Ennen tietoisempaa itsetutkiskelun aikaa tuli välillä sanottua muille mitä sattuu. Tunteet tulivat kyllä julki – mutta samaan tapaan kuin olisi tyhjentänyt roskiksen toisen niskaan. Silti saattoi olla vaikeaa ilmaista rehellisesti itseään, mielipidettään tai pahaa oloaan.
Olisi näennäisesti helpompaa jatkaa samalla linjalla. Syyttää olosuhteita, kiukutella muille. Mutta negatiivisilla tunteilla voi olla paljon rakentavampiakin tehtäviä kuin aiheuttaa kränää ihmisten välille. Ne voivat olla kertomassa siitä, mitä sisimpäsi todella tarvitsee.
Miten harjoitella rakentavampaa tunteiden käsittelyä?
Ärsyttävää kyllä, se vaatii hieman sisäistä työtä. Työ kuitenkin kannattaa – kun käy läpi elämän lähettämät oppitunnit, myöhemmin törmää ratkaisevasti harvemmin samoihin läksyihin ja toistuviin ärsytyksen aiheisiin.
1. Kun jokin ihminen tai tapahtuma harmittaa tai suututtaa, älä ensimmäisenä sano tai tee mitään. Sen sijaan pysähdy ja tule tietoiseksi tilanteesta.
Anna tunteen nousta sinussa, mutta älä anna sen käynnistää opittua käyttäytymismallia, jota olet ehkä aiemmin käyttänyt. Tunteen ei ole pakko synnyttää sitä toimintaa, minkä se luontaisesti saisi aikaan: puolisolle huutamista, työkaverin dissaamista, ilkeää Facebook-kommenttia tai jopa fyysistä väkivaltaa. Opittujen reaktioiden tilalle voi oppia uusia, ensin vain täytyy tulla tietoiseksi niistä.
2. Käänny sisäänpäin kuulostelemaan reaktiotasi. Kysy itseltäsi, oletko nyt asian ytimessä.
Mistä tällainen tunne oikein nousee? Usein ensimmäinen reaktio ulkopuoliseen ärsytyksen aiheeseen on vain pintaa. Tunteen taustalta voi löytyä jotakin aivan muuta, kuten vanhoja haavoja, jotka eivät millään tavalla ole kytköksissä harmin aiheeseen.
Esimerkiksi ärsytyksen takaa voi löytyä kateutta toista kohtaan, joka voi puolestaan johtua omasta riittämättömyyden tunteesta, tyytymättömyydestä omaan elämään tai pelosta, selviydynkö elämässäni. Mustasukkaisuuden takana voi olla menettämisen tai hylätyksi tulemisen pelko. Kaivaudu rehellisesti ongelman juurille.
3. Pyri löytämään tunteen purkamiselle turvallinen tapa, joka ei vahingoita sinua tai ketään muuta.
Jos tunnet kiukkua, kiukuttele oikein huolella. Kokeile äänenkäyttöä, vaikkapa yksin metsässä huutamista. Itke, naura, oksenna tunteesi paperille piirtäen tai kirjoittaen. Liiku tunne ulos: juokse, treenaa, tanssi vapaasti.
Jos tunteen purkaminen yksin tuntuu vaikealta, etsi apua. Monenlaisia ammattilaisia ja menetelmiä löytyy tähän tarkoitukseen.
4. Etsi sopiva tapa työstää ongelman ydinsyytä.
Mitä sisimpäsi kaipaa, jotta syvimmät pelot ja haavat tulevat hoidetuiksi? Millaisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia voisit antaa itsellesi, jotta tuntisit olosi riittäväksi, rakastetuksi ja luottavaiseksi? Millaisia toiveita sinulla on elämäsi varalle, ja miten voisit lähteä toteuttamaan niitä?
Myös tässä kohdassa ulkopuolinen apu saattaa olla hyödyksi. Anna itsellesi ja paranemisprosessille aikaa.
5. Opettele ilmaisemaan syvimpiä tunteitasi läheisille ihmisille, joihin luotat.
Kerro haavoistasi, toiveistasi ja peloistasi, avoimesti, sopivina palasina kerrallaan. Tämä tarkoittaa konkreettisesti omien suojamuurien purkamista ja haavoittuvaiseksi heittäytymistä. Mutta se on myös aidointa ja rehellisintä itsensä ilmaisemista pinnallisen, turhista asioista marmattamisen sijaan. Uskalla olla sitä, mitä sisimmässäsi olet.
