Antaisinko tilaa sisäiselle lapselleni?

Olen useamman vuoden ajan ottanut tehtäväkseni antaa tilaa sisäiselle lapselleni. Mitä enemmän aikaa on kulunut sisäiseen lapseeni tutustuessa, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että tämä lapsiosa minussa ansaitsee aikuisessa elämässänikin suuren huomion.

Me kaikki olemme kokeneet lapsuudessamme vähintään pieniä traumoja, tulleet haavoitetuiksi tavalla tai toisella. Nämä haavat voimme jakaa karkeasti kahteen osaan: hylkäämiskokemuksiin ja oman kehomielen turvalliset rajat ylittäviin kokemuksiin. Molemmat haavat aiheuttavat meille voimakkaita tunnekokemuksia: pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää.

Lapsi joutuu hänelle ylivoimaiselta tuntuvissa tilanteissa luomaan mitä erilaisimpia selviytymiskeinoja. Näiden keinojen rinnalla alkaa kulkea yhä voimakkaammin tilanteissa luodut uskomukset. Jos lapsena on esimerkiksi kokenut voimakkaita hylkäämiskokemuksia, näiden seurauksena lapsi luo itselle uskomuksia, jotka auttavat häntä selviytymään myös tulevissa tilanteessa. Ehkä hän kovettaa itsensä, hylkää mieluummin itse, ettei toinen ehdi hylätä häntä ensin.

Kun uskomus on luotu, se painuu usein alitajuntaan, vaikuttaen sitä kautta tiedostamattomasti elämään. Kun kuljemme elämänpolkuamme tietyt uskomuslasit päässä, näemme maailman, sen ilmiöt ja tapahtumat ainoastaan siten kuin juuri niillä laseilla maailma on mahdollista nähdä.

Kokemuksiemme seurauksena syntyy yksi tai useampi ydintunne. Tämä ydintunne tarkoittaa sellaista tunnetta, joka on ollut ylivoimainen kohdata, ja jonka peittämiseksi teemme vielä aikuisenakin kaikkemme, jotta tunne ei nouse pintaan. Sen seurauksena alamme kehittää vaihtoehtoisia tunteita, jotka auttavat meitä selviytymään elämässä. Tällaisia tunteita ja tunnetiloja voivat olla esimerkiksi viha, suru, masennus, ahdistus ja katkeruus.

Näihin tunteisiin liitämme tietynlaisen toimintamallin, josta esimerkkinä voi olla vihapuhe, uhriutuminen, toisten syyllistäminen, katkeruus tiettyä ihmistä tai ryhmää kohtaan tai äärimmäiset toivottomuuden ja keinottomuuden tunteet. Myös erilaiset riippuvuudet tulevat tyypillisesti turruttamaan syvemmällä olevia tunteitamme, jotta ne eivät pääsisi tietoisuuteemme.

Kehomme alkaa ennen pitkää kärsiä tämän seurauksena. Ihminen voi kokea vaikeita traumaperäisiä stressioireita: voimakasta yli- tai alivireyttä, traumatakaumia, turtuneisuutta, jähmettymistä. Vihaan ja katkeruuteen jäänyt ihminen ei ole kyennyt sulattamaan näitä tunteitaan ruoansulatuselimistössään, jolloin ne jäävät jäytämään sinne. Uppiniskaiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun jäävä alkaa oireilla niskallaan tai polvillaan, joista ei löydy lainkaan joustoa. Masennus ja toivottomuus vievät voimat kehosta, keho tuntuu täysin erilliseltä osalta itseä, koska kontakti alati virtaavaan elämänvoimaan puuttuu.

Oman kokemukseni ja olemassa olevan tutkimustiedon mukaan nämä lapsena rakentuneet uskomus- ja toimintamallit elävät meissä aikuisenakin. Ottamalla kontakti omaan sisäiseen lapseen pääsemme kiinni siihen alkuperäiseen ydintunteeseen, jota emme vielä lapsena voineet kohdata tunteen ylivoimaisuuden vuoksi. Kun uskallamme vähitellen avata tätä jo pölyttynyttä tunnearkkua, annamme sisäiselle lapsellemme – ja samalla itsellemme – tilaisuuden vapautua tästä kehomieleen säilötystä tunteesta. Avautuminen tälle tunteelle ja kokemukselle ei välttämättä tapahdu hetkessä. Siihen voi mennä vuosia (kuten itsellä), mutta se toden totta on sen arvoista!

Tämän kaiken täytyy tapahtua oman ja sisäisen lapsen hyvinvoinnin ehdoilla, turvallisesti. Sisäinen lapsesi on hereillä sinussa joka päivä, mutta et ehkä ole ollut siitä koskaan tietoinen. Kun haluat tutustua sisäinen lapseesi, tunnistat hänet itsessäsi aina kun leikittelet, liikutat hetkestä toiseen kehoasi tunnetilojesi ohjaamana, tanssit, laulat tai teet jotakin muuta luovaa, ja kun olet tunteinesi läsnä juuri siinä hetkessä missä kulloinkin olet. Sisäisen lapsen löytäminen ei siten ole kovinkaan vaikeaa. Tässä artikkelissani on myös yksi hyvä mielikuvaharjoitus sisäisen lapsen kohtaamiseen.

Lapsuutesi kokemukset eivät lopulta määrittele sitä, mitä sinulle tapahtuu aikuisena. Se miten asennoidut aiempiin kokemuksiisi vaikuttaa siihen, miten elät elämääsi aikuisena. Kun tutustut sisäiseen lapseesi ja sallit aikuiseen olemukseesikin yhä enemmän lapsen mielentilaa, alat kokea sellaista läsnä olevaa elämän ihmettelyä, joka saa sinussa aikaan myötätuntoa ja kiitollisuutta itseä ja muita kohtaan.

Kun vapautat sisäisen lapsesi olemalla läsnä itsellesi ja hyväksymällä itsesi kaikki puolet, voit kohdata myös kanssaihmiset sellaisina kuin he ovat. Vapaudut turhasta vihasta, joka lopulta kuluttaa vain sinua ja kehoasi. Vaikka joku saisi sinussa aikaan vanhan haavan avautumista, et enää syytäkään häntä siitä, vaan huomaat oman sisäisen lapsesi tarpeen – sen mikä vieläkin kaipaa kohdatuksi ja hoivatuksi tulemista. Voit jopa kiittää tätä henkilöä, koska hänen avullaan tämä haava paljastui ja pääset auttamaan sisäistä lastasi päästämään turvallisesti ydintunteesta irti. Pääset harjoittamaan myötätuntoa itseäsi, sisäistä lastasi ja lopulta muita kohtaan.

Kun vapautat itsessäsi olevan sisäisen lapsen, huomaat, ettei ole olemassa oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa, syytöntä tai syyllistä. Lapsi elää tätä hetkeä, jossa on kaikki. Lapsi ei arvostele toista. Hän tarvitsee toisia ihmisiä oppiakseen yhteyttä, joka on elintärkeää pienelle ihmiselle ja koko ihmiskunnalle.

Lapsen alkuperäinen elämänvoima on rakkaus, ei pelko. Kumpaa sinä haluaisit ruokkia?


Sisäiseen lapseen voi tutustua myös Matrix Reimprinting -menetelmän avulla. Lue lisää tästä.

Synttärikampanjan viimeinen viikonloppu!
PUOTIIN
close-image
-20% alennusta tarjouspaketeista etukoodilla TARJOUS20 
PUOTIIN
close-image
Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image
Saat kaupan päälle TSEMPPITARRAT kun ostat Perhekalenterin tai Hidasta elämää -kalenterin
PUOTIIN
close-image
24 tunnin ajan -50% etukoodilla TAKATALVI Pipo ja huivi -paketti 
PUOTIIN
close-image