Usein kun puhutaan kasvusta, viitataan fyysiseen kasvuun. Halusimme selvittää, miten henkisen kasvun prosessi etenee ja mitä siinä oikeastaan tapahtuu. Asiasta kertoo oman kokemuksensa kautta ohjelmapäällikkö Kristiina Komulainen ja teoreettiseen viitekehykseen peilaten psykologi Heli Heiskanen.
”On helppoa mennä valaistumaan vuorille ja kökkiä siellä yksinään hiljaa, mutta kun on tässä meidän yhteiskunnassa mukana, niin tässä tapahtuu ja sua koetellaan!”
Rannekorut kilisten eloisasti elehtivä ja mukaansatempaavaan tyyliin puhuva radio Loopin ohjelmapäällikkö Kristiina Komulainen laukoo lukuisia vastaavia kommentteja, kun tapaamme aurinkoisena maanantaiaamuna. Kohtaamisemme ei ole kaikkein tyypillisin kahvipöytäkeskustelu: puhumme henkisestä kasvusta – aiheesta, josta yleensä ei ole tapana avautua välttämättä edes lähimmille ystävilleen…
Tutkimusmatka omaan itseen
TV- ja radiojuontaja Kristiina Komulainen, millainen ihminen edessäni olisi istunut, jos olisimme kohdanneet 10 vuotta sitten? Kristiina, joka on ollut ennen tapaamistamme kipeä ja valittelee sen jäljiltä hieman sumuisaa ajatuksenkulkua, toteaa, että nuorempana hän olisi luultavasti ahdistunut siitä, ettei ole tässä haastattelutilanteessa parhaimmillaan. Nykyään hän osaa olla itseään kohtaan armollisempi ja hyväksyä erilaiset päivät ja itsensä sellaisena kuin on.
”Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että on olemassa joku prototyyppi-ihminen tai jokin tietty valaistumisen tila, mihin kuuluu pyrkiä. En tarkoita mitään uskonnollista, vaan sellaista omaa rauhaa. Enää en hae sellaista yli-ihmistilaa. Nykyään aamumeditaatiooni kuuluu myös sen läpikäyminen, että tunnen kaikkia tunteita – myös häpeää, vihaa, kateutta – ja sen hyväksyminen, että ne tunteet on minussa. On paljon helpompi elää niiden kanssa kuin ajatella, että ’ommm, olen valaistumisen tilassa enkä tunne näitä ollenkaan’.”
Lue koko juttu uudesta Hetki itselle -verkkolehdestä! Jätä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään ja liity tilaajaksi.
[sc:mc-subscribe-uutiskirje ]
