”Jos monisuorittamista pitää – – – ihanteenaan eikä tee mitään rajoittaakseen keskeytyksiä, jää jatkuvasti puolitarkkaavaisuuden tilaan. Se on tila, jossa ollaan koko ajan vain puoliksi läsnä toiminnassa ja samalla aktivoituu reagoimaan uusiin ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin (töissä kännykkä, sähköposti, kollegan kysymys, kotona Facebook, tekemislistan päässä pyörittäminen, ”ehdin vielä tämän yhden pyykkikoneellisen” -tyyppinen touhuaminen). Puolitarkkaavaisuudentilaan on helppo jäädä koukkuun. Tekotehokkuus ruokkii kierosti omanarvontuntoamme illuusiolla siitä, että olemme tositosi tehokkaita. Samalla se kuitenkin stressaa aivoja ja haittaa kykyämme pohtia syvällisesti asioita tai tehdä harkittuja päätöksiä.”
– Kirjasta Marikka Bergman: Pientä elämää etsimässä, Basam Books 2010
