Vietimme viikonlopun äitini luona Pohjois-Karjalassa maaseudulla. Aika hidastui ja mieli lepäsi. Tarkkailin itseäni ja huomasin ajan hidastuvan siksi, että oli niin hiljaista ja rauhallista. Lähellä virtaa Pielisjoki, parinkymmenen metrin päässä alkaa metsä, ja kun pimeä laskeutuu, se on todellista pimeää. Taskulampun avulla kuljettiin iltalenkkiä ja kuunneltiin vain tuulen huminaa. Olo tuntui erityisen rauhalliselta, ikään kuin sisäisellä painepesurilla olisi huuhdeltu aivoista ja kehosta ylimääräiset melukuonat pois.
Useimmat meistä elävät melumatto ympärillään. Toimistossa työskentelevänä kamppailen aivan toisenlaista melua vastaan kuin esimerkiksi opettajat, metallimiehet tai rakennustyöläiset. Lastentarhanopettajan työpäivään kuuluu itkua, kirkumista, kikatusta, huutoa, töminää ja kolinaa. Kauppakeskuksessa työskentelevän päivä täyttyy kuulutuksista, pullojen kilinästä ja kolinasta, turruttavasta taustamusiikista, itkevistä lapsista. Lisäksi on kassakoneiden lukulaitteiden piipitystä ja tiuskivia asiakkaitakin.
Melulta on vaikea päästä karkuun.
Tutkimusten mukaan joka kolmas altistuu työssään häiritsevälle melulle. Harva kuitenkaan tajuaa, että kireys ja uupunut olo töiden jälkeen voi johtua jatkuvasta taustamelusta. Melu myrkyttää kehoa ja mieltä ja saa aikaan jatkuvan hälytystilan. Masennuksesta ja uupumuksesta kärsivillä melu vain pahentaa oloa entisestään.
Mutta mitä se melu oikein on? Melu määritellään ääneksi, joka häiritsee etenkin siksi, ettei sitä voi itse hallita. Parasta aivollesi -kirjassamme vertasin melua mustekalaan.
Melu on kuin mustekala, joka tunkee lonkeroitaan ihmisen kiusaksi: se häiritsee yöunta, heikentää kuuloa, kohottaa verenpainetta, kuormittaa mielenterveyttä, ahdistaa ja tekee aggressiiviseksi. Ja häiritsee keskittymiskykyäkin.
Kukapa ei olisi kokenut sitä kammottavaa väsymystä ja uupumusta parin tunnin jouluostosrumban jälkeen! Kauppakeskusten hälinä ja musiikillinen ääniroska, kiireinen ja kireä ilmapiiri tarttuvat takkiin ja kotona olo on kuin kaikkensa antaneena. On saatava olla rauhassa ja hiljaa.
Kun sitten alkaa ymmärtää, että kireyden, ahdistuksen, uupumuksen ja monien stressioireiden taustalla voikin olla melu, sitä voi lähteä torjumaan metsästämällä hiljaisuutta. Hiljaisuus on parasta melumyrkyn vastalääkettä. Melua torjuakseen voi jatkossa piipahtaa kesken ostosreissun kirjastoon, kirkkoon tai vaikka museoon. Siellä voi antaa armoa aivoilleen ja hengitellä rauhassa sekä keskittyä joko taiteeseen tai vain olemiseen.
Meluisan työpäivän jälkeen olo ei kohene televisiota tai radiota avaamalla. On parempi olla hetki hiljaa kuin täyttää tila mainoksilla ja uutisilla. Parasta olisi lähteä ulos luontoon. Luonto on tutkitusti monille parhain melunpakopaikka. Mutta jos luontoon ei pääse, voi kuunnella erilaisia luonnonääni-cd-levyjä: linnun laulua, metsän ääniä, meren aaltojen pauhua.
Melu on aivojen ja sydämen vihollinen, mutta sitä ei tarvitse päästää niskan päälle. Melumyrkyn torjuntaan voi käydä ihanin keinoin, kuten istumalla hiljaa saunan lauteilla ja tuijottamalla kynttilänliekkiä tai takassa ritisevää elävää tulta.
Sydämen voi vaihtaa, mutta ei aivoja. Siksi niistä kannattaa pitää huolta. Jos aivojen hyvinvointi kiinnostaa enemmänkin, voit lukea lisää kirjasta Parasta aivollesi – ohjeita aivojen hyvinvointiin.
