Laaja kulma: Turisti

Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän ”pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.

Seikkailen jälleen eri maailmassa, marraskuisessa Suomessa. On pimeää, hiljaista, autiota, kylmää. Tuntuu, kuin olisin hypännyt eri maapallolta keskelle talven alkua näkemättä syksyä. Näen lopputuloksen, pimeyden, mutta en itse prosessia, syksyä.

Olen ulkopuolinen. Irrallinen. Olen sitä sekä paikassa, jossa minulla on koti että kodissani, joka on eri paikassa. Tällä kertaa uutta on kuitenkin se, ettei ulkopuolisuus tunnu ihmeelliseltä tai surulliselta. Se on osa minua. Olen rakentanut juureni ja kotini kehooni – home sweet home –  ja se tuntuu riittävän.

Mutta: minä olen turistina elämässä. Toinen mutta: niin ovat kaikki muutkin. Naapuri, joka näyttää onnelliselta Kannustalossaan. Prisman hyllyjen välissä touhottava perhe, joka lastaa viikonloppusyötävää vihreään kärryyn. Hekin ovat turisteja, jos he uskaltavat sen kohdata.

Turistina on hienoa olla. Turistina kaikki on mahdollista. Mitä näkisin tänään? Mitä haluan tänään oppia? Aika pysähtyy, hetki on tärkeä, harmaata maata kuopiva harakka näyttää taianomaiselta. Saa muodostaa uusia käsityksiä ympäröivästä maailmasta ja lopulta itsestään. Saa olla läpikulkumatkalla, ahaa, tällä kertaa tällaisessa paikassa. Ja paikka voisi olla sama koko elämän, silti voisi elää turistina.

Turistina yrittää ottaa parhaat palat päältä, mutta se ei onnistu. Kolmantena päivänä iskee vatsatauti, väsymys tai tarve puolustaa niin sanottua omaa arvomaailmaansa. Turistina yrittää päästä karkuun, mutta ei pääse. Ei, vaikka olisi matkustanut kolmeenkymmeneen eri paikkaan. Mitä enemmän uskaltaa nähdä ja kuoria pintaa, sitä enemmän näkee myös itseään, jos on sille avoin ja siihen valmis.

Minä, elämän turisti, suoritin aiemmin perusnähtävyyksiä ja palasin sitten kotiini. Nykyään uskallan tai yritän uskaltaa olla suorittamatta perusnähtävyyksiä. Katson, mitä eteen tulee. Tunnen, miltä marraskuinen Suomi tuntuu. Olen ulkopuolinen, mutta sisälläni palaa valo.