27.6.-31.7.2011 Hidasta elämää viettää kesälomaa ja etusivulla pyörivät arkiston artikkelit. Päivittämällä etusivun saa näkyviin uudet, satunnaiset arkistoartikkelit.
Tuttuun tapaan artikkeleita voi selata ja lukea myös aihepiirien alla ja avainsanoja klikkaamalla.
Kesäkisa pyörii koko kesän ajan, siihen voi osallistua 17.8.2011 asti.
Uusia artikkeleita voi lukea taas 1.8. alkaen.
Hidasta elämää toivottaa lukijoilleen värikästä ja rentouttavaa kesää!
Terkuin,
Pequ, Sanna, Karita, Kaarina, Nuppu, Riitta, Mia, Noora, Toni ja Pekka
– Oivallustarina-juttusarjassa kerrotaan ihmisten suurista oivalluksista, ja niiden vaikutuksesta elämään ja elämänlaatuun. Lähetä vinkki omasta tai läheisen ihmisen oivalluksesta osoitteeseen info(at)hidastaelamaa.fi.
”Nyt siirrytään downsiftaamaan!”
Italialaista kosmetiikkaa maahantuova Camilla Aho, 59, tuskin oli kuullutkaan tätä hidastamisen termiä. Pitkän linjan bisnesnainen kun on sitä sukupolvea, jolle elämä mahdutetaan työntekoon, ei toisinpäin. 70-luvulla hän jopa hoiti kahden tyttärensä synnytykset kalenterin mukaan, työpäiviin sopiviksi limitettyinä. Äitiyslomasta ei ollut tietoakaan. Tahti jatkui samanlaisena viime vuosiin asti. Edes vuonna 1995 Ahon potema syöpä ja sitä seurannut leikkaus ei saanut häntä pysähtymään.
Kalenterisynnytyksistä alkoi kuitenkin pulputa jotakin tahtia hidastavaa: uusi sukupolvi, tyttäret Fiona ja Leonna, jotka nyt aikuisena työskentelevät Ahon perheyrityksessä. Fiona alkoi kiinnostua lehdissä entistä enemmän huomiota saaneesta downsiftingista. Hän oli huolissaan äitinsä jaksamisesta, sekä kaipasi itsekin lisää vapaa-aikaa.
Fiona, Camilla ja Leonna
”Onko tämä pakko tehdä näin?”
Fionan kysymys oli käänteentekevä. Hän alkoi kyseenalaistaa viisi päivistä työviikkoa ja etenkin perjantain tarpeellisuutta. Viikon viimeinen työpäivä kun oli tehotonta työaikaa, kun niin oma henkilöstö kuin asiakkaatkin olivat jo toinen jalka ovesta ulkona kohti viikonloppua. Kannattiko toimistolla todellakin kuluttaa aikaa, kun sen voisi viettää kotona vaikka koirien kanssa leikkien tai pullaa leipoen? Akkuja ladaten?
Perheyrityksen pyöreän pöydän äärellä alkoi pulputa avoin keskustelu. Puhuttiin zombailusta, tilasta jolloin ei väsymykseltään ole enää hereillä, eikä näe mitään. Sellaisesta ei ole hyötyä yrityksellekään. Yritys oli jo tarpeeksi tuottava, enää ei niinkään tarvittu rahaa, vaan aikaa. Onnea ei ollutkaan omaisuus, vaan potkukelkkailu jäällä tai isovanhempien tapaaminen. Puhuttiin pehmeistä arvoista, siitä, miten jokainen hetki pitäisi elää. Miten juuri tästä hetkestä voisi saada iloa?
”Hengenpelastus.”
Tällä sanalla Camilla Aho kuvaa yrityksensä päätöstä hidastaa. Nelipäiväinen viikko on riittänyt mainiosti: tulosta tehdään entiseen tahtiin, ellei paremminkin. Kun rentoutumiseen on saatu yksi päivä lisää, työkin on tehostunut. Inspiraatio virtaa herkemmin, perhe viihtyy yhdessä leppoisammin ja asiakkaatkin ovat ihastelleet rohkeutta uudenajan järjestelyyn. Tasapaino työn ja vapaa-ajan kanssa on löytynyt.
Nyt kaikki tehdään entistäkin suuremmalla sydämellä. Aho on aina uskonut hyviin energioihin, siihen, että mille antaa huomiota ja mitä päättää kokea, sen saa. Nyt hän saa rakastamansa työn lisäksi nauttia sen hedelmistä. Saamaansa nelipäiväistä viikkoa hän ei enää vaihtaisi mihinkään.
Miten kesälomalla rentouduttiinkaan? Tässä kahdeksan vinkkiä, miten kesälomasta ei tule läpijuoksua.
1. Oleskele metsässä
Tutkimuksissa on todettu, että viherympäristössä stressioireet vähenevät ja tarkkaavaisuus palaa. Luontoa katselemalla stressioireet vähenevät merkittävästi jo 4–6 minuutissa. Metsän vihreällä värillä on rentouttavia vaikutuksia.
Ja hei: lapset rakastavat metsää!
2. Minimoi harrastukset
Jos nelihenkisellä perheellä on jokaisella arkipäivänä yksi harrastus, se kattaa viikosta jo miltei jokaisen arkipäivän. Jos harrastuksia on jollain perheenjäsenellä enemmän, arki alkaa olla jo sirkusta. Mitä kiireisempiä me ihmiset olemme, sitä enemmän harrastuksestakin tulee suoritus ja stressi.
Etenkin kesäaikaan kannattaa yrittää välttää arkisirkusta ja miettiä, olisiko perheen yhdessäolo tärkeämpää kuin kehittävät mutta niin kiireiset aktiviteetit.
”Jo 1900-luvun alussa varoiteltiin, että lasten elämä on liian aikataulutettua ja että heillä ei ole aikaa tehdä muuta kuin juosta yhdestä kehittävästä harrastuksesta toiseen.” (kirjasta Carl Honoré: Perhe paineessa, Basar Kustannus 2010)
3. Ota päivänokoset pihalla
Levitä viltti nurmikolle tai kääriydy peittoon pihakeinuun. Kuuntele ympäristön ääniä ja vaivu välillä suloisen uneen. Ota lapset mukaan ulkopäikkäreille!
”Juomme mieluummin jättikupillisen kahvia tai otamme piristyspillereitä, luonnonlääkkeitä tai kemiallisia, selvitäksemme päivästä sen sijaan, että vastaisimme luonnon kutsuun pienillä nokkaunilla.” (kirjasta Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat, Basam Books 2009)
4. Unohda huvipuistot, suurtapahtumat ja muut viihdykkeet
Jos olet ollut vuoden enemmän tai vähemmän kiireinen, vältä paikkoja, joissa on tungosta ja stressaavaa. Hulinassa ja hälinässä kaikkien stressitasot nousevat, syntyy riitoja ja lomapäivä ei ole rentouttava.
Unohda myös viihdykkeet (kuten tv), jotka pitävät aivosi aktiivisena ja töissä koko ajan. Anna myös aivoillesi lepoa, ole ja anna ajatustesikin olla.
5. Tarkastele pilviä
Miltä pilvet näyttävät? Millainen on niiden vauhti ja suunta? Pilvien tarkastelu voi olla meditatiivista tai aktiivista, mutta yhtä kaikki: se ravitsee sielua.
Pilvien tarkastelu ja päivänokoset kulkevat usein käsi kädessä… Mutta koska pilvien tarkastelussa ei ole päämäärää, se passaa rentoutujalle hyvin!
6. Oleskele kotona tai kotipihassa
”Älä lähde merta edemmäs kalaan” sanotaan, eikä suotta. Jos olet niin onnellinen, että sinulla on esimerkiksi oma piha, oleskele siellä. Unohda kuitenkin pihan tai kodin to do -lista ja nauti välillä pelkästä oleilusta, siitä, mitä olet jo saanut aikaan. Tai minkä luonto on pihalla hoitanut, vaikket olisi ehtinyt tehdä mitään.
Sama pätee omaa kotiin: nauti!
7. Piilota kalenteri
Kesälomalla kalenteri ei ole tarpeen. Anna päivien soljua, ja anna niiden tulla spontaanina ja uudenlaisena. Herää jokaiseen aamuun ihmettelemällä, älä tee päivästä suoritusta, joka pitää hoitaa aikataulussa.
Jos joskus sovit jotain, pidä huolta, ettei samalla päivälle tule toista ohjelmanumeroa. Pidä vähintää yksi päivä viikossa, kun ei tarvitse eikä ole pakko, kukaan ei odota.
8. Tarkkaile aaltoja
Aaltoja on kaikkialla: Aallot täyttävät täyttävät maailmamme musiikilla ja antavat värit. Aaltoja liikkuu ihmisten välillä ja omassa kehossa. Koska niitä ei voi nähdä, ne voi vain tuntea, kun antaa niille tilaa hiljaisena hetkenä.
Konkreettisia meren aaltoja katsellessa mieli tyhjenee: ”Pikku aallonhuiput sujahtelivat sinne tänne kuin työmatkalaiset ruuhkaisella juna-asemalla risteillen kaoottisesti toistensa lomitse. Mutta toisin kuin työmatkalaiset, aalot kulkivat toistensa läpi ja ylitse yhdistyen ja jatkuen, ilmaantuen näkösälle ja kadoten taas. Aaltojen liike on hypnoottista.” Gavin Pretor-Pinney: Aallontarkkailijan opas, Atena 2011)
Uuden sukupolven myötä työelämässä marssitaan uusien arvojen mukaan – varsinkin, kun tämä sukupolvi siirtyy johtotehtäviin tai työllistää monia oman bisneksensä kautta. Näin myös yrittäjäpariskunnan Tia ja Jarno Tynkkysen hyvän olon liikuntakeskuksessa Lady Line Kirkkonummella.
Energiset yrittäjät Tia,30, ja Jarno, 31, pyörittävät paitsi liikuntakeskusta mutta innovoivat ja toteuttavat myös uudenlaisia liikuntapalveluita. He ovat ymmärtäneet omat vahvuutensa ja lahjansa, jalostaneet niistä itselleen ammatin, josta nauttivat ja joka tarjoaa riittävän toimeentulon ja on osana tukemassa tasapainoista, onnellista elämää.
Miten se onnistuu? –kysymys tulee ensimmäisenä mieleen. Uudenlaisen työkulttuurin vetureina Tia ja Jarno osaavat antaa vinkkejä työnantajille, miten pärjätä arvomaailman murroksessa.
————————–
Tässä Jarnon ja Tian 12 vinkkiä muille työnantajille:
1. Määrittele tavoite ja arvot tarkkaan
”Hyvä työilmapiiri on sitä, että kaikille on sanomatta – ja ääneenkin sanottuna – selvää, mitä tavoittelemme ja miten haluamme toimia.”
2. Välitä työntekijästäsi – yksilönä
”Esimerkiksi nuorten työntekijöidemme kohdalla välittäminen voi olla myötäelämistä heidän elämänkäänteissään ja haasteissaan. Käytännössä samojen työntekijöiden työpanos on vuosien varrella vaihdellut hyvin suuresti, mutta silti he ovat koko ajan osa kalustoamme. Nuorten sukupolvien arvomaailma on erilainen. Työtä ei olla valmiita tekemään kuinka paljon tahansa.
Kun välittää työntekijöistään, heidän sitoutuminen ja motivaatio näkyvät olemattomina sairas- ja muina poissaoloina. Sen huomaa myös asioista sopimisen helppoutena ja venymisvalmiutena tiukissa paikoissa.”
3. Ota todesta
”Jos esimerkiksi pyytää kehitysideoita, niitä on syytä myös toteuttaa. Ja jokaisella työntekijällä pitää olla puhumisen vapaus ilman pelkoa arvostelusta tai vastareaktiosta.”
4. Etsi tasapaino
”Työntekijöiden kanssa suurin haaste on löytää tasapaino joustavuuden ja sitoutumisen välillä. Tarjoamme paljon liikkumavaraa, mutta toisaalta siitä ei voi tulla työntekijöiden ykkösprioriteetti.”
5. Ota sydän mukaan
”Tehkää toisille se, mitä itse toivoisitte itsellenne tehtävän. Toimimme itse parhaamme mukaan esimerkkinä siinä, miten haluamme kaikkien työntekijöidemme kohtaavan asiakkaamme ja suhtautuvan työhönsä: sydämellä ja intohimolla, mutta myös hyvin ammattimaisesti.
Hyvä jaksaminen, työstä nauttiminen ja terve ammattiylpeys kertautuvat myös liiketaloudellisesti. Tyytyväinen ryhmäliikuntaohjaaja tai yksilövalmentaja tekee asiakkaat tyytyväisiksi ja tyytyväiset asiakkaat ovat halukkaita ostamaan palveluitamme jatkossakin. Tunnit täyttyvät asiakkaista ja käyttöaste on korkea.”
6. Pidä itsestäsi huolta
”Fyysinen terveys läpäisee valonsäteiden lailla koko elämän: se näkyy henkisessä ja hengellisessä hyvinvoinnissa, ihmissuhteissa, työssä, asenteessa – kaikessa.”
7. Valitse toimintatapa, jonka voit perustella itsellesi joka päivä
”Muiden palveleminen on aika itsekästä. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että haluamme tehdä työtä, jonka tarkoituksen voimme perustella itsellemme joka päivä. Rakastamme liikkumista ja tahdomme näyttää ja tartuttaa saman tunteen ja kokemuksen niin moniin kuin mahdollista. Muiden palvelemisesta tulee tarpeellinen ja merkityksellinen olo. Se, että operoimme ihmisten ja heidän elämäntilanteidensa kanssa, on konkreettisinta ja tärkeintä, mitä voimme kuvitella.”
8. Valitse myönteinen asenne – aina
”Myönteisyys on vapaa valintakysymys. Haluamme toimia ehdottoman kunnioittavasti ja hakea aina myönteisiä asioita ja mahdollisuuksia – vaikeuksien ja esteiden sijaan.”
9. Auta
”Liian moni päästää itsensä hyvin lähelle sitä reunaa, jolta tipahtaessaan palaa lopullisesti loppuun, sairastuu peruuttamattomasti tai tekee muuten itselleen korjaamatonta hallaa. Silloin ei auta aina hyssytellä. Silloin auttaa auttaa.”
10. Ansaitse luottamus pitkäjänteisesti
”Arvojohteinen bisnes on mahdollista! Se vaatii vain timanttista osaamista, ammattitaitoa ja näkemystä. Ja rohkeutta sekä uskoa, koska monen asiakkaan on vaikea luottaa siihen, että olemme aidolla tunteella liikkeellä. Hyvää tekevä liiketoiminta vaatii myös aikaa, koska toimintaa ei ohjaa maksimaalinen voitto minimaalisessa ajassa.
Sanomme usein, että on helppoa tehdä onttoa bisnestä, jota tyhjät korulauseet kehystävät. Mitä enemmän runoillaan, sitä suurempi on asiakkaan pettymys, jos lupauksia ei lunasteta. Jos sanomme olevamme naisten oma hyvän olon keskus, asiakkaidemme tulee voida hyvin ja tuntea, että teemme heidän eteensä parhaamme.”
11. Muista tarjota muutakin kuin statusta, positiota tai palkankorotusta
”Vanhempien sukupolvien työnantajien voi olla vaikea ymmärtää, ettei palkankorotus olekaan enää se kaikkivoipa laastari, jolla ylityöt ja 200 matkapäivää vuodessa korvataan. On myös yhä yleisempää, ettei työntekijä halua ylennystä, koska se veisi liikaa aikaa ja voimavaroja muulta elämältä. Työnantajien on opittava samastumaan uuteen ajattelutapaan, jossa työn sisältö ja koettu merkitys, mielenkiinto ja haasteet painavat paljon enemmän vaakakupissa, kuin status, positio tai palkka. Nuoret sukupolvet eivät enää määrittele itseään työn kautta samoin kuin omat vanhempamme; elämässä on paljon muutakin mielenkiintoista.”
12. Hyödynnä vetovoimanlakia
”Kun itsellämme on useimmiten hyvä olo, niin on asiakkaillamme ja työntekijöillämmekin. Niin meillä liikkuvat naiset kuin heitä palveleva tiimimmekin tulee hyvin monista eri lähtökohdista ja ikähaitarikin on 15-75 vuotta, mutta kaikkia yhdistää se jokin: halu lähteä liikkeelle, halu tehdä jotain, kantaa itse vastuu siitä, miltä tänään elämä maistuu. Terve itsekkyys, joka lähtee epäitsekkyydestä. Se on väkevää.”
Olen paljon pohtinut sitä, miten kieli vaikuttaa ymmärrykseemme ja mielikuviimme, esimerkikisi siihen, miten koemme itsemme tai millaisissa ”kehyksissä” tunnemme elävämme. Etenkin nesessiivi- eli välttämättömyysilmaukset luovat noita kehyksiä. Kun sanon, että ”nyt on aivan pakko siivota”, kenen odotan siivoavan ja mihin pakko perustuu? Kumpikaan informaatio ei nimittäin selviä itse lauseesta.
Ilmaan jää siis leijumaan lausahdus välttämättömyydestä, pakosta, joka ei oikein ole suunnattu kenellekään eikä pakottavan tarpeen mittakaavakaan ole oikein selvillä (esimerkiksi kuoleeko siivoamattomuuteen vai tuntuuko epäsiisteys vain epämiellyttävältä). Tällaiset suomen kielen rakenteet ovat mielestäni omiaan lisäämään stressiä ja painetta – kaikille, jotka tilanteessa ovat läsnä kuulijoina, myös puhujalle itselleen.
Kun tekijää eli siivoajaa ei määritellä lauseessa, sitä kutsutaan kieliopissa nollapersoonalauseeksi. Nollapersoona jättää kuulijoiden päättelyn varaan, keneltä välttämätöntä toimintaa odotetaan. Lienee kuitenkin meidän tunnollisten suomalaisten ominaisuus, että kuulijoina kohdistamme velvollisuuden helposti itseemme. X kuvaa seuraavassa lauseessa kenen tahansa kuulijan paikkaa lauseessa:
Nyt X on aivan pakko siivota.
Tällainen puhujaan itseensä tai kuulijaan kohdistuva välttämättömyystulkinta on mahdollinen, sillä välttämättömyysverbit eivät suomen kielessä taivu, kuten muut teonsanat: minä siivoan, sinä siivoat, hän siivoaa. Välttämättömyysverbit ovat aina samassa muodossa (on pakko, pitää, täytyy), ja samaan lauserakenteeseen voi sijoittaa minkä tahansa persoonan:
Nyt minun on aivan pakko siivota. (tai: Nyt minun pitää siivota./ Nyt minun täytyy siivota.)
Nyt sinun on aivan pakko siivota.
Nyt hänen on aivan pakko siivota.
Ei voida siis sanoa: Nyt minä olen aivan pakko siivota tai nyt minä pidän siivota. Vaan välttämättömyysverbi on aina samassa muodossa, ja se voi saada seurakseen minkä tahansa persoonan. Persoona eli tekijä on tällaisissa rakenteissa poikkeuksellisesti aina genetiivimuotoinen (minun, sinun, hänen), kieliopissa puhutaan genetiivisubjektista.
Sen lisäksi että välttämättömyysilmaisuissa voi jättää sujuvasti tekijän mainitsematta ja luoda ympärilleen ”yleisen paineen”, siinä on muutakin ”stressaavaa”. Nimittäin kun sanotaan, että ”on pakko/täytyy/pitää siivota”, jää aina avoimeksi, kuka on määritellyt tuon välttämättömyyden tai pakon.
Sanonta ”mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla” osuu aika kohdilleen. Jos mitään muuta ei ole pakko tehdä, miksi sanomme niin? Kuka sanoo, että on pakko? Välttämättömyys voidaan katsoa johtuvan kolmesta asiasta:
1) tiedosta tai päättelystä (Täytyy käydä hakemassa pyykit sisään, kohta alkaa sataa.)
2) tahdosta tai yleisistä normeista (Työt pitää hoitaa viiteen mennessä, koska siitä minulle maksetaan palkkaa.)
3) tilanteen sisäisistä tai ulkoisista syistä (On pakko ehtiä bussiin, että ehdin kauppaan.)
Välttämättömyyttä määräävät siis monet, monet tekijät. Mutta välttämättömyyttä ilmaiseva lauserakenne ei mahdollista ilmaisemaan pakon tai välttämättömyyden syytä (ellei pakkoa ilmaista toisin: Kauppojen aukioloaikataulu pakottaa minut ehtimään bussiin).
Siksi jokainen meistä on oman elämänsä ”pakkopuntari”: mikä pakko on toista tärkeämpi, kun aika ei millään riitä kaikkeen? Jonkinmoista pakkopuntarointia eli tärkeysjärjestystä teemme siis koko ajan – huomaamattammekin. Koska kieli ei tuo julki sitä, miksi jokin on välttämätöntä, saattaa kaikesta pakosta tulla ajatuksissakin pakkomössöä – tai pakkopullaa, kuten sanotaan.
Ja vaikka sanomme, että ”täytyy, on pakko”, se ei ole totta. Sillä usein ajan puutteessa, jotain välttämätöntä jää joka tapauksessa tekemättä – tai muuten olemme sen viimeisen pakon edessä liian aikaisin.
Seuraavan kerran, kun ajattelet tai sanot, että ”on pakko, täytyy, pitää”, kohdista se tarkasti jollekin, ettei kaikkien läsnäolevien tarvitse velloa paineen alla. Sitten mieti välttämättömyyden taustoja: sanotko vain niin, koska olet tottunut sanomaan, vai onko todella tosi kyseessä? Vai olisiko vain hyvä tehdä niin? Mitä tapahtuisi, jos jättäisit asian tekemättä?
”Pakko” luo ajatusvankilan, joka luo stressiä. Mieti siis, miten ajattelet tai ilmaiset asioita. Kielellä on suuri valta ja voima.
Matkakohteen kaukainen sijainti tai eksoottisuus ei ole edellytys uusille elämyksille ja kokemuksille. Joskus vähemmän on enemmän. Joskus pieni matka lähikohteeseen voi olla se, mitä tarvitset arjesta irtautumiseen, rentoutumiseen ja akkujen lataamiseen. Tällaiseksi osoittautui pidennetty viikonloppureissu aurinkoiseen Hankoon.
Jo matka kohti määränpäätä lupasi hyvää, tapasimme matkakumppanini kanssa rautatieasemalla, hyppäsimme junaan, ja työviikon kiireet oli jo unohdettu. Junamatkan rentous viritti tunnelmaa hyvään suuntaan, saatoimme rauhassa vaihtaa kuulumiset ja suunnitella viikonlopun ohjelmaa. Oli vasta toukokuun puoliväli, mutta sääennuste lupasi aurinkoa ja hellelukemia lähenteleviä lämpötiloja. Onnittelimme itseämme loistavasta matka-ajankohdan valinnasta!
Perillä Hangossa majoituimme ihastuttavaan, vanhaan huvilaan perustettuun bed & breakfast -tyyppiseen majataloon. Viikonlopun päivät kuluivat ulkoillen, päivää paistatellen ja ylipäänsä nautiskellen. Kesäkaupunki Hanko oli vielä kovin hiljainen ja unelias, toukokuussa kesän vilinä antoi vasta odottaa itseään. Tämä olikin meidän mieleemme, saimme nauttia aidoista kesätunnelmista ilman väenpaljouksia. Kuin koko kaupunki olisi ottanut meidät ainoina, hartaasti toivottuina vieraina vastaan. Käsityönä taiteiltuja leivonnaisia pihakahvilassa, kuplajuomaa aurinkoisella kalliolla, rupattelutuokio vehreässä puistossa ja varhainen aamukävely täysin hiljaisessa, upeaan auringonpaisteeseen vähitellen heräävässä kaupungissa… Mikä voisi olla leppoisampaa.
Junan suunnatessa takaisin kotia kohti palasin hetkeksi takaisin menomatkan mietteisiin ja odotuksiin. Ne olivat täyttyneet, ja enemmänkin. Tuntui kuin olisimme olleet matkalla vähintäänkin viikon tai pari, olo oli rentoutunut ja tunsin itseni taas valmiiksi alkavan arkiviikon haasteisiin. Mutta vasta seuraavana päivänä, sainhan vielä hetkisen nauttia junamatkasta ja retkemme jälkitunnelmista. Suljin silmät ja nojasin vieressä torkkuvan matkakumppanini olkaan… Leppoisaa…
Nimimerkki Hayley osallistui tällä tekstillä ja kuvalla toukokuun 2011 Kerro leppoisin matkamuistosi -kilpailuun.
Minulle parasta elämän leppoistamista on ollut jo useiden vuosien ajan valokuvaaminen. Olen tehnyt harrastuksestani työni, jota teen tavoitteellisesti, mutta leppoisasti ilman kireää aikataulua tai pakkoa. En mainosta kuvauspalveluitani juuri missään, ja siksi minulla on juuri sopivamäärä asiakkaita. Tienaan työllä juuri sopivasti, jos tarvitsen enemmän,olen aktiivisempi asiakkaiden hankinnassa ja jos taas vähemmän, pidän matalampaa profiilia.
Asiakkaille kuvatessani tutustun uusiin ihmisiin, olen ikuistamassa heille tärkeitä ja tunnelmallisia hetkiä. Henkilökuvaus on monella tapaa terapeuttista sekä kuvattavalle että kuvaajalle. Kuvaajana saan kanavoida valtavan ideatulvani ja visuaalisen intohimoni johonkin hyödylliseen. Kuvattavana puolestaan voi tuntea itsensä kuvaukselliseksi sekä esimerkiksi häissä hääpari saa häähumun keskellä pienen hetken ”kahdestaan”, jolloin he voivat aidosti keskittyä toisiinsa.
Valokuvauksessa kiehtovaa on erityisesti se, että saan tallennettua jonkin uskomattoman pienen ajan segmentin. Luontokuvausretkellä esimerkiksi omaan piilopaikkaani sukuni synnyinseuduille saan taikavoimia; voin pysäyttää virran, tuulessa kieppuvan lehden, kiireisen hämähäkin. Valokuvaamisessa ei ole murheita eikä stressiä, on vain se hetki, joka on käsillä. Joskus tuo hetki on sadasosa sekuntia ja joskus taas siihen yhdistyy kaikki se, mitä ehtii tapahtua minuutissa, tunnissa, päivässä tai kuukausissa. Kuten ihmiset ennen ajan mittaamista varten kehitettyjä laitteita, näen vain sen, kuinka valon suunta muuttuu auringon mukaan.
Jos olen yksin luonnossa kamerani kanssa, ilman, että kukaan muistuttaa minua ajan kulumisesta, seuraavista etapeista, murheista tai muista maallisista asioista, en koskaan tiedä kauanko olen kuvannut. Yksin tai oikeanlaisessa kiireettömässä seurassa voi ottaa kiinni hetkestä ja tehdä juuri sitä, mitä mieli halajaa. Voi vaikka kiivetä puuhun nähdäkseen maailman uudella tavalla tai pulahtaa puroon Ahdin valtakuntaan. Ymmärrän, miksi muurahainen tekee pesänsä mieluusti etelän puolelle ja miten suuri älykkyys niinkin pienessä olennossa elää.
Lähden kotiin kuva-, yrtti-, sieni tai kalasaaliin kanssa vasta, kun hämärä hiipuu tai alkaa olla vilpoinen. Ajan unohtumisen lisäksi jopa minuus unohtuu luonnon kiertokulkua seuratessa: olen vain pieni osa tätä kaikkea.
Nimimerkki Pohojan akka osallistui tällä tekstillä ja kuvalla toukokuun 2011 Kerro leppoisin matkamuistosi -kilpailuun.
Eikö mieli meinaa hiljentyä joogamatolla? Näillä ohjeilla rauhoitat mielesi, ja antaudut rentouttavalle kehon hiljaisuudelle. Neuvot pätevät myös pilates- ja syvävenyttelytunneille, sekä meditaatioon.
1) Sulje silmäsi. Avoinna olevat silmät ahmivat ympäriltään ärsykkeitä, jotka saavat mielen laukkaamaan. Sulkiessasi silmäsi on kuin sulkisit korvasi: hiljennyt nykyhetkeen ja kuuntelemaan kehosi ääntä. Tämän vuoksi esimerkiksi kundaliinijoogaa harjoitetaan aina silmät kiinni.
2) Kohdista katse kolmanteen silmään. Kun pelkkä silmien sulkeminen ei tunnu riittävän, kohdista sisäinen katseesi kulmakarvojen väliin, hieman kulmakarvojen yläpuolelle, kolmanteen silmään. Mielesi rauhoittuu ja keskittyy hetkeen.
3) Keskity hengitykseen. Älä ole välinpitämätön hengitystäsi kohtaan, joka on kaiken elämääsi liittyvän edellytys. Hengitä syvään, aina varpaista asti palleaan ja päälakeen. Helppo meditaatiokeino, jota voi harjoittaa myös joogassa, on ajatella hengittävänsä sydämen kautta: koe, kuinka sisäänhengitys läpäisee sydämen ja puhdistaa sitä. Visualisoi, kuinka uloshengitys laskee sydämen energian ympärillesi.
4) Tahdita joogaliikkeet hengitykselläsi. Pääset entistä syvemmälle harjoitukseen: liikkeen ja hengityksen yhdistämiseen keskittyessä et edes ehdi ajatella mitään muuta ja mieli saa ansaitun tauon päivän ajatusmyllerryksestä.
Kaikki, jotka tuntevat minut vähänkin pidemmältä aikaa tietävät, että olen aina rakastanut listojen laatimista. Lapsesta saakka olen tuntenut että elämä on aavistuksen hallittavampaa, kun saan mieltäni vaivaavat asiat listattua paperille.
Luulen, että listojen laatiminen lähti siitä, kun murehdin lapsena paljon. Kannoin ikääni nähden liian suurta vastuuta ja huolta perheestäni ja murehdin miten tulisimme selviytymään. Jo kymmenvuotiaana laadin listoja, jotta työskentelisin tavoitteellisesti tiettyä päämäärää kohti, etten tuhlaisi aikaani murehtimiseen, vaan asioiden tekemiseen. Aina kun sain ajatukseni paperille, maailmani oli hitusen valoisampi paikka.
Sairaanhoitajan työssäni muistilappu oli ihan pakollinen. Lääkekierroksella kiertäessäni 18 potilaan luona, jokaisella heistä saattoi olla minulle jokin pyyntö, kysymys tai tarkistettava asia. Vie huopa, ylimääräinen särkylääke, tarkista labrat, korjaa väärä lääkemerkintä, vie lääkärille puuttuvat paperit, vie ykköshuoneen kakkospaikan potilaalle vesilasi ja lusikka, soita nelosen kakkosen tyttärelle, vie vitosen ykköselle löysempi paita ja vitosen kakkoselle alusastia, tilaa puuttuvia ruiskuja… Muistettavaa oli niin paljon, että tunsin itseni tarjoilijaksi perjantai-illan baarissa, kun suhailin lääketarjottimen ja listani kanssa edestakaisin soittokellojen, monitorien ja puhelimien piipittäessä taustamusiikkina. Väsyessäni työhöni muistini alkoi heiketä, siksi turvauduin muistilappuihini ja listoihini entistä herkemmin.
Päätettyäni jättää oravanpyörän ja muuttaessani maalle, listojen laatimisominaisuuteni jalostui entisestään. Aloitin opiskelun ja asuin remonttityömaan keskellä. Hoidettavia ja muistettavia oli asioita paljon. Kaupunkiin ja kauppoihin oli pitkä matka. Jos unohdin hommata lisää nauloja tai maitoa, mikään ei pikkutorpan remonttityömaalla edistynyt tai piti juoda aamukahvi ilman maitoa ja tuli ajanhaaskuuta, pitkiä ajomatkoja, turhaa saastuttamista ja polttoainekuluja. Turhautumisesta puhumattakaan.
Lapsena suhtauduin muistilistoihini vakavasti. Nyt 30 vuotta myöhemmin ne naurattavat minua ja ymmärrän että ne ovat olennainen osa persoonaani. Tiedän, että listaamis- ja organisoimistapani ovat tehneet elämästäni hallittavampaa ja vapaampaa. Oravanpyörästä hyppääminen vaatii itsekuria, järjestelmällisyyteen pyrkimistä ja tavoitteeseen keskittymistä. Listat ovat auttaneet minua karsimaan olennaisen turhasta.
***
Kokeile sinäkin:
– Tee lista: Kirjoita luettelo asioista, jotka ovat mielessäsi. Listaa ikävät asiat, jotka odottavat tekemistään, mutta myös mukavat asiat, joita haaveilet tekeväsi, jos sinulla joskus olisi aikaa. Listaa kaikkea maan ja taivaan väliltä: linnunpöntön rakentaminen, tiedusteltava asia, valokuvien järjestäminen, kirjeen kirjoittaminen, siementen kylväminen, lehtitilauksen peruminen, lahjan hankkiminen, uuden asian opetteleminen, laskujen maksaminen, leipominen, auton korjaaminen, etelän seinän maalaaminen.
–Aina kun muistat, että tuo pitäisi korjata, hoitaa, soittaa, muistaa, tilata, varata, järjestää, ottaa yhteyttä… kirjaa se ylös. Pelkästään se, että kaikki asiat tulevat merkityksi paperille, helpottaa oloa valtavasti. Se vapauttaa energiaa, kun ei tarvitse kokoajan rasittaa muistia keskeneräisillä asioilla.
– Kulje pari viikkoa paperi ja kynä taskussasi ja aina kun tulee jokin asia mieleen, kirjaa se ylös.
– Sitten tarkastele listaasi. Mikä on kaikkein tärkein asia? Mikä muuten vaan pakollinen, mikä hauskaa, mikä ei lainkaan välttämätöntä? Suunnittele ajankäyttöäsi. Mieti, miten hoidat velvollisuuksia pois päiväjärjestyksestä ja kuinka saisit enemmän aikaa ja tilaa haaveiden ja unelmien toteuttamiselle.
– Aina kun tekee asioita, joita oikeasti haluaa tehdä, elämä ja arki muuttuvat hallittavammaksi ja miellyttävämmäksi. Kun hallitsee aikaansa, hallitsee arvojaan ja ajatuksiaan.
Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.
Kirjoittajat Johanna ja Juha Tanska ovat aviopari, joka tekee päivätyönsä pappina. Sen lisäksi he ovat osa-aikaisia luomuviljelijöitä sukutilallaan. Ensimmäinen kirja Silitä kissaa – Hengellisiä harjoituksia hengästyneille pariskunnalta ilmestyi vuonna 2010. Uusin kirja Talo minussa, minä talossa pureutuu meditatiiviseen sisustukseen.
Vaikka teosta kutsutaan ”sisustuskirjaksi”, sitä se ei varsinaisesti ole – ainakaan perinteisessä mielessä. Kirjan kauniit kuvat kyllä antavat iloa, inspiraatiota ja rauhaa, mutta teksti keskittyy fiilistelemään talon eri tiloja. Fiilistelyt koostuvat kirjoittajien omista muistoista, kokemuksista, kertomuksista, kirja- ja tutkimusviitteistä, Raamatun lainauksista ja niin edelleen.
Kirja on kokonaisuutena harmoninen ja rauhallinen, melkein meditatiivinenkin – kuten se lupaa. Johdannossa sanotaan: ”Tämän sisustuskirjan tarkoituksena on lähestyä asumista ja sisustamista kokonaisvaltaisesti. Tekstit ja kuvat rohkaisevat lukijaa vuoropuheluun niiden viestien kanssa, jotka kumpuavat rakennetusta ja kalustetusta ympäristöstä sekä omasta sisimmästä ja elämän syvästä perustasta.”
Tässä muutama lainaus kirjasta:
Tuoleista olohuoneessa
”Saksalainen filosofi Ernest Bloch kirjoittaa siitä, miten huoneen kalustus kertoo kalustajastaan, hänen persoonastaan ja tavoistaan. Helposti lähestyttävä, seuraa rakastava ihminen varaa huoneeseensa runsaasti istuimia. Vielä paljastavampi on huone, josta puuttuvat pehmustetut tuolit, mutta jonka seiniä peittävät monet taideteokset. Huoneen kalustus ja kalusteiden sijoittelu heijastelevat talon asukkaiden piirteitä ja käytöstä.”
Keskeneräisestä kodista
”Olipa kerran keskeneräinen koti. Se tuntui lupaavan: Jos vain saat keittiöön lattialämmityksen, tulet onnellisemmaksi. Jos laittaisit kylpyhuoneeseen suihkukopin ja tapetoisit makuuhuoneen uudestaa, olisi vihdoin ihanaa. Tai jospa muuttaisit kokonaan muualle? Sitten vasta olisi helppoa olla hyvä ihminen. Mutta kun oikein tarkkaan kuunteli, niin eihän se ollutkaan koti, joka sitä puheli. Jonkun muun oli se ääni, joka ahdisteli ja vaati. Kun oikein tarkkaan kuunteli, niin koti sanoi: Opettele taas unelmoimaan. Älä vaadi vaan haaveile. Odota ja tee työtä. Sinä et tule valmiiksi, ja niin on hyvä. Minä en tule valmiiksi, ja niin sen kuuluu ollakin.”
Muuttamisesta
”Luopua tavaroistaan on kuin luopua muistoistaan, osasta elämäänsä. Lähteä eteenpäin on kuin unohtaa, muuttaa on kuin aloittaa alusta. Uusi koti johtaa aivan uuteen elämänvaiheeseen. Me muutamme omaan kotiin, muutamme yhteen ja erilleen, annamme lasten muuttaa omaan kotiin. Saamme pitää ja annamme pois, omistamme ja luovutamme, lainaa ja lahjaa kaikki.”
Uuden vaatteen vuoksi ei kannata rynnätä vaatekauppaan eikä edes kangaskauppaan, sillä tuunaamalla vanhasta vaatteesta uuden, pääsee usein paljon helpommalla. Vanhassa vaatteessa isoimmat työt on jo tehty: napit ja napinlävet, vetoketjut, kaulukset ja hihansuut.
Olin löytänyt kirpputorilta kahdella eurolla kauniin paidan, joka oli kylläkin minulle liian iso, mutta kangas oli niin kaunis, etten raaskinut jättää sitä henkariin. Aioin ensin pienentää paidan itselleni, mutta kun paita oli tarpeeksi kauan odottanut kangaslaatikossani, se näyttäytyikin minulle yhtenä aamuna Pieni talo preerialla -henkisenä lastenmekkona.
Mitä siis tein?
1. Etsin lapseni vaatekaapista mekon, jonka mukaan voisin leikata paidan sopivaksi mekoksi.
2. Asetin vanhan mekon paidan päälle hyödyntäen vanhan paidan valmiin kauluksen, napitukset ja kauniit hihansuut, laitoin muutaman nuppineulan ja leikkasin.
3. Ommeltavaksi jäi vain viisi saumaa: sivusaumat, hihat ja alakäänne.
4. Mekko on valmis!
Mekon tekeminen kesti kaikkinensa 30 minuuttia ja se maksoi paidan hinnan eli kaksi euroa. Tällainen siitä sitten tuli:
Vinkit kotiompelijalle:
Käytä kankaana vanhoja vaatteitasi tai kirpputorilta ostettuja vaatteita. Mitä isompi vaate, sitä enemmän siinä on kangasta ja sitä varmemmin sen saa halvalla, sillä isot kirppisvaatteet näyttävät liikkuvan huonosti.
Pidä aina muutama vanha vaate kaapissa odottamassa inspiraatiota, sitä ei koskaan tiedä, milloin se tulee. Flow’ssa tekeminen on palkitsevaa!
Piirrä kaava vanhasta, hyväksi todetusta vaatteesta tai leikkaa suoraan malliin (ks. ensimmäinen kuva). Jos olet epävarma suurpiirteisestä leikkaamisesta, etsi kirjoista tai lehdistä hyvä kaava.
Hyödynnä kaikki suuren työn elementit vanhasta vaatteesta: napit ja napinlävet, vetoketjut, kaulukset ja hihansuut. Pidä niiden säilyttämistä lähtökohtana, eli mieti, millaisessa vaatteessa saat ne parhaiten hyödynnettyä.
Jos tuntuu, että itse tekeminen vie liikaa aikaa, laske kauanko aikaa vie, kun lähtee kotoa vaatekauppaan ja etsii vaatteen ja palaa kotiin. Tämä mekko tehtiin puolessa tunnissa!
Vaatteiden tekeminen saattaa aluksi tuntua hankalalta, mutta kokeilemalla oppii. Sitä paitsi kun ei osta monen kympin kankaita, harjoittelu ei tule kalliiksikaan! Epävarmuutta voi karistaa lukemalla tämän artikkelin.
Nimittäin väriterapiaa. Väriterapiaa ovat käyttäneet vanhastaan kiinalaiset, intialaiset, kreikkalaiset, intiaanit ja egyptiläiset. Muinaisista ajoista nykypäivään värien vaikutusta on kokeiltu ja tutkittu paljon. Uusimpien tutkimusten mukaan ihminen ei itse asiassa näe väriä vaan tuntee sen.
Metsät, puutarhat ja muu luonto on juuri nyt täynnä väriterapiaa. Aiemmin jo käsiteltiin luonnon päävärin, vihreän, stressiä lievittävää vaikutusta (arikkelin voi lukea tästä). Tässä kuvia, joita voit käyttää terapeutteina vaikka työpäivän aikana.
ORANSSI: Oranssi parantaa henkisiä kykyjä, iloisuutta ja lisää happea aivoissa. Näin ollen oranssilla hoidetaan elämänväsymystä, lihaskramppeja ja ruoansulatusta. Liika oranssi saattaa väsyttää, vaalea oranssi sen sijaan auttaa uupumukseen.
VIOLETTI: Violetti alentaa verenpainetta ja vähentää ruokahalua, ja sillä voidaan hoitaa esimerkiksi päänahan sairauksia, migreeniä, kasvaimia ja aivotärähdyksiä. Violetti auttaa fyysisen kivun lisäksi henkiseen kipuun. Violetilla on puhdistava, tasapainoittava ja rauhoittava vaikutus, se tuudittaa hyvään uneen.
KELTAINEN: Keltainen parantaa keskittymiskykyä, hieroo älynystyröitä ja selvittää ajatukset. Se lisää myös energiaa ja stressinsietokykyä. Keltainen on siis täydellinen työhuoneen väriksi. Keltaisen kaipuu saattaa kieliä työuupumuksesta. Keltaisella hoidetaan useita vatsavaivoja ja esimerkiksi ihottumaa. Se myös poistaa kuona-aineita kehosta.
VAALEANPUNAINEN: Vaaleanpunainen rauhoittaa ja lisää hellyydentunteita. Sitä on siis käytetty vähentämään aggressiota. Vaaleanpunainen saattaa myös vähentää ruokahalua.
SININEN: Sininen vähentää verenpainetta, auttaa keskittymään ja rauhoittaa. Se hidastaa hengitystä ja pulssia, ja sininen saa ajankulun tuntumaan hitaammalta ja ihmiset puhumaan hiljempaa. Vaaleansininen lisää luovuutta ja tehostaa toimintaa.
, Basar Kustannus 2010)
