Kuka sanoo, että on pakko?

Olen paljon pohtinut sitä, miten kieli vaikuttaa ymmärrykseemme ja mielikuviimme, esimerkikisi siihen, miten koemme itsemme tai millaisissa ”kehyksissä” tunnemme elävämme.  Etenkin nesessiivi- eli välttämättömyysilmaukset luovat noita kehyksiä. Kun sanon, että ”nyt on aivan pakko siivota”, kenen odotan siivoavan ja mihin pakko perustuu? Kumpikaan informaatio ei nimittäin selviä itse lauseesta.

Ilmaan jää siis leijumaan lausahdus välttämättömyydestä, pakosta, joka ei oikein ole suunnattu kenellekään eikä pakottavan tarpeen mittakaavakaan ole oikein selvillä (esimerkiksi kuoleeko siivoamattomuuteen vai tuntuuko epäsiisteys vain epämiellyttävältä). Tällaiset suomen kielen rakenteet ovat mielestäni omiaan lisäämään stressiä ja painetta – kaikille, jotka tilanteessa ovat läsnä kuulijoina, myös puhujalle itselleen.

Kun tekijää eli siivoajaa ei määritellä lauseessa, sitä kutsutaan kieliopissa nollapersoonalauseeksi. Nollapersoona jättää kuulijoiden päättelyn varaan, keneltä välttämätöntä toimintaa odotetaan. Lienee kuitenkin meidän tunnollisten suomalaisten ominaisuus, että kuulijoina kohdistamme velvollisuuden helposti itseemme. X kuvaa seuraavassa lauseessa kenen tahansa kuulijan paikkaa lauseessa:

Nyt X on aivan pakko siivota.

Tällainen puhujaan itseensä tai kuulijaan kohdistuva välttämättömyystulkinta on mahdollinen, sillä välttämättömyysverbit eivät suomen kielessä taivu, kuten muut teonsanat: minä siivoan, sinä siivoat, hän siivoaa. Välttämättömyysverbit ovat aina samassa muodossa (on pakko, pitää, täytyy), ja samaan lauserakenteeseen voi sijoittaa minkä tahansa persoonan:

 

Nyt minun on aivan pakko siivota. (tai: Nyt minun pitää siivota./ Nyt minun täytyy siivota.)

Nyt sinun on aivan pakko siivota.

Nyt hänen on aivan pakko siivota.

Ei voida siis sanoa: Nyt minä olen aivan pakko siivota tai nyt minä pidän siivota. Vaan välttämättömyysverbi on aina samassa muodossa, ja se voi saada seurakseen minkä tahansa persoonan. Persoona eli tekijä on tällaisissa rakenteissa poikkeuksellisesti aina genetiivimuotoinen (minun, sinun, hänen), kieliopissa puhutaan genetiivisubjektista.

Sen lisäksi että välttämättömyysilmaisuissa voi jättää sujuvasti tekijän mainitsematta ja luoda ympärilleen ”yleisen paineen”, siinä on muutakin ”stressaavaa”. Nimittäin kun sanotaan, että ”on pakko/täytyy/pitää siivota”, jää aina avoimeksi, kuka on määritellyt tuon välttämättömyyden tai pakon.

Sanonta ”mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla” osuu aika kohdilleen. Jos mitään muuta ei ole pakko tehdä, miksi sanomme niin? Kuka sanoo, että on pakko? Välttämättömyys voidaan katsoa johtuvan kolmesta asiasta:

1)   tiedosta tai päättelystä (Täytyy käydä hakemassa pyykit sisään, kohta alkaa sataa.)

2)   tahdosta tai yleisistä normeista (Työt pitää hoitaa viiteen mennessä, koska siitä minulle maksetaan palkkaa.)

3)   tilanteen sisäisistä tai ulkoisista syistä (On pakko ehtiä bussiin, että ehdin kauppaan.)

Välttämättömyyttä määräävät siis monet, monet tekijät. Mutta välttämättömyyttä ilmaiseva lauserakenne ei mahdollista ilmaisemaan pakon tai välttämättömyyden syytä (ellei pakkoa ilmaista toisin: Kauppojen aukioloaikataulu pakottaa minut ehtimään bussiin).

Siksi jokainen meistä on oman elämänsä ”pakkopuntari”: mikä pakko on toista tärkeämpi, kun aika ei millään riitä kaikkeen? Jonkinmoista pakkopuntarointia eli tärkeysjärjestystä teemme siis koko ajan – huomaamattammekin. Koska kieli ei tuo julki sitä, miksi jokin on välttämätöntä, saattaa kaikesta pakosta tulla ajatuksissakin pakkomössöä – tai pakkopullaa, kuten sanotaan.

Ja vaikka sanomme, että ”täytyy, on pakko”, se ei ole totta. Sillä usein ajan puutteessa, jotain välttämätöntä jää joka tapauksessa tekemättä – tai muuten olemme sen viimeisen pakon edessä liian aikaisin.

Seuraavan kerran, kun ajattelet tai sanot, että ”on pakko, täytyy, pitää”, kohdista se tarkasti jollekin, ettei kaikkien läsnäolevien tarvitse velloa paineen alla. Sitten mieti välttämättömyyden taustoja: sanotko vain niin, koska olet tottunut sanomaan, vai onko todella tosi kyseessä? Vai olisiko vain hyvä tehdä niin? Mitä tapahtuisi, jos jättäisit asian tekemättä?

”Pakko” luo ajatusvankilan, joka luo stressiä. Mieti siis, miten ajattelet tai ilmaiset asioita. Kielellä on suuri valta ja voima.


Lue kaikki keskiviikkokolumnit tästä.

Kuuntele ILMAISEKSI 30 päivää äänikirjoja – tarjous koskee myös aiemmin Storytelia kokeilleita! Tarjous voimassa 31.5. saakka!
Tarjous vain tästä!
close-image