Olen viime päivinä ollut moneen kertaan tilanteissa, joista voisin suoriutua suunnattomalla tahdonvoimalla. Toisella puolella vaakakupissa ovat puolestaan olleet itsensä kuunteleminen ja oman kehonsa kunnioittaminen.
Tahdonvoima on ihmeellinen asia. Monet huikeat saavutukset ovat sen ansiota, että joku on saanut niin houkuttelevan ajatuksen, että se on päätetty toteuttaa, vaikka se ensin tuntuisi kuinka mahdottomalta ja vaikka matkalla olisi minkälaisia vastoinkäymisiä.
Tahdonvoima on energiaa, joka syntyy näennäisesti tyhjästä, ajatuksesta ja tunteesta, silloinkin kun energiaa ei oikeastaan olisi.
Itsekin sain tahdonvoimalla aikaan vaikka mitä. Toteutin sillä useita unelmia: kirjoitin esimerkiksi työn ja kouluttautumisen ohella ratsastuskirjoja sekä treenasin oman hevoseni kanssa myöhäisinä talvi-iltoina, siihen aikaan kun kaikki täysjärkiset olivat jo suloisesti sohvansa syleilyssä. Tuloksia tulikin – jonkun aikaa.
Mutta jatkuvan tahdonvoiman käyttämisen tulosta oli myös uupumukseni, joka johti monenlaisiin terveysongelmiin. Sen myötä ymmärsin, että aivan kaikki ei ole ajatuksella kontrolloitavissa, ainakaan loputtomiin. Keholla ja mielellä on rajansa, joita on syytä kunnioittaa.
En silti ole heivaamassa tahdonvoimaa romukoppaan. Mutta olen alkanut suhtautua siihen työkaluna, jota kannattaa opetella käyttämään oikein. Muuten saa aikaan vahinkoja.
Mikä on turvallinen tapa käyttää tahdonvoimaa?
Yksi näkökulma on tarkastella, kuinka usein toimit tahdonvoimalla. Jos sitä joutuu käyttämään tunnista, päivästä ja viikosta toiseen, et luultavasti tee sitä, mikä sinulle olisi mielekkäintä ja antoisinta. Tekeminen muuttuu suorittamiseksi, ilo katoaa. Kun taas teet sinulle oikeita asioita, motivaatio syntyy ikään kuin itsestään, sitä ei erikseen tarvitse mistään ammentaa.
Toiseksi voit tarkastella sitä, kuinka paljon venytät rajojasi tahdonvoiman avulla. Harvakseltaan voit ylittää kehollesi ja mielellesi tutun mukavuusalueen rajoja paljonkin, mutta päivittäisenä ylivoimaiset ponnistukset nostavat elimistön stressitasoa kohtuuttomasti.
Jos esimerkiksi haluaa parantaa kehonsa sairaudesta, kannattaa olla aika tarkka tahdonvoiman annostelussa. Jos keho on fyysisesti sairas, en tahdonvoiman avulla pomppaisi sängystä ja teeskentelisi tervettä. Lepo mahdollistaa sen, että elimistön paranemisprosessit voivat käynnistyä ja toimia rauhassa. Tällöin kannattaa varata kaikki energia siihen.
Sen sijaan pyrkisin hyödyntämään ajatuksen voimaa keskittymällä paranemista tukeviin ajatuksiin ja positiivisiin tunteisiin. Silmät kiinni levätenkin voi visualisoida, miltä keho näyttää ja tuntuu terveenä, tai mitä hyvää elämässä tapahtuu paranemisen myötä. Sillä ei ole merkitystä, vaikuttavatko ajatukset ja tunteet suoraan juuri halutulla tavalla. Olennaisempaa on se, että ne pitävät potilaan luottavaisena, ja rento keho paranee varmasti nopeammin kuin stressaantunut.
Tahdonvoimassa on paljon mieltä – nimenomaan mieltä. Oma kokemukseni on, että monesti tahdonvoimalla tehdyt asiat ovat lähtöisin pikemminkin egosta, peloista, tarpeesta olla jotain enemmän kuin on.
Sen sijaan silloin kun kuuntelee egon sijaan kehoaan ja sydäntään, ei tahdonvoimaa enää tarvita niin paljon: asiat sujuvat vapaammin omalla painollaan. Voi luottaa siihen, että asiat tapahtuvat oikealla hetkellä ilman jatkuvaa väkisin puristamista ja rutistamista.
Tahdonvoima on enemmän maskuliinista, suorittavaa, tekevää energiaa. Sen käytön vähentäminen helpottaa intuition käyttöä, olemista, tuo elämään enemmän feminiinistä energiaa.
Molemmissa on puolensa, mutta tästä eteenpäin voit jälleen olla astetta tietoisempi siitä, kummalla laidalla kulloinkin liikut. Parasta tässä(kin) on tasapaino.
