Seuraa polkupyörämatkaa Suomen ympäri

Hidasta elämää -sivustolla voi elokuun aikana seurata Pyörällä Suomen ympäri -matkaa: Elina Aintilan pienen budjetin pöyräreissu kulkee Etelä-Suomesta itäisen Keski-Suomen kautta Lappiin, ja sieltä rannikkoa pitkin takaisin. Elina raportoi matkalta aina, kun näkee, kokee tai oivaltaa jotain kiinnostavaa.

Ennen kuin päästään hyppäämään Elinan kyytiin, kysellään millainen nainen Tunturin selkään ja Suomi-neidon syliin sukeltaa.

Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?

”Olen Elina Aintila, 25-vuotias kääntämis- ja yhteiskuntatieteiden opiskelija, jolla on loputtoman uteliaisuutensa takia muutenkin aika värikäs ja ehkä vähän yllättäväkin koulutustausta. Seuraavaan kysymykseen kai pitäisi vastata, että tulen Lohjalta, mutta suhteellisen liikkuvaisen elämäntaipaleen jälkeen silti koen kotoutuneeni parhaiten pitkäaikaiseen, kultturelliin ja tuppukylän piirteitäkin kantavaan rakkaaseen opiskelukaupunkiini Turkuun.”

!Olen aina ollut tarkkaavainen siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, ja joskus herkkä reagoimaankin siihen. Suhde ympäristön ja itseni välillä on aina mietityttänyt. Olen ehkä aina käynyt pientä kamppailua itselleni rehellisenä olemisen ja ympäröiviin odotuksiin mukautumisen kanssa. Valitsin toki rehellisyyden. Sen jälkeen on vain hetki pitänyt katsella ympärilleen, että näkisi kuka se minä on, jolle voisi olla rehellinen… Pikku hiljaa matkan varrella olen kuitenkin poiminut oivalluksista oikeimmilta tuntuvat ja rakentanut tietä kohti ominta minua. Se on se, mihin olen menossa.”

Mitä sinulle merkitsee tasapainoinen elämä?

”Tasapainoinen elämä on minulle sitä, että pystyy elämään valintojensa kanssa tulematta hulluksi tai vaikka palamatta elämäntavoillaan loppuun. Itse olen sen verran herkkä ihminen, että reagoin kaikkeen elämässäni koko keholla ja mielellä, siksi olenkin tarkkana järkyttämästä tasapainoa epätoivottuun suuntaan. Tämän tasapainon ylläpitäminen on tietyillä tavoilla nostanut elämänvalinnoissani esiin jonkinlaista ehdottomuuttakin, tervettä itsekkyyttä, joka pitää huolen siitä, etten toivottavasti koskaan lähde tielle, joka minut tulevaisuudessa polttaisi loppuun. Olen nähnyt ympärilläni niin monia varoittavia tapauksia niin työ- kuin opiskeluelämästäkin, että tiedän, ettei tietyn yhteiskuntapiirin silmissä liian korkealle nostettu ura tai mammona ole kaikkien eritettyjen stressihormonien arvoista.

Keskityn tekemään sitä, mitä kohtaan tunnen suurta paloa ja luotan siihen, että se vie minut oikeaan suuntaan. En huolehdi asioista, joihin en voi välittömästi vaikuttaa, kuten menneisyyteen tai muiden mielipiteisiin minusta (niinhän se menee se sananlaskukin jotenkin niin, että kun yhteen suuntaan kumartaa, pyllistää samalla toiseen suuntaan), vaan keskityn hoitamaan käsillä olevat asiat hyvin ja täydellä läsnäololla. Unelmoida pitää – isosti ja pienistikin – ja ennen kaikkea tarttua unelmiinsa. Unelmat viitoittavat tulevaisuutemme tien.”

Mottosi?

”Olen käyttänyt muistutuksena matkallani kohti täydellistä rehellisyyttä mottona mm. seuraavia lauseita: ’Vapauta itsesi kaikesta, minkä itsellesi opetit: peloista, ennakkoluuloista ja epäilyistä. Opit ehkä lentämään.’

Rehellisyys edustaa minulle tietynlaista ideaalia, jossa ilman itsepetosta ja fasadien tarvetta voisi olla teennäisistä ja rajoittavista rooleistaan vapaa. Liian usein vedämme huomaamattamme kammottavia näytelmiä koko elämämme läpi, ja kaikkien niiden näytelmien rumien maskien takana piilee pohjimmiltaan pelko – pettymyksestä, menetyksestä, häpeästä… Yksi keino selättää pelot on käydä suoraan niitä kohti. Joka kerta kun onnistuu hävittämään yhden pelon, on reppu hippusen verran keveämpi. Joskus sitä ihan tuntee lähtevänsä lentoon.”

Mistä sait idean kiertää Suomen ympäri pyörällä?

”Taidan olla suuruudenhullu. Jos totta puhutaan, sain idean vapaaehtoisvuonnani Kolumbiassa. Reilun puolen vuoden reissussa olon jälkeen aloin jo pikku hiljaa kaipailla takaisin Suomeen. Tiesin, että siinä kävisi niin, koska en muutenkaan ole kovin latinohenkinen ihminen. Lähdin reissuun lähinnä altistaakseni itseni jollekin mahdollisimman päinvastaiselle kulttuurille kuin oma jäyhä pohjalaisemme, ikään kuin laittaakseni itseni jonkinlaiseen testiin. Opinkin samalla kaikenlaisia mukavia tapoja, kuten ystävien (jopa miespuolisten) halaaminen nähdessä ja erotessa. Siitä tavasta yritän ainakin vielä hetken pitää kiinni.

Siinä väräjävän koti-ikävän mainingeissa tuli sitten kuitenkin katsastettua paljon kiitosta saanut espanjalainen elokuva Napapiirin rakastavaiset, joka sijoittuu monella tavalla ratkaisevasti Rovaniemen maisemiin, napapiirin rajalle. Siinä samassa muistin hyvin elävästi miten ainutlaatuinen Suomen kesä on ja tiesin, etten vain voinut olla toista kesää poissa Suomesta.

Paluu Suomeen oli joka tapauksessa edessä, mutta halusin vielä hyödyntää vapaaksi ja toimettomaksi jäävän ajan ennen opintoihin paluuta syyskuussa ja tutustua sitä ennen maisemiin, jotka eivät ennestään olleet niin tuttuja. Rahattomana ja toimeentulottomana keksin, että halvin keino matkustaa Suomen ympäri on pyörä ja mahdollisimman halvat majapaikat. Kokemusta niukilla varoilla elämisestä on opiskelijaelämästä paljonkin, joten vaihtoehtoiset ratkaisut ovat minulle tuttuja. Onnistuin sitten vielä hankkimaan itselleni pyöräsponsorin, ja yhtäkkiä olinkin sitten lupautunut – aivan omasta aloitteestani – tällaiselle aika hauskalta ja haastavalta kuulostavalle hullunkierrokselle. Nyt kierrän suurimman osan itäistä Suomea Rovaniemelle saakka ja takaisinkin pitäisi päästä jotakin reittiä!”

Mitä odotat matkaltasi?

”Paljon eksymisiä ja kovia koetuksia. Niiden jälkeen on kuitenkin aina ihanan helpottunut olo – ja aina niistä kuitenkin jotenkin selviää, ehjemmin tai rikkonaisemmin nahoin, ennemmin tai myöhemmin… (ja mitä myöhemmin, sen helpottuneempi olo jälkeenpäin!) Riskejä en kuitenkaan koskaan lähde tietoisesti hakemaan.

Toivon myös kohtaavani matkalla paljon upeita ja mielenkiintoisia ihmisiä. Niin aina käy, kun avaa ovensa kysyjälle, apua tarjoavalle tai samaa matkaa polkevalle.”

Kumpi on olennaisempaa: päästä perille vai olla matkalla?

”Jos se noin kaksijakoisesti ilmaistaan, niin olla matkalla, tietenkin! Ja matkallahan voi olla missä vaan, vaikka omissa mielenmaisemissaan. Siellä ne suurimmat matkat yleensä tehdäänkin.”