Keltainen talo on 1800-luvun hirsitalo, joka on tällä hetkellä meidän nelihenkisen perheen koti. Lapset tosin ovat täysi-ikäisiä ja asuvat toisella paikkakunnalla työn ja opiskelun vuoksi. Usein viikonloppusin onneksi Keltaiseen taloon tulee nuorten myötä elämää.
Keltaista taloa on aina asunut isäni puoleinen suku. Vuonna 2004 oli meillä mahdollisuus asettua Keltaiseen taloon ja jatkaa sen elämää. Olemme käytännössä remontoineet koko talon, mutta tehden sen hyvin armollisesti, vanhaa kunnioittaen ja säästäen mahdollisimman paljon. Joistakin mukavuuksista olemme tinkineet esim. sisäsauna, joka ei vanhaan taloon kuulu, mutta samalla olemme saaneet tilalle tunnelmaa, jota uuteen taloon ei saa.
Projekteja vanhassa talossa riittää ja niitä on mielessä aina. Useimpia projekteja mietitään ja suunnitellaan pitkään ja välillä jo iskee epätoivokin. Yksi pitkänlinjan projekti on ulkosaunan korjaus. Sitä on suunniteltu ja mietitty jo useampi vuosi, mutta ihan selkeää ajatusta siihen ei ole saatu. Purkutyöt saunan sisällä on kyllä tehty, mutta nyt olisi uuden tekeminen edessä. Nyt kuitenkin luulen, että aloitus on lähempänä kuin koskaan!
Asuminen vanhassa talossa on meille elämäntapa. On armollista asua kodissa, jossa ei tarvitse välittää, vaikka lattialaudat narisevat jalkojen alla, listat ovat vähän vinossa ja ikkunanpesu on oma lukunsa, vanhojen ikkunoiden takia. Se, minkä menetämme käytännöllisyydessä verrattuna edelliseen “uuteen” kotiimme, olemme saaneet monin kerroin takaisin tunnelmana. Keltaisessa talossa on helppo elää ja hengittää.
