Tänäkin keväänä, toukokuun kolkutellessa leudolla kädellä, moni meistä haaveilee lavatarhasta ja toiset jo haaveensa toteuttaneet ovat. Etelässä on varmaan jo lavakausi aivan aluillaan ja samaan aikaan meillä pohjoisessa sataa lunta. Silti minunkin sydämeni väreilee jo tulevaa kasvukautta lavoineen kaikkineen. Herttatuvalla on kuutisen viljelylaatikkoa, jotka on kukanenkin luotu pinomalla kaksi käytettyä lavakaulusta helposti päällekkäin. Myös kaksi vanhaa viskitynnyriä on valjastettu kasveille. Lavatarhurointi ei ole rakettitiedettä, vaan jokaiselle lämmin mahdollisuus kasvattaa ravintoa miltei missä vain. Arvokkaiden epäonnistumisieni kautta olen ymmärtänyt joitain lavatarhuroinnin saloja. Listaan tähän muutamia oivallisia vinkkejä, jotta jokaisen ei olisi tarve tehdä samoja virheitä. Näillä vinkeillä pääsee alkuun tälle kiehtovalle matkalle. Toki oppinut olen myös onnistumisten kautta, joten niitäkin puutarhasydämelläni sinulle ojennan.
Perustaminen
Lavatarhaa perustettaessa olisi parasta, jos lavaa ei tarvitsisi eristää maasta millään, vaan olisi hyvä maan pyhän elämän olla yhtä lavatarhan kanssa. Myös lavatarha tarvitsee kukoistaakseen maaperänotuksia, joista olen kirjoittanutkin aika paljon. Itse perustin osan lavatarhani vanhan ruusupensaan paikalle ja käytin juurimattoa estääkseni juurivesojen vallattomat tanssit. Olen kuitenkin tehnyt juurimattoon reikiä, repinyt ja viiltänyt puukolla, jotta lieroillakin olisi vapaa kulku talveksi alle routarajan. Toiset lavani perustin suoraan nurmikolle pahvien päälle, jotka maantuvat muutamassa kesässä miltei kokonaan. Koen, että lavojen kasvualustan ollessa maahan yhteydessä jotain suurta ja selittämätöntäkin tapahtuu. Ja myös selitettävissä olevaa, kuten kosteuden nouseminen syvemmältä kasvien käyttöön ja juuri tämä kaiken elävän yhteydessä oleminen.
Joskus lavan eristäminen on siis tarpeen, koska usein lavatarha on perustettava yksinkertaisesti sinne missä on vapaata tilaa. Jos perustat kiehtovan lavatarhan patiolle, asvaltille tai vaikka parvekkeelle, on se tietysti eristettävä. Lavan ollessa nostettuna jalaksille tai muulla tavoin täysin eristetty, olisi tuikitarpeen salaojittaa lavat, jottei ylimääräinen, seisova vesi tukahduta kasveja. Eristettyyn lavaanhan ei eksy maaperänotuksia itsestään, joten meidän on toimittava heidän apureinaan, jotta he voivat puolestaan toimia meidän. Eli kanna lavarhaasi parhaita puutarha-apureita ja muista, ettei loistavia lieroja ole koskaan liikaa!
Kasvualusta
Hyvä kasvualusta pidättää kosteutta, on ravinteikasta, ilmavaa ja sisältää pyhää eloperäistä ainesta hajotettavaksi. Useimmat meistä käyttävät lavoissansa ostomultaa, joka on kenties helpoiten saatavilla. Minä hain peräkärryllä multaa tuolta naapuripitäjästä ja sillä lavani täytin. Siinä säästää luontoa ainakin muovipakkauksien osalta, joten jos sinulla on tämmöinen mahdollisuus, niin käytä toki se. Olen huomannut, ettei tämänmoinen ostettu, seulottu maa-aines todellakaan yksinään riitä. Jotkut jopa vaihtavat kasvualustan lavoihinsa joka toinen vuosi, mutta pitämällä kasvualustasta hyvää huolta ei sitä vaihtaa tarvitse (paitsi jos sinne eksyy jokin oikein ärhäkkä maalevintäinen kasvitauti).
Olen kerännyt tuhkaa talvistani talteen, vaihtanut villivihannesopastusta hevosenkakkaan, haalinut olkea, rapsuttanut kuivaa kasviainesta pihamaalta ja kantanut pihamaata / peltomaata sekaan lavojen kasvualustaan. Myös kompostia olen lämpöisiin lavoihini laskenut. Joten paranna ostomultaa kaikilla näillä elementeillä tai ainakin niillä, jotka saavutettavissasi ovat. Ostomultahan on yleisesti kalkittua, joten ensimmäisenä vuonna ei kannata tuhkaa lisätä. Muita aineksia kuitenkin rutkasti heti sinne sekaan, niin kasvu saapi suurta voimaa! Jos sinulla tai ystävälläsi on tulipesä, niin tuhkan lisäksi hiilet ovat mitä arvokkainta materiaalia kasvualustaan. Kuivina kausina ne pidättävät kosteutta ja vapauttavat sitä maahan ja märkinä kausina taas sitovat kosteutta. Joku suuremmoinen ihminen joskus sanoi, että hiilten lisääminen kasvualustaan on kuin heittelisi puutarhamökkejä kasvualustan pieneliöille.
Olen havainnut, ettei lavoja kannata täyttää kasvualustalla piripintaan, koska tällöin ne kuivuvat paljon, paljon herkemmin ja kasvit haihduttavat tuulessakin enemmän. Kastelun tarve on mielestäni ainut lavatarhuroinnin miinus ja siksi pyrinkin tekemään kaikkeni, jotta se tarve vähenisi. Kannattaa siis jättää 10 – 15 cm tilaa, jolloin lavan seinien sisäpuolelle muodostuu suotuisa mikroilmasto ja kasvit viihtyvät paremmin.
Kasvatuksen ihmeellisyys
Lavatarhassani suosin monipuolisesti kasvien kasvattamista vieri vieressä, lähekkäin, kosketuksissa toisiinsa, monen korkuista ja näköistä sulassa sovussa. Kun kasvilava on täpösellään kasveja, ei rikkaruohotkaan pääse heidän ylitsensä rehevöitymään, vaan pysyvät ruodussa. Lähekkäin, yltäkylläisesti kasvatetut kasvit myös haihduttavat vähemmän, koska juuristoon ei paahde pääse porottamaan. Lavatarhurinna suosii myös hyväksi todettuja kasvikumppaneita ja kokeilee rohkeasti uusia kasveja, intuitionsa ja muiden rakkaudella ojentamien vinkkien ohjaamana. Laitan vahvasti tuoksuvia yrttejä jokaiseen lavaan kasvamaan. Tomaatti ja persiljakin näyttäisivät viihtyvän yhdessä, samoin tomaatti ja basilika. Kukkia ei passaa puutarhurin unohtaa tarhastansa. Etenkin hyvin helposti kasvatettavaa kehäkukkaa ja mahdollisimman jalostamattomia samettikukkia esim. rohtosamettikukkaa kannattaa suosia jokaisessa lavassa, sillä he tukevat kasvien terveyttä mittaamattomin tavoin. Vältä kasvattamasta samoja kasveja samoissa lavoissa vuodesta toiseen eli otappa lämmöllä kiehtova vuoroviljely haltuun. Vuoroviljely on ekologista terveydenhuoltoa ja sen suunnittelu käy mukavasta aivojumpasta keskellä talvea ja kuljettaa kevyesti iki-ihaniin puutarhaunelmiin.
Lannoittaminen ja kattaminen
Kasvualustan ei tulisi koskaan olla paljaana, vaan se tulisi peittää jollain eloperäisellä. Lavatarhan lannoittamiseen riittää vallan mainiosti ruohosilppukate, jota yleisesti on ylenmäärin tarjolla. Ruohosilppukate parantaa myös kasvualustan rakennetta lierojen viihtyvyyden kautta, vähentää kastelun tarvetta pitäen kosteuden tasaisena ja tasaa lämpötiloja. Kaikin puolin puhdasta kultaa, jota voi lisäillä vaikka joka toinen viikko, sitä mukaa kun entinen kerros maatuu ja painuupi. Itse olen lannoittanut lavoissa kasvaneita, paljon ravinteita vaativia tomaatteja myös virtsallani. Siitäkin kirjoitin aiemmin täällä. Paljaan kasvualustan kattamiseen voi käyttää myös eläviä, kasvavia kasveja, eli kylvää aluskasvillisuudeksi vaikka jotain salaattia tai esimerkiksi apilaa. Kasvukauden päätteeksi lavatarhan kasvualusta kannattaa suojata syksyn lehdillä ottaen näin jälleen mallia luonnosta.
Onnea ja suurta inspiraatiota olkoot satoisat lavatarhamme pullollaan! Parasta ruokaa läheltä!
