Tämä muistilista sisältää monia sellaisia kohtia, jotka ovat olleet käänteentekeviä omalla matkallani. Se, että joku on auttanut minua katsomaan näitä asioita oikein elämässäni, on säästänyt minulta vuosia. Kenties ne voivat säästää hikeä, kyyneliä ja aikaa sinultakin.
Omista itsesi ja voimaannu
Ihmisen voimavarat ovat rajalliset. Näistä voimavaroista käytämme valtavan osan siihen, että suljemme tiettyjä asioita pois itsestämme. Riippuen elinympäristöstä, vallitsevasta kulttuurista, kasvuympäristöstä ja kokemuksistamme, koemme, että jotkin asiat ovat hyviä ja toiset huonoja. Entä jos kaikki sisällämme olisikin arvokasta ja tervetullutta?
Entä, jos omistaisimme itsemme kokonaisena ja antaisimme itsemme jalostua? Antaisimme vaikkapa vihaisuuden kertoa meille, mikä juuri nyt ei ole kohdallaan elämässämme. Antaisimme herkkyyden tulla näkyviin ja suostuisimme kokemaan elämän järkkymiset ja ilahtumiset syvemmin. Suostuisimme olemaan tarvitsevia, vaikka se pelottaa. Kaikki mitä sinusta löydät, tekee sinusta vain kokonaisemman.
Timantit syntyvät paineen alla
Sisäinen työ on itsensä kohtaamista. Siinä missä Buddha istui puun alla ja kohtasi omat demoninsa, Jeesus kulki erämaahan taistelemaan sisäisen maailmansa kanssa. Kun kohtaamme pelkojamme, tekojemme seurauksia ja osia itsessämme, olemme tietoisuuden paineen kohteena. Tuo paine vahvistaa meitä ihmisinä ja tekee meistä kykeneviä ottamaan elämän vastaan. Huomaathan, että elämän ilojenkin vastaanottaminen vaatii meiltä vahvuutta.
Hyväksy näennäinen ristiriitaisuus
Jokainen meistä on sekä ilkeä että ystävällinen. Olemme kykeneviä niin kauhutekoihin kuin syvään myötätuntoon. Voimme olla aamulla tietoisia ja iltaan mennessä vaipua mitä tiedostattomampiin toimiin. Voimme haluta olla vapaita ja samalla sitoutuneita. Voimme vihata ja rakastaa itseämme. Voimme kaivata ja työntää poispäin, yhtaikaa.
Mielemme haluaisi löytää selkeyden siihen, kuka ja minkälainen olemme. Mieluusti myös päättää sen, minkälaisia olemme. Mitä enemmän hyväksyntää löydämme sille, että meissä on paljon enemmän erilaisia osia ja ominaisuuksia kuin tiedämme, sitä enemmän minuutemme myös paljastaa meille itsestämme. Mitä enemmän ristiriitoja ihminen voi kannatella sisällään, sitä kokonaisempi hän on.
Voisitko sinä olla viimein se, joka ei torju sinua?
Kun käännämme selkämme jollekin itsessämme (tai maailmassa), torjumme itsemme juuri sillä samalla tavalla, joka on satuttanut meitä lapsena.
Tavallisesti kiellämme hienovaraisesti tai suoremmin jotain itsessämme lukuisia kertoja minuutissa. Vaatii paljon rakastavaa läsnäoloa nähdä, kuinka etäällä pidämme itsemme itsestämme.
Sisäisen matkamme näkökulmasta, on tärkeää sallia kaikki meissä, sillä muuten emme voi paljastua itsellemme. Tämä edellyttää sitä, että olemme itsellemme se ihminen, joka ei käännä selkää ja torju. Se, joka ei arvostele ja anna viestiä siitä, että meidän olisi suotavaa muuttua.
”Tämä on minun elämäni”
Muistatko hetken, jossa kohtasit jotain sellaista itsestäsi, jonka olit painanut pois tietoisuudestasi? Kenties tunsit kipua ja samalla syvää helpotusta? Tai muistatko, kuinka kauan välttelemäsi tilanne tuli eteesi?
Kun lakkaamme juoksemasta pakoon elämäämme tai itseämme, alamme tuntea olevamme paikalla elämässämme. Sen myötä alamme myös kokea uteliaisuutta sitä kohtaan. Mitä enemmän pelko elämää kohtaan helpottaa ja antaudumme sille, sitä enemmän alamme tuntea kiitollisuutta sitä kohtaan.
Kipuineen, harmituksineen, yllätyksineen ja ilonhetkineen elämä alkaa tuntua omalta. Vajavuuksineen ja keskeneräisyyksineen, minuus alkaa tuntua minulta. Olipa se millainen tahansa, ainakin se on minun elämäni.
Kärsimys päättyy, kun kipua ei vältellä
Vaikeiden, satuttavien ja pelottavien asioiden välttely vie meiltä enemmän energiaa kuin ymmärrämmekään. Se paitsi väsyttää, välttelyn seurauksena kierrämme kaukaa monia sellaisia asioita, jotka olisivat meille antoisia, tai veisivät meitä eteenpäin tiellämme.
Sanotaan, että pelko tilanteesta on aina pahempi, kuin se kokemus, jota pelkäsimme. Kun antaudumme kokemaan ne asiat, joita pelkäämme ja suostumme menemään kohti niitä asioita ja tilanteita, joiden pelkäämme satuttavan, koemme valtavan helpotuksen. Elämässämme on edelleen kipua, mutta emme jatka hidasta kärsimystä, piiloutuessamme siltä. Huomaamme myös, että mitä enemmän kipua sydämemme jaksaa ottaa vastaan, sitä enemmän tilaa siellä on rakkaudelle
Moni asia on toisinpäin kuin olet ajatellut
Olet kenties kirjoista oppinut, että henkinen ihminen on myötätuntoinen tai hyväksyvä.
Toisinaan on niin, että henkisellä matkalla rakennamme aiemman minäkuvan tilalle uutta henkisempää minäkuvaa. Tämä on eri asia, kuin se, että teemme Sisäistä työtä ja henkistä matkaa. Kun aloitamme työn, emme useinkaan aloita siitä, että olemme hyväksyviä ihmisiä. Toimivampi tapa onkin se, että alamme antaa tilaa sille, ettemme ole hyväksyviä. Tämä on aidosti hyväksynnän harjoittamista ja alkaa kehittää sitä meissä.
Jossain kohtaa ymmärrämme, että se meissä, joka näkee rumuuden, on jotain kaunista. Se joka näkee valheellisuuden, on rehellisyys. Se, joka näkee hyväksymättömyyden, on hyväksyvä.
Kun avaamme sydämemme juuri sille, mitä emme haluaisi, menemme kohti sitä, mitä todella haluamme.
Ihmisenä kasvaminen ei ole älyllinen prosessi
Kirjat ja tieto ovat tärkeitä asioita matkallamme. Ne voivat auttaa meitä kohdistamaan huomiota tiettyihin asioihin itsessä ja elämässämme. Ne voivat myös inspiroida meitä tutkimaan ja aloittamaan matkamme.
Se mitä kirjat tai tieto ei kuitenkaan tee puolestamme, on itse matkaaminen. On eri asia ymmärtää, että minussa on asioita, jotka pitävät minua erossa itsestäni, kuin nähdä, tuntea ja kokea nuo asiat. On eri asia vaikkapa innostua luennon siivittämänä siitä, että jokaisella on elämäntehtävä, kuin luopua itsestään pitkäjänteisesti niin syvästi, että tuo tehtävä saa todella tapahtua lävitsemme.
K. Pattabhi Jois:n sanoin; ”practise and all is coming.” Etsi itsellesi opetus, harjoitus ja opettaja, joka varmistaa, että sinä altistut sinulle säännöllisesti.
Ei itsensä kehittämistä, vaan minuuden riisumista
Itsensä kehittäminen on opittujen roolien parantelua, kehittämistä ja hiomista. Kenties uusien roolien ja taitojen oppimista. Nämä kaikki ovat tärkeitä asioita. Henkisen matkan näkökulmasta huomaamme kuitenkin, että nämä roolit, tai niiden kehittäminen, ei tuo meille sitä vapauden tunnetta, jota kaipaamme. Tai oikeastaan mikään, mitä voimme lisätä itseemme.
Mikä on se minuus, joka minä olen, vapaana näistä rooleista? Mikä on se minussa, joka ei yritä ja jolla ei ole päämääriä?
Henkinen matka on itsensä tiedostamista. Se alkaa sen näkemisestä, mikä olen nyt. Sipulin kerrosten näkemistä. Pikkuhiljaa alamme tulla yhä alastomammiksi, kun minuutemme alkaa avautua. Meihin alkaa tulla tilaa. Tämä voi olla pelottavaakin, sillä olemme hyvin tottuneet siihen identiteettiin, jonka eri roolit meille luovat. Todellinen vapaus on tilavuutta, ei -tietämistä, tyhjyyteen antautumista ja irtipäästämistä.
Vasta kun meissä on tilaa, todellinen luontomme voi täyttää meidät. Silloin tiedämme, että tämä on se, mitä olemme kaivanneet sisimmässämme.
Ainoa tie on läpi
Olipa kyse konfliktista, tunteesta tai muusta haasteesta matkallamme, ainoa tie on mennä sen läpi. Tämän voi kuitenkin helposti ymmärtää väärin. Useinkaan läpi meneminen ei tarkoita sitä, että aktiivisesti puristaisimme, yrittäisimme ja tunkeutuisimme jonkin asian läpi, tai siihen.
Sisäisen työn kanssa läpi meneminen vaatii meiltä jotain paljon suurempaan. Nimittäin sitä, että suostumme siihen, mitä on. Suostumme tuntemaan konfliktin, tunteen tai tilanteen, sekä sen herättämät reaktiot sellaisena kuin ne ovat.
Neulansilmän läpi pääsee vain rentoutumalla ja avautumalla sille mitä on. Tässä tärkeimmässä matkassasi on kyse sisäisestä prosessista, ei ulkoisten asioiden muuttamista, vaikka sekin on toisinaan merkityksellistä. Muutos ja matka tapahtuu sinussa.
Tämä omalle elämälle ja sisäisille kokemuksille läsnäolo sekä niiden suora, aito ja intiimi kohtaaminen on taito, joka vaatii vuosien ja vuosien opettelua. Olethan kärsivällinen, mutta samalla tietoinen siitä, että ainoa tie on mennä läpi.
Henkinen matka ei ole kurjuuden maksimointia
Henkisestä matkasta ja itsetutkiskelusta voi tulla yksi päämäärä ja pakote muiden rinnalle. Suoritus, jota suorittaa. Tietyt osat matkasta, etenkin alkupää, jossa alamme avautua sille mikä itsessämme on ollut piiloitettua, on kivuliasta. Matkan tarkoitus ei kuitenkaan ole kurjuuden maksimointi.
On tärkeää katsoa vaikeita asioita peiliin. Yhtä tärkeää on pitää sinusta huolta. Sielumme on suojattu sipulin kerroksilla (egorakenne) juuri siksi, että siihen sattui. Sen väkivaltainen esiin kaivaminen aiheuttaa sille vain lisää kipua. Kun keskitymme myötuntoon ja itsestämme huolehtimiseen, samalla kuin teemme päättäväisesti matkaamme vaikeisiin paikkoihin, matkamme taittuu kestävällä tavalla.
Henkinen matka on henkilökohtainen matka
Matkalla on selkeitä ”etappeja”, mutta on tärkeää kulkea matkaa aina siitä kohtaa, missä juuri sinä olet. Buddhasta sanotaan, että hän ei koskaan suostunut vastaamaan teoreettisiin kysymyksiin, vaan hän saapui aina ihmisen tasolle ja auttoi häntä siitä käsin, missä hän oli matkallaan.
On esimerkiksi totta, että henkinen matka on identiteettien läpi näkemistä ja niistä luopumista. Sinulle voi kuitenkin olla erityisen tärkeää juuri nyt antaa rakkautta ja rakennusaineita identiteettisi kehitykselle, jos se ei vaikkapa ole saanut tervettä tukea kasvuvaiheittesi aikana.
Ihmisessä on keskimäärin erittäin paljon sisäistä vihaa itseään kohtaan. Tuon vihan kohtaaminen ja ymmärtäminen vaatii meiltä tietynlaista vahvuutta ja vihan kohtaamisen sijaan sinulle voi olla tärkeää vahvistaa itseäsi. Voi olla, että minuutesi kaipaa läpikatsomisen sijaan terveitä ihmissuhteita, terapiaa ja itsensä vahvistamista.
Se mikä on sinulle oikein ja tarpeellista, voi olla jotain muuta kuin se, mitä muut ajattelevat, tai mitä edes itse osasit ajatella. Tunnista siis, missä juuri sinä olet matkallasi. Tässä erinomaisena apuna toimii henkilö, joka on kulkenut matkaa ennen sinua ja nähnyt sen eri vaiheita.
