Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän “pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Sitten olen valmis, laulaa Scandinavian Music Group. Elämännälkäinen laulu on yksi suosikeistani. Siitäkin huolimatta, että en usko, että on olemassa valmista. Ei tule sellaista hetkeä, jolloin kokisin olevani valmis menemään naimisiin, perustamaan perheen, muuttamaan ulkomaille tai kirjoittamaan blogia. Silti olen tehnyt tämän kaiken. Ja olen siitä onnellinen.
Sama pätee ihan arkisella tasolla. Usein ajatukseni huijaavat minua: kun vielä teen tämän, niin sitten on valmista. Mutta valmista ei tule. Ei vaikka kuinka siivoaisin (jota en oikeastaan tee) tai kuinka leikkisin lasteni kanssa vielä tämän leikin (jota välillä teen suoritusmoodissa).
Ajatus valmiista maailmasta, itsestäni ja arjestani on omaa kontrollin haluani. Kokemuksella voin sanoa, että se sekä vie voimani että estää olemasta avoin ja rohkea. Ajatus valmiiksi saamisesta saa minut ryntäämään edellisestä tekemisestä seuraavaan ilman, että näen, missä oikeastaan menen. Se muistuttaa minua entisestä suorittamisestani – suoritan, jotta tulisi valmista ja jotta voisin hypätä tästä hetkestä seuraavaan, parempaan. Ja lopulta, vauhtia valmiiksi tekemiseen on helppo lisätä, mutta kyydistä hyppääminen on erittäin vaikeaa.
Kun pysähdyin, tajusin, että hetkiä tulee ja menee. Ne eivät ole valmiita, vaikka niistä kuinka yrittäisin valmiita tehdä. Kun lapseni leikkivät, eivät ne ajattele, että nyt tuli valmista – ellei sitä heille opeta. Lapset ovat, kuuntelevat intuitiotaan. Minullakin on se taito olemassa, todisteena siitä tekemäni valinnat. Todisteena myös tämä blogini, jonka esittelyteksti ei vielä ole valmis.
Nyt olen valmis olemaan keskeneräinen, epätäydellinen ja kaikkea muuta kuin valmis. Ja kuinka ihanaa, elämä ei myöskään ole valmis. Se vain on.
