1. Anna energian virrata läpi ekosysteemin
Kaikella elämän ilmentymällä on oma energiansa ilmentääkseen elollista olemustaan. Juureva energia kaikelle elämälle puutarhassain tulee Auringosta. Kasvit käyttävät auringon energian fotosynteesin kautta omaksi kasvukseen. Energia liikkuu kaiken elävän läpi kasveista maanalaisen ekosysteemin käyttöön ja muuksi muuttuvaksi. Lopulta kaikki hajoaa, maantuu ja muuksi muuttuu – tämä on hienon elämän kiertokulun kokonainen ympyrä. Syödä ja tulla syödyksi. Ravita ja tulla ravinnoksi muiden. Joten ymmärtäkäämme arvostaen tämä.
2. Ymmärrä, jotta vesi on ihmeemme
Vesi on yhtä kuin elämä. Kunnioita vettä ja veden alkuperää. Ottakaamme vastuu veden alkuperästä ja sen käytöstä. Puutarhamme kasveja kastelessamme olkoot tarjoamamme vesi viimeinen tapa tarjota vettä viljelemillemme kasveille. Hoitakaamme maata niin, että se itsessään pidättää vettä ja tarjoaa sitä kasveille käytettäväksi. Suunnittele veden käytön vähentämistä ja kierrätystä. Kerää sadevesi talteen. Hidasta puutarhasi pintaveden virtausta kasveilla. Vaihda kastelua tarvitsevat yksivuotiset kasvit kutakuinkin itsekseen pärjääviin monivuotisiin kasveihin.
3. Herätä intohimo Maata kohtaan
Palvele Maata. Kuin metsä, kuin vesi ja kasvit – myös maa on itsessään elävä organismi. Maa on vielä jokseenkin ihmismielelle ymmärtämätön kokonaisuus, mutta meidän tulisi silti jättää koskematon jälki päälle maan, antaa maan elää, kasvaa, kehittyä ja tukea puutarhaamme ihan itsekseen. Meidän tulisi korjata ja suojella maata, tätä jo vahingoittunutta maata. Meidän tulisi kunnioittaa maata sen ollessa ihmeellisen elävä elämä ja palauttaa maalle kasvukauden jälkeen vähintään se minkä olemme maalta saaneet – mielellään palauttakaamme hiukan enemmän. Missä haluat kasvot kaikkeuden nähdä, juuri siinä ja siellä sinä ne näet, minä näen ne maassa.
4. Katso kuinka siemenet ja kasvit ovat perintömme.
Muutama vuosi sitten sain itseni kiinni ajatuksesta sekä toimesta, jossa kuljin itsestäänselvyyden siivittämänä siemenostoksille markettiin. Sieltähän ne kaikki siemenet saa, mistäs muualta. Siemeniin liittyy paljon itsestäänselvyyksiä, mutta vähintään yhtä paljon ihmeitä. Kasvukauden jälkeen useat kasvit jaksavat pohjoisessakin kypsyttää siemeniä perinnöksi, suvunjatkamiseksi sekä meille puutarhureille edelleen kylvettäväksi ja vaihdettavaksi toistemme kanssa. Osan tarvitsemistamme siemenistä voimme siis kerätä omasta puutarhasta. Siemen pitää sisällään elämän halun ja toiveen uudistumisesta sekä elollisen säilymisestä. Puutarhan kasvit tuottavat usein helposti ylijäämää siementen muodossa ja tämä antaa sinulle mahdollisuuden jakaa puutarhasi siemeniä muiden puutarhureiden kanssa ja vastaanottaa toisilta siemeniä ilmaiseksi ilman monikansallisia siemenyhtiöitä. Siementen kerääminen ja jakaminen on vallattoman hyväntahtoista ja pyhää monimuotoisuutta tukevaa. Siemensadon kehittymisen seuraaminen laajentaa puutarhan ulottuvuuksia entisestään. Ne antavat perintönsä pyyteettä – kasvit elämänsiemenensä.
5. Katso ympärillesi ja arvosta kaikkea katsomaasi, pysähdy ja ihmettele.
Tänään marraskuisessa pakkaspuutarhassa katson hieman kaihoisin mielin talveen uinuvaa puutarhaa. Hento, unelias, vielä niin läpinäkyvä lumipeite on kasaantunut keijujen kokoisiksi kukkuloiksi päälle talven törröttäjien, kuten perhosten suosiman dorianvillakon. Tämän dorianvillakon siemenhöytyvät ihmetyttävät jälleen, varsinkin kun matalalta paistavan auringon kirkkaat säteet laskeutuvat hyväntuulisiin haihtuvaisiin. Kimmeltäviä kauneuksia oih, näin vaipuu kaikki talviuneen, vaikka tässä välitilassa vielä on kaikki. Ei ole enää syksy, ei vielä talvi – välitila ja minä siinä. Millaisia ihmeitä sinä näet tässä välitilallisessa puutarha-ajassa puutarhassasi?
6. Kiitä sadostasi, kiitä kokemastasi oli kasvukautesi millainen tahansa.
Jokainen kasvukausi on erilainen ja jokaisesta voin löytää kaiken hyvän. Kuten mestari Lao Tzu on sanonut: Ole tyytyväinen siihen, mitä sinulla on; iloitse siitä, miten asiat ovat. Kun ymmärrät, ettei mitään puutu, koko maailma on sinun. Viljele monimuotoisuutta, silloin yhden lajin ns. epäonnistuminen ei edes tunnu suurelta menetykseltä. Monimuotoisuus ruokkii elämää ja aina jokin selviää ja kukoistaa herätääksemme ilomme. Jokainen niin kutsuttu epäonnistuminenkin on kuitenkin oppimisen lahja, joka avaa meitä kasvulle ja kehittymiselle puutarhurinakin. Mistä niin sanotuista epäonnistumisista sinä kiität tänään?
