Kaksiosaisen artikkelin ensimmäisessä osassa toin esille, että ihminen on tiedostamatonta tietoa lähettävä empaattivastaanotin, siis luonnostaan taipuvainen tuntemaan sen mitä ympäristössä tapahtuu.
Sen lisäksi meidät on opetettu ajattelemaan, että meidän kuuluu reagoida ympäristöömme sen lähettämän informaation ja toiveiden mukaan.
Me yhtaikaa elämme tunteita, jotka eivät ole omiamme, ja kuvittelemme, että meidän kuuluukin kantaa näitä tunteita. Mielenkiintoista.
Sinä reagoit kaikkeen mitä sanon. Nytkin, joka hetki. Aivan kuten reagoit jokaiseen ihmiseen ja tapahtumaan ympärilläsi. Jos istuisimme kasvotusten, reagoisit liikkeisiini, hengitykseeni, hajuuni – ja moniin muihin niistä lukemattomista tavoista joilla kommunikoin ympäristöni kanssa. Jos hartiani olisivat jännittyneet, hengittäisin pinnallisesti ja purisin kuunnellessani hampaita kevyesti yhteen, kehosi tietää sen.
Reagoit vaikka et olisi siitä tietoinen. Aistit, havainnoit ja matkit kokemusta sisäisesti. Tapahtumia voi tuskin erottaa toisistaan, mutta tämän jälkeen annat havainnoillesi henkilökohtaisen merkityksen – siis määrität mitä tämä tarkoittaa sinulle.
Ihminen on vastuussa omasta reaktiostaan
Moni näkemys puhuu sen puolesta, että kukaan ei ole vastuussa siitä miltä sinusta tuntuu. Sinä itse olet. Yksi askel aikuiseksi kasvamisessa lienee se, että ymmärrät tämän ja otat vastuun elämästäsi. Rakkaus, onnellisuus tai onnettomuus eivät ole ulkopuoleltasi tulevia asioita, vaan tapahtuvat sinussa. Kun omistat kokemuksen jonka olet aiemmin leimannut jonkun toisen antamaksi, vapaudut monella tavalla. Homma toimii avaimet käteen- periaatteella, kunhan ojennat kätesi.
Ihmisen on tarkoitus reagoida
Emme silti pääse siitä tosiasiasta, että aivomme, kehomme, hermostomme – eri mekanismit meissä, ovat syntyneet reagoimaan. Jotta ymmärrät ihmistä jonka kanssa puhut, sinun täytyy reagoida häneen. Kuten edellisessä luvussa toin esille, empatia on toiseen ihmiseen reagoimista ja hänen kokemuksensa mallintamista. Empatia on myös kommunikaatiomme kulmakivi – ilman sitä ei ole kommunikaatiota.
Miksi sinä elät toisten tunteita?
Koska sinut on luotu tekemään niin. Olitpa trendikäs HSP (Highly Sensitive Person), tai aliviritteisempi empaattivastaanotin, aistit ja koet ympäristöäsi joka hetki.
Asian ymmärtäminen voi muuttaa elämääsi. Se tunne jota tunnet voi olla osittain jonkun toisen. Se kehollinen aistimus joka on läsnä voi olla alkuperältään jonkun toisen. Ne ajatukset ja reaktiot joita näet itsessäsi voivat olla lähtöisin toiselta. Kukaan ei ole niitä laittanut sinuun, mutta ne voivat olla lähtöisin jostain muualta.
Sen lisäksi, että olet luontaisesti taipuvainen kaikkeen edellä mainittuun, sinut on opetettu reagoimaan muilta saatuun tietoon automaattisesti. Sinua ei ole opetettu kyseenalaistamaan näiden reaktioiden hyödyllisyyttä itsellesi tai muille. Eikä sinulle ole kerrottu, että voit itse päättää miten suhtaudut muiden lähettämään tietoon.
Ominaisuus on hyödyllinen. Mutta luo tiedostamattomalle haasteita. Joku toinen voi päättää mitä sinä tunnet ja vaikuttaa sinuun sekä elämääsi.
Eikö olisi ihanaa jos tunteesi olisivat yksinoikeuttasi? Niin minustakin! Se ei liene mahdollista mutta voimme yhdessä kuitenkin lähestyä tämänkaltaista lopputulosta. Muiden tunteisiin emme voi aina vaikuttaa ja kuten sanottu, ympäristön mallintaminen on yksi kommunikaation kulmakivistä. Omaan reaktioomme voimme kuitenkin vaikuttaa. Kunhan ensin omistamme ne.
Mitä teet tällä tiedolla?
- sosiaalisissa tilanteissa, ennenkaikkea sellaisissa joita et täysin ymmärrä, voi olla hyödyllistä tarkkailla ja nähdä mistä kokemuksesi syntyy ja mikä tapahtuvasta voi olla toisen kokemaa
- tiedostamalla mitä sinussa tapahtuu, voit oppia näkemään (oikeammin kokemaan) toisista asioita joita sanat eivät välitä. Voit vain kuvitella hyödyllisiä käytännön sovellutuksia tällaiselle
- kun ymmärrät miten empatia toimii, ymmärrät paljon paremmin itseäsi ja muita
- jos olet helposti toisiin ihmisiin reagoiva ihminen, sinulle on todennäköisesti hyödyksi opetella tiedostamaan tapahtumat itsessäsi ja nähdä mikä on sinun reaktiotasi ja mikä on toisen lähettämää informaatiota
- opi itsestäsi tarkkailemalla itseäsi muiden läsnäollessa. Mitä toisten kokemat tunteet saavat sinut tuntemaan? Mitä sellaista tunnet mikä on ristiriidassa muiden näkyvän käytöksen kanssa? Reagoitko näihin tuntemuksiin vai osaatko erottaa ne omistasi?
- kun tiedät mikä on toisen, sinun ei tarvitse tuntea tunnetta hänen puolestaan – siis reagoida toisen ihmisen tunteeseen sinussa.
- mitä tämä tieto voi antaa sinulle? Tarkistele kirjoittamani merkitystä juuri sinun elämässäsi.
Kun omistat tunteesi, ajatuksesi, tahtosi ja käytöksesi, omistat ennenpitkää elämäsi. Jos pidät itsesi piilossa, olet kykenemätön erottamaan itsesi toisista ja pitkällä aikavälillä ohjaamaan elämääsi. Sanotaan, että se mitä et hyväksy ja mistä et ole tietoinen, ohjaa elämääsi.
sydämellä, aaro
