumista”.
Juha: Kun olin ensimmäistä kertaa Lapissa koskenlaskureissulla ja kartan mukaan edessä oli merkitty koski, jossa on vain yksi reitti, jota kosken voi laskea turvallisesti. Veimme kajakit rantaan ja lähdimme tähystämään reittiä rannalta. Kävelimme, mittailimme. Jäin tuijottamaan haltioituneena voimakkaan kosken pauhua, sitä pysäyttämätöntä voimaa, jolla vesi virtaa kivien ja lohkareiden yli ja läpi. Sen läpi melominen pelotti. Mietimme vakavasti, että raahaisimme kajakit kosken ohi maata pitkin. Mutta muistan, että pelon tunnistaminen teki sen kohtaamisesta mahdollista. Pelko ei siis vain rajoita. Sen myötä tiedostaa riskit, tunnustaa ne, arvioi niitä vakavasti, mutta hyväksymällä sen, se myös ohjaa toimimaan. Kosken ottaessa kajakin otteeseensa, pelkoni piti aistit valppaana, tasapainon kunnossa ja lopulta melojankin turvassa.
Mutta onko oma ihmisluontomme meille sen tutumpi? Koska olemme uskaltaneet mennä itseemme pimeällä tai myrskyssä? Kuinka vaikeaa onkaan nähdä itsensä vihan ulkopuolella, kun pelkomme saa meidät raivon valtaan?
Entäpä unelmat. Osaamme selitellä itsellemme, että on niin monta seikkaa, jotka voivat mennä pieleen, jos lähdemme tavoittelemaan unelmaamme. Puhumme itsemme pois omalta polultamme, koska emme uskalla.
Jutta: Olen kaatunut suoraan turvalleni niin yksityis- kuin työelämässäkin monen monta kertaa. Jokaikinen kerta olen kammennut itseni pystyyn ja jatkanut matkaa, löytääkseni itseni taas kontallaan. Mutta sellaistahan elämä on. Haluan elää täysillä. Ja jotta se on mahdollista on uskallettava. Minä haluan tuntea olevani elossa silläkin uhalla, että välillä rytisee. Siksi unelma Kurun hyvinvointi-resortin rakentamisesta on jotain sellaista, mikä vaan täytyy tehdä! Ja todettakoon, että mitä vanhemmaksi tässä saa elää, sen viisaammaksi kuitenkin tulee. Koska samoja virheitä en toista kahta kertaa.
Erään aikakauden sankari, John Wayne, on sanonut rohkeudesta: “Rohkeus on sitä, että pelkäät kuollaksesi, mutta nouset silti satulaan”.
Jos haluat eroon peloistasi, mieti kulunutta viikkoa:
1. Kirjoita ylös, mitä kaikkea viikossa on tapahtunut.
Poimi ne asiat, joissa pelkäsit, tai olisit voinut uskaltaa; ottaa jonkun asian puheeksi. Kertoa unelmastasi ystävällesi. Ottaa yhteyttä häneen. Aloittaa blogin. Kirjoita pelkosi ylös.
2. Mieti, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos tekisit sen mitä pelkäät.
Usein pelkoihimme liittyy liioiteltuja riskejä. Menemällä syvemmälle pelkoihimme ja kirjoittamalla ne auki, voi nähdä tunteen ja todellisuuden eron.
3. Mieti, pystyisitkö käsittelemään asian, jos pahin mahdollinen tapahtuisikin.
Olemalla rehellisiä itsellemme, näemme minkälaisiin vastoinkäymisiin olemme valmiita. Ja joka kerran, kun uskallamme vähän enemmän, muuttuvat entiset pelot pienemmiksi.
Miksi siis pitäisi uskaltaa? Ei kenenkään muun vuoksi kuin itsesi. Uskaltaminen on avain vapauteen ja kasvuun.
Entäs jos epäonnistun? Aivan varmasti epäonnistut. Yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta jokaisen epäonnistumisen palkintona on oppi. Ja oppimassahan täällä ollaan.
Joskus kaadut, joskus et. Ilman uskallusta jäät ilman palkintoa ja ilman oppia. Siksi pitää uskaltaa. Puhua. Kuunnella. Kokeilla. Kaatua.
Nousta ylös.
Antaa anteeksi.
Rakastaa, eikä pelätä.
