Mitä on itsekkyys? – Gurut vastaavat Sarasvuolle

Kesällä Jari Sarasvuo pääsi otsikoihin syyttämällä downshiftaajia itsekkyydestä. Arvailematta tai tietämättä, mitä Sarasvuo tarkoittaa ”downshiftaajilla” (luultavasti tätä), on sen sijaan kiinnostavaa kuulla, mitä maailman tunnetuimmat henkiset gurut Anthony de Mello ja Dalai-Lama sanovat itsekkyydestä.

Anthony de Mello (Havahtuminen, Like 1999):

”En salli sinun manipuloivan itseäni. Minä elän omaa elämääni. Kuljen omia teitäni. Otan itselleni vapauden ajatella omia ajatuksiani, seurata omia taipumuksiani ja mieltymyksiäni. Osaan sanoa sinulle ei. – – – On ihanaa sanoa ihmisille ei, se on osa heräämistä. Herääminen on osaksi sitä, että elätte elämäänne niin kuin se on teistä itsestänne sopivaa. Ja ymmärtäkää tämä: se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotakuta toista elämään niin kuin TEISTÄ on sopivaa. Se on itsekkyyttä. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo.”

Samanlaiseen itsekkyys-käsitykseen pohjautuen Dala-Lama (Myötätunto – Sisäinen ja rauha ja onnellisempi maailma, Basam Books 2011) kirjoittaa seuraavasti:

”On selvää, että kaikki maailman ongelmat johtuvat viime kädessä itsekkyydestä ja itserakkaudesta. Muista, että viime kädessä rakastat itseäsi luonnollisesti, et siksi, että olisit ollut itsellesi ystävällinen. Haluat päästä eroon kärsimyksestä ja olla onnellinen yksinkertaisesti siitä syystä, että rakastat elämääsi. Samalla tavalla kaikki elolliset olennot luonnostaan rakastavat itseään, mistä syystä he haluavat päästä eroon kärsimyksestä ja olla onnellisia. Olemme kaikki samanlaisia – ainoa sinun ja toisten  välinen ero on se, että toisia on monta ja sinua vain yksi. Vaikka voisit käyttää kaikkia muita olentoja omien päämääriesi saavuttamiseen, et olisi onnellinen. Mutta jos sinä, yksi ihminen, palvelet toisia parhaasi mukaan, tämä pyrkimys on sinulle sisäisen ilon lähde.”

Dalai-Lama kirjoittaa vielä epäitsekkäistä ihmisistä eli niistä, jotka eivät vaadi muita elämään, kuten heistä on sopivaa:

”Aidosti epäitsekkäät ihmiset välittävät lukemattomasta määrästä elollisia olentoja huolimatta siitä, ovatko ne ystäviä vai vihollisia tai mikä heidän kansallisuutensa tai etninen taustansa on. Tämä myötätunto koskee kaikkea kärsimystä. Tällaiset epäitsekkäät ihmiset haluavat toisten saavuttavan onnellisuuden tilan kaikkine myönteisine ominaisuuksineen.”

Lue Havahtuminen-kirjan esittely tästä.

Näin selviät töistä kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella ponnistelulla

Onko työpäivästä mahdollista selvitä kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella ponnistelulla? Kyllä voi, kun rytmittää työnsä järkevästi. Tässä muutama vinkki.

Saavu aamulla muita ennen työpaikalle

– Ennen kuin muut ovat saapuneet työpaikalle, tee työt, jotka vaativat erityistä keskittymistä.
– Tee päivän työlista kolmessa kategoriassa: ”pakko tehdä”, ”hyvä jos tulee tehdyksi”, ”voi odottaa”.

Kun muut saapuvat paikalle

– Hoida ulospäin suuntautuvia toimia: sähköpostit, puhelinkeskustelut jne.
– Älä häiritse muiden työtä, vaan säästä jutut tauolle tai sovittuun hetkeen.
– Pidä tauko tai työhön liittyvä ajatusten vaihto ulkona pienellä kävelyllä.

Lounaan jälkeen

– Jos olet väsynyt, ota pikku torkut, muutama minuutti riittää. Tai meditoi; lyhytkin meditaatio tarjoaa unta syvemmän lepotilan. Helpot meditointiohjeet löydät tästä.
– Jos lounas on vain hieman hidastuttanut ajatuksen juoksua, tee hetken aikaa rauhallisempaa työtä: lajittele, arkistoi, siivoa työpöytä, käy läpi työlistaa.

Iltapäivällä

– Hoida kylläisenä ja uudelleen käynnistyneenä sosiaaliset kohtaamiset: kokoukset, vierailut, tapaamiset tai koulutukset.

Klo 14.30/15.30

– Lähde kotiin.
– Keskity muihin kuin työasioihin.

Lähde: Karin Lilja: Vähempi parempi – 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi, Aurinko Kustannus 2011

Anna mielen levätä rauhoittavissa kuvissa

Hidasta elämää -sivuston ja Evitan yhteinen valokuvakilpailu Paikka, jossa mielesi lepää on saatu päätökseen; voittajat näet tästä.

Keräsimme 185 osallistujakuvasta pienen kuvagallerian maistiaisiksi. Laita rauhallista musiikkia soimaan ja palaa kesän rauhoittaviin hetkiin vaikka työpäivän lomassa!

Kuva 1. Mirva Kujala: Mieleni lepää metsässä, järven/lammen rannalla, Lapissa!

Kuva 2. Suvi-Tuulia Similä: Sininen hetki mökiltä.

Kuva 3. Maria Schulgin: Missä sielu lepää

Kuva 4. Juha Hentunen: Aitiopaikka auringonlaskuihin

Kuva 5. Helena Ferchici: Uidessa mieli lepää. Tampere, Alasjärvi.

Kuva 6. Jani Tiusanen: Hanko

Kuva 7. Lotta Juntunen: Gran Canaria

Kuva 8. Marjut Raunio: Auringonnousu ja veden päällä kävely.

Kuva 9. Hannele Roponen: Vesille soutajan mieli.

Kuva 10. Sakari Holma: Olla yhtä, aurinko ja minä.

Kuva 11. Roy Roos: Tälläistä maisemaa katsellessa ei voi olla kiire mihinkään. Tuulikin on seisahtunut nauttimaan hetkestä.

Kuva 12. Saila Kuutti: Bengtskärin majakan sauna, maailman parhaat löylyt!

Kuva 13. Meri-Tuuli Koivumaa: Eläinten parissa mieli lepää.

Kuva 14. Minna Lankinen

Kuva 15. Samu Koistinen: Dream Haven

Kuva 16. Arja Siikström:  Silmä ja sielu lepää rannalla.

Kuva 17. Irene Altundas

Kuva 18. Ninni Simonen: Koli

Kuva 19. Maria Bopo Ehrnrooth: Aika on pysähtynyt

Kuva 20. Hannu Klippi: Ajatuksia ammentaen.

Kuva 21. Mirkka Vikström: Kökar

Kuva 22. Nica Borg: Autio saari, Itämeri ja hyvä kirja.

Kuva 23. Outi K Rinne: Aamu merellä.

Kuva 24. Suski Marjamäki: Mieli lepää kesämökin laiturilla auringonlaskua ihaillen.

Kuva 25. Erja Puodinketo: Pysähtynyttä levollisuutta iltalenkin varrelta…

Näin etätyöt keventävät arkea

Aina ei tarvitse vähentää työntekoa, jotta voi keventää ja hidastaa elämäänsä. Etätyö mahdollistaa työpäivän suunnittelun omien tuntemusten mukaan. Jos haluaa aloittaa työt kello viisi aamulla, se onnistuu mainiosti – vaikka yöpaita päällä. Tai jos ajatus luistaa paremmin lenkillä, suunnitteluprosessin voi tehdä lenkkarit jalassa. Puhelut voi tehdä riippumatosta käsin pilviä katsellen.

Etätyöt tarjoavat hyötyä sekä työntekijälle että työnantajalle.

Etätyön hyödyt työntekijän kannalta:

+ Työajan joustavuus ja rytmittäminen omien tarpeiden mukaan
+ Lisääntynyt työrauha ja keskittyminen
+ Työtyytyväisyyden ja työtehon paraneminen
+ Ajan ja rahan säästöt työmatkoissa
+ Työn ja perhe-elämän joustavampi yhteen sovittaminen
+ Mahdollisuus valita asuinpaikka muilla perusteilla kuin työn sijaintipaikan perusteella
+ Työnteolle tarkoituksenmukaisen paikan valinta
+ Vajaakuntoisten mahdollisuudet osallistua työelämään
+ Mahdollistaa työskentelyn poikkeustilanteissa (liikenne-este, huono keli)

Etätyön edut työnantajalle:

+ Työtehon ja työn tuottavuuden paraneminen
+ Työuran piteneminen paremman jaksamisen myötä
+ Työnantajan toimitilojen kustannusten säästöjä
+ Lisää työpaikan houkuttelevuutta ja on rekrytointivaltti
+ Vähentää työmatkaliikennettä
+ Parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta
+ Edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista

Ekologinen lastenhuone – Mitään ei ostettu kaupasta valmiina

Voiko lastenhuoneen sisustaa ekologisesti ja ilman, että ostaa mitään kaupasta valmiina? Se vaatii aikaa, tiedonhakua, kirpputoreja, vaivaa ja tekemistä. Sen voi tehdä vaikka näin:

Tapetoitu. Lastenhuoneen tapetiksi valittiin ekovaatimusten mukaisesti valmistettu Tapettitalon Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelema mustavalkoinen Lumikide. Jossain vaiheessa lapsi saa itse värittää paperitapetit mieleisekseen.

Maalattu. Iloa ja aurinkoa tuomaan maalattiin kirkkaan keltainen tehosteväri (0270-G85Y).  Maalaamiseen käytettiin ekologista ja hajutonta Uulan Into-sisustusmaalia.

Uusiokäytössä. Lastenhuoneen kaappi oli jo kertaalleen edellisen asunnon kylpyhuonekalusteena, mutta pääsi taas alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa uusien asukkaiden kylpyhuoneremontin alta.

Entrattu. Keltainen seinä sai kaverikseen kolme väripilkkua, kun kirpputorilta löytyneet Eero Aarnion Pirtti-sarjan tuolit maalattiin samalla sävyllä kuin tehosteseinä. Tuolien maalaamiseen käytettiin Uulan Into-kalustemaalia.

Kirpputorilta. Sopivan korkuinen, kaunis pöytä löytyi tori.fi-sivustolta. Yli sata vuotta vanhan pienen pöydän ympärille mahtuu kivasti kolme kaverusta leikkimään.

Rakennettu. Keltaisen talon Matti rakensi ”Koiramäen” sängyn. Sänkyyn kätkeytyy molemmin puolin myös paljon säilytystilaa – ja maja. Sänky maalattiin samalla valkoisella kuin seinät (Into-sisustusmaali, F503 A/1): sävy valittiin Lumikide-tapetin pohjaväristä.

Kierrätetty. Sängyn verhot ommeltiin edellisen asunnon vanhoista verhoista.

Kirppislöytö. Iloisen väriset räsymatot löytyivät kirpputorilta.

 

Roskalavalta. Nukkekoti on roskalavalöytö. Jämäkkärakenteinen nukkekoti saa vähitellen uutta ilmettä: maalia pintaan, laattaa lattiaan ja tapettia seinille. Ilman viimeisteltyäkin sisustusta se on hyvin kelvannut leikkeihin!

Pitkästyminen synnyttää luovuutta

”Uskon, että jos jokin yritys haluaa itselleen luovempia työntekijöitä, sen on pidettävä huolta siitä, että työntekijät pitkästyvät välillä. En tarkoita pitkästynyttä istumista liian pitkissä ja aivan mielenkiinnottomissa kokouksissa enkä palkankorotuksen saamatta jäämisen päivittelyä, vaan työjärjestykseen jääviä aukkoja, joiden kohdalla ei tehdä mitään erityistä. Paikalla voisi olla olla lepotuoli, jossa voisi silloin tällöin luvallisesti hieman liikahdellen istua tunnin, pari. Tai että olisi tilaisuus käydä joskus kävelyllä tai olla kotona olematta yhtään ahkera. Tällainen pienimuotoinen hidastaminen voisi osaltaan panna käyntiin suuren muutoksen.”

”Me kaikki tarvitsemme pitkästymistä. Kun siitä aiheutunut shokki on laantunut, ja olet oivaltanut, ettei sinun tarvitse tappaa kaikkia ikävystymisen merkkejä heti, voit vähitellen vajota mietiskelyyn. Mietiskely ja aika antavat uusia ajatuksia, ja ilman uusia ideoita ei yhteiskunta enää menesty vaan jää tyhjäkäynnille.”

Kirjasta Karin Lilja: Vähempi parempi – 77 keinoa, jotka muuttavat elämäsi, Aurinkokustannus 2011

Luovuus tarvitsee aikaa, pysähtymistä, turvallisuutta ja hitauden kulttuuria, jossa voi jopa laiskotella, ladata itseään. Luovuudesta yli 90 prosenttia on tiedon hankkimista, kurinalaista työtä, virheistä oppimista, arkista tekemistä ja rutiineja. Sitten tulee se 10 prosenttia. Jos kaikki edellä sanottu on tehty, siis jos, niin noista vaivaisista prosenteista syntyy se pieni ero, joka erottaa toisistaan maailmanluokan menestyjät ja piirisarjalaiset.”

– Kirjasta Tapio Aaltonen: Luova kutsumus – Tarkoituksen kokemisen taito, Kirjapaja 2007

Onko hidastaja vain laiska?


Hidastaminen tai hitaampi elämä käsitetään usein laiskotteluksi tai vetelehtimiseksi. Hyvä esimerkki löytyy Eeva-Leena Vaahtion kirjasta Enemmän irti elämästä (Tammi 2011): ”Nykyisin muodikkaaksi lanseeratun Slow lifen eli hitaan elämän sanoma on, että ollakseen onnellisia ihmisten pitäisi hidastaa elämäänsä. Siihen en kehota minä. Mitä hidas elämä sitä paitsi tarkoittaisi? Hidastelua töihin lähdössä, niin että myöhästyt bussista? Hidastelua töissä, niin että saat potkut? Hidastelua laskujen maksamisessa, niin että ulosottomies kolkuttaa ovellesi?”

Vaahtio jatkaa: ”Sen paremmin yksilöllistä kuin yhteiskunnallistakaan hyvinvointia ei luoda hitaudella, vaan tehokkuudella ja tuottavuudella. Kilpailija voitetaan olemalla tätä osaavampi ja nopeampi.”

Vaahtio puhuu siis laiskuudesta. Korjataanpa väärinymmärrys:

  • Laiskalla ei ole elämässään tavoitteita. Hitaampaa elämänrytmiä arvostava on käyttänyt aikaa löytääkseen tärkeät asiat elämässään ja menee kohti niitä.
  • Laiskaa ei huvita tehdä töitä. Hidastajaa huvittaa, yleensä vieläpä enemmän kuin nopeuden orjaa. Hidastaja on löytänyt mielekkään tasapainon työn ja muun elämän välille, näin ollen hän ei pidä työtä suoritettavana pahana tai halaja eläkepäiviä ”elämän alkamisena”. Hidastajalle työ on osa elämää, ei este elämälle.
  • Laiska ei havaitse eikä häntä kiinnosta, mitä elämässä tapahtuu. Hidastaja on ymmärtänyt, että ainoa elämä on tässä hetkessä. Hän on siis läsnä jokaisessa hetkessä ja näin myös yhteydessä muihin ihmisiin, eläimiin, luontoon. Laiskan tavoin myös oravanpyörässä juoksevat usein menettävät kyvyn kohdata ihmisiä, eläimiä ja luontoa läsnäolevana.
  • Laiska ajaa tekemättömyydellään omaa etuaan. Koska hidastajalla on vahva yhteys kaikkeen elävään, hän tietää intuitiivisesti, mikä on kaikille elollisille on parasta. Hän pyrkii edistämään kestävää kehitystä kaikilla sektoreilla yhteisen hyvän puolesta. Liian kiireiset ehtivät usein pitää huolta vain omasta ja perheensä selviytymisestä ja suoriutumisesta.
  • Laiska on vetelä. Hidastaja on dynaaminen, sillä hän pystyy olemaan ilmiömäisen tehokas silloin, kun tarvitsee, sillä hän on osannut tasapainottaa elämäänsä siten, että lepoa on riittävästi. Näin ollen hidastaja on myös dynaamisempi ja tehokkaampi kuin alati pitkää päivää painava.
  • Laiska ei ole kiinnostunut jakamaan osaamistaan. Hidastaja tuntee itsensä, ominaisen rytminsä ja näin ollen myös osaamisvahvuutensa erinomaisesti. Hän siis osaa luovasti hyödyntää omaa osaamistaan priorisoimalla. Usein kiireisetkin ovat osaavia, mutta ovat liian kiireisiä kyetäkseen priorisoimaan tai näkemään, missä omia vahvuuksia parhaiten hyödynnetään.

Hitaampi elämä, slow life, määrittelee siis elämänarvoa. Ei laiskuutta tai edes nopeutta. Yhtälailla voitaisiin puhua tasapainoisesta elämästä, mutta hidastaminen kuvastaa konkreettisesti vastapainoa yhä nopeutuvalle elämänrytmille. Lopulta jumalhahmon piirteitä saanut jatkuva nopeus on tehokkuuden, tuotteliaisuuden ja osaamisen pahin vihollinen. Se saa ihmiset lakoamaan, laiskottelemaan, burnoutiin ja masentumaan. Näillä eväillä ei voiteta kilpailijaa.

Vaahtion näkemystä voisi siis muuttaa loogisemmaksi: ”Sen paremmin yksilöllistä tai yhteiskunnallistakaan hyvinvointia ei luoda kiihtyvällä nopeudella, vaan tasapainosta kumpuavalla tehokkuudella ja tuottavuudella. Kilpailija voitetaan olemalla tätä osaavampi, tiedostavampi, arvostelu-, päättely- ja keskittymiskykyisempi, virkeämpi, terveempi, läsnäolevampi, positiivisempi ja empaattisempi.”


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Psykologi: ”Lomaltapaluuangsti saattaa purkautua vakavina stressioireina”

Paluu töihin rentouttavan kesäloman jälkeen saattaa aluksi tuntua hankalalta, mutta normaalisti arkirytmiin pääsee kiinni parissa viikossa. Pahimmillaan lomaltapaluuahdistus voi kuitenkin aiheuttaa vakavia stressioireita. Jos työelämään sopeutuminen tuntuu ylivoimaiselta, kannattaa apua lomaltapaluuahdistukseen hakea esimerkiksi työterveyshuollosta.

Nyt työpaikoilla taas haikaillaan jälleen mennyttä kesää ja totutellaan arkirytmiin letkeiden kesälomapäivien jälkeen. Osalle ihmisistä lomaltapaluu voi kuitenkin muodostua normaalia, vaaratonta jännitystä suuremmaksi ongelmaksi.

”Joillekin ihmisille työhön palaamiseen liittyy niin paljon ikäviä tunteita, että lomaltapaluuangsti muuttuu todelliseksi ahdistuneisuudeksi tai masentuneisuudeksi. Tästä voi aiheutua perinteisiä stressin oireita, kuten unettomuutta, ruokahalun katoamista, alakuloa ja ahdistusta”, kuvailee Terveystalon johtava työterveyspsykologi Tanja Lappi.

Lomaltapaluuseen liittyvät oireet johtuvat elämänrytmin muutoksesta

Lomalla nukutaan pidempään, syödään epäsäännöllisemmin, käytetään enemmän alkoholia ja usein myös liikutaan vähemmän. Jokaisen ihmisen elimistö ja psyyke reagoi jollakin tavalla muuttuneeseen rytmiin. Suurimmalla osalla työikäisistä ihmisistä rytmin muutoksenvaikutukset ovat hallittavia ja menevät nopeasti ohi. Osalla ihmisistä vaikutukset ovat pitkäaikaisempia, ja niiden hallitseminen omin konstein ei onnistu.

“Lomaltapaluun jälkeen itselleen pitää myös antaa aikaa, eikä odottaakaan, että heti ensimmäisellä viikolla olisi täydessä iskussa”, Lappi neuvoo.

Normaalisti oireiden pitäisi mennä ohi ja arjen lähteä sujumaan muutamassa viikossa. Jos näin ei tapahdu, voi ahdistuksen taustalla olla muita syitä, kuten ylikuormittuneisuutta pidemmältä aikaväliltä, piilevää masennusta tai työyhteisön ongelmia.

”Monet tekevät töitä jaksamisen äärirajoilla ympäri vuoden ajatellen, että kesälomalla ehtii sitten levätä. Mutta jos uupumus on kertynyt koko vuoden tai jopa useamman vuoden ajan, niin kesäloma ei välttämättä ole tarpeeksi pitkä aika palautumiseen. Silloin uupumus voi iskeä syksyllä jo muutaman viikon työnteon jälkeen”, Lappi kertoo ja jatkaa:

”Jos normaali arki ei ala sujumaan, tai esimerkiksi unirytmi takkuaa vielä kahden viikon jälkeenkin, kannattaa asiaan tarttua ja pyytää apua esimerkiksi työterveyshuollosta. Hyvän kesäloman jälkeen olon pitäisi olla levännyt ja työntekijän valmis ottamaan vastaan uusia asioita. Kesäloma nollaa normaalisti työmuistiamme ja aivojamme kuormittavat pienet lillukanvarret ovat unohtuneet loman aikana.”

Lomaltapaluun vaiheet

1. Lomalta irtautuminen: Alakuloisuus siitä, että ihana loma on ohi.
2. Uuteen rytmiin sopeutuminen: Elämänrytmin muutos voi aiheuttaa stressin oireita.
3. Orientoitumisen tarve: Mitä pitää tehdä, mikä jäikään kesken? Työtehtäviin palaaminen vaatii aikaa.
4. Arjen sujuminen: Kun rutiineista työelämän ulkopuolella saa taas kiinni, alkaa arki pikkuhiljaa pyöriä.
5. Normaali työnteko: Työteho palautuu normaaliksi yleensä parissa viikossa lomaltapaluun jälkeen.

(Lähde: Työterveyslaitos)

Vinkkejä stressin lievittämiseen:

3 helppoa tapaa rauhoittaa tilanne töissä
Näin käytät vihreää väriä lievittämään stressiä
Näin hidastelet töissä – ja pomokin tykkää
Näin tulisi syödä stressaantuneena
Välineitä stressin hallintaan
Tiesitkö tämän stressistä?

Rosala: Rohjakkeesta pinkiksi kaunottareksi

Rosala-blogissa pureudutaan slow living -teemoihin. Rosala on vuonna 1925 rakennettu talo hitaassa Hämeessä, ja se toimii Hidasta elämää -sivuston kiinnepaikkana ja sivuston perustajien kotina.

Tietokonekaapit alkavat olla vanhaa nykyaikaa. Kun ollaan siirrytty massiivisista näytöistä ja pöytätietokoneista pitkälti läppäriaikaan, tietokonekaapit ovat vaarassa päätyä huonekalujen hautausmaalle.

Tämä täyspuinen tietokonekaappi huuteli pelastajaansa tori.fi-sivustolla. Itsekään en kaivannut kaappia tietokoneelle, mutta ainaiseen haasteeseeni se tuli vastaamaan täydellisesti: kaipasin kätevää tilaa ompelukoneelleni ja saumurille, jotta niitä ei tarvitsisi aina kaivaa varaston perältä eikä tarvitsisi vallata koko ruokailupöytää. Ehkä ompelisinkin useammin?

Kaappi ei alkuperäisessä olemuksessaan täyttänyt kauniin kalusteen kriteerejä, mutta sen pelkistetty olemus teki minuun vaikutuksen. Myös hinta oli kohdallaan: sain tingittyä sen 35 euroon.

Kaapin pinta oli käsittelemätöntä mäntyä, joten pieni hiominen ja pölyjen pyyhkiminen riitti pohjatyöksi. Pintaan valisin ekologista Uulan Into-kalustemaalia. Uula-maalin ympäristöystävällisyys perustuu sen uusiutuviin luonnonöljyihin. Siksi maali ei myöskään haise.

Pinkin värin kaappi haki huoneessa olevasta Ritva Kronlundin suunnittelemasta Tapettitalon Kirsikkapuu-tapetista. Paperitapetti on ekovaatimusten mukaan valmistettu: ilman homeenestoainetta ja muita myrkyllisiä aineita.

Muuten niin vaalea ruokailuhuone sai piristykseksi karamellisen, pinkin kaunokaisen. Löysin vielä kruunaajaksi vanhat messinkiset vetimet, jotka pelastin aikoinaan puretun keittiön kaapinovista.

Pienimmällä maalipurkkilla (0,9l) maalasi kaapin hyvinkin kahteen kertaan; maalia jäi vielä vajaa puolikas muihin karamellisiin projekteihin.

Pinkin sävyn värikoodi on NCS S 1050-R30B (Into-kalustemaali). Taustalla olevan valkoisen seinän värikoodi on V503 A/1 (Into-sisustusmaali).  Muuta kuvassa (edessä vasemmalta oikealle): anopilta peritty Arabian kulho, miehen lapsuuden muki ja lamppu on peräisin eduskunnan lisärakennuksen alta puretusta Pikkuparlamentti -ravintolasta.

Kiirehtiminen ei valitettavasti auta

”Ajallisuuteen langenneen aikuisen ajatukset eivät ole läsnä siinä, mitä hän konkreettisesti tekee, vaan jossakin tulevaisuudessa, yhä uusissa päämäärissä. Kiirehtiminen ei valitettavasti auta. Sen sijaan tulevaisuudessa eläminen lisää koettua aikapulaamme entisestään: kun kalenteri on täynnä viikoksi eteenpäin, olemme kuluttaneet aikamme jo ennalta. Kiihdytämme aikamme juoksua kuin meillä olisi kiire kuolla.”

Kirjasta Jukka Laajarinne: Leikkiminen kielletty! – Kontrolliyhteiskunnan lapset, Atena Kustannus 2011

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus

On kulunut seitsemän vuotta siitä, kun hidastin tahtia, hyppäsin oravanpyörästä ja muutin maalle ränsistyneelle sukutilalleni Hämeenkyrön Alhonlahteen. Näiden vuosien aikana olen remontoinut, luonut uutta elämäntapaa, oppinut omavaraisemmaksi, itsenäisemmäksi ja rohkeammaksi. Kaiken tämän hyvän lisäksi opin näkemään ympäristöni uusin silmin ja tutustuin luontoon. Tai, en vain tutustunut luontoon, rakastuin siihen päätä pahkaa.  Se paransi minut masennuksesta ja opetti uudelleen nauramisen ja hymyilemisen taidon.

Luonnolla on ollut tärkeä merkitys elämänmuutoksessani. Aiemmin ulkoiset ja materiaaliset asiat olivat tärkeitä. Kiinnitin esimerkiksi paljon huomiota vaatetukseeni ja juoksin erilaisten villitysten perässä.  Kun työskentelee luonnossa, vaatteet likaantuvat ja kynsien alla on aina multaa. Ulkoisella olemuksella ei ole enää mitään väliä. Tärkeää on harmonia, hiljaisuus ja ilo siitä, että saa asua rikkaan luonnon keskellä.

Viime talvena melankolia astui taas elämääni. Lähimetsissä tehtiin, taas, laajoja avohakkuita. Alhonlahden seutu näyttää nykyään aivan toisenlaiselta kuin seitsemän vuotta sitten. Muutokset lähiympäristön luonnossa ovat olleet nopeita ja ne ovat vieneet mieleni matalalle. Eikä se koske vain tätä aluetta. Minne tahansa katsookin, näkee avohakkuita, rakentamista, luonnon pirstoutumista ja eläinten elinympäristöjen tuhoutumista, kovakouraista ja ajattelematonta maan käsittelyä.

Tuli tunne, etten halua elää täällä. Harhautuessani ajattelemaan, että jossain muualla asiat olisivat paremmin, mietin vakavissani muuttavani pois, ulkomaille. Valitettavasti sama luonnon kovakourainen käsittely tapahtuu kaikkialla.

Kun on valinnut elää vapaaehtoisesti vaatimattomammin ja hitaammin, tuntuu kuin näkisi kaiken eri tavalla kuin muut. Kokoajan joutuu olemaan varuillaan ja puolustuskannalla. Oravanpyörällä on kova imu. Uutisia seuratessa ei voi kuin pyöritellä päätään. Kuinka kauan voimme jatkaa tätä hulabaloota? Mikä tässä enää lohduttaa? Kun haen luonnonihmeistä iloa, sitä himmentää taustalla oleva jatkuva pelko: ehkä tätäkään aluetta ei kohta enää ole. On helppo tuntea turhautuneisuutta, surua ja vihaa. Jääkö tänne kohta enää mitään muuta metsää pystyyn kuin minun?

Olen aina ollut tietyllä tavalla kunnianhimoinen ja halunnut muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää, poistaa epäkohtia ja lisätä hyvää. Miten voisin antaa luonnolle takaisin edes osaa sitä, mitä se antaa minulle?

Olen surrut, että Suomesta puuttuu ihmisiä, jotka puhuisivat luonnonmukaisuuden puolesta ja juurille palaamisesta. Kummastelin, kevään eduskuntavaalikeskustelujakin. Miksi kukaan ei puhunut ympäristöasioista ja kestämättömästä (raha- ja) luonnonvarojen käytöstä?!

Olen tavallaan odottanut, että joku, tuolla jossain, tekisi keskustelun avauksen ja alkaisi puhua yksinkertaisemman, luonnonmukaisemman ja kiireettömämmän elämän puolesta, jollaisen ihmeen jälkeen asiat alkaisivat muuttua.

Tajusin, että on turha odottaa, sillä niillä kaikilla joillakuilla tuolla jossain on liian monimutkainen ja kiireinen elämä. Sitten ymmärsin, että se joku tuolla jossakin voi olla yhtä hyvin minä tai sinä. Niin, se kuulostaa jotenkin kovin suurelta ja pelottavalta, mutta eikö se olekin juuri se joka tekee elämästä niin mielenkiintoista ja jännittävää?

Ymmärsin, että minulla on päätäntävalta itkenkö ihmisten ajattelemattomuutta ja tietämättömyyttä. Valitanko ja kerron miten vaikeaksi luontaistaloudessa eläminen on muuttunut, kun marja- ja sienimetsät tuhoutuvat? Vai näenkö asiat positiivisesti ja jaan luonnosta saamaani iloa ja voimia ja kerron miten ihanaa on löytää ehyt metsäalue, jossa hiljaa liikkuessa voi nähdä metsäkauriin kahdenkymmenen metrin päästä.

Tiedän, että kykenemme isoihin muutoksiin ja uusiin alkuihin, jos vain haluamme niin. Ei vain seitsemän vuoden välein, vaan joka ikinen päivä. Kuitenkin ”sattumalta” juuri nyt, uuden seitsemän vuoden kynnyksellä, olen saanut Irti oravanpyörästä -kirjan tekijänoikeudet itselleni.  Tein uuden painoksen kirjasta ja aion käyttää sitä yhtenä työkaluna luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta puhumiseen.

Tiedän, että tulee hetkiä, jolloin suren ja vajoan melankolisuuteen, mutta juuri nyt ei ole sen aika. Nyt maksan luonnolle velkaani takaisin ja toteutan samalla haaveitani. Luotan siihen, että asiat, joissa olen innolla ja sydämellä mukana saavat nostetta osakseen.

Tätä kirjoittaessani näen päivänkakkaroiden heiluvan kevyessä tuulessa, perhosten lepattavan pellon yllä, linnunpoikaset sirkuttavat talon ympärillä ja haavat havisevat.  Tuuli pyörähtää hiuksissani ja kuiskaa korvaani: ”Asiat tulevat etenemään kuin itsekseen. Usko pois, Kaarina”.

Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Anna merkkien ohjata kulkuasi

Ensinnäkin: sillä hetkellä, kun ihminen päättää kohdata ongelman, hän huomaa olevansa paljon kykenevämpi kuin luulikaan. Toiseksi: kaikki energia ja viisaus tulee samasta tuntemattomasta lähteestä, jota kutsumme yleensä Jumalaksi. Siitä saakka, kun lähdin kulkemaan tietä, jonka katson omaksi tiekseni, olen yrittänyt kunnioittaa tuota energiaa, päästä sen yhteyteen päivittäin, antaa merkkien ohjata kulkuani ja oppia tekemällä – eikä silloin, kun ajattelen tehdä jotakin. Kolmanneksi: kukaan ei ole yksin koettelemuksissaan – aina on joku toinen, joka ajattelee, iloitsee  tai kärsii samalla tavalla, ja se antaa voimaa ottaa rohkeammin vastaan eteemme tulevat haasteet.”

– Kirjasta Paulo Coelho: Zahir, Bazar Kustannus 2005

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image