Tiedättekö ihmisen, joka aina tiukan paikan tullen alkaa räyhätä? Hän hyökkää, sättii, suhisee ja raivoaa.
Tiedättekö pienen lapsen, joka alkaa raivoissaan lyödä tai purra?
Näissä kahdessa on yksi sama asia: Kyvyttömyys löytää omalle kokemukselle sanoja. Kun sanoja ei löydy, syntyy ylitsepursuava ylilyönti.
Kun aikuinen huomaa, että lapsi raivoaa eikä pysty nimeämään tunnettaan tai sanoittamaan kokemustaan, hän koittaa auttaa. ”Harmittaako sinua, kun et saanut ämpäriä?” Joo, kyllä, harmitus kohdentuu. Tilannetta harjoitellaan yhä uudelleen ja uudelleen.
Kun aikuinen huomaa, että toinen aikuinen raivoaa eikä pysty nimeämään tunnettaan tai sanoittamaan kokemustaan, hän ehkä alistuu tai hyökkää takaisin. ”Käyttäydy kuin aikuinen!” Harmitus ei kohdennu mihinkään, sanoja ei löydy. Tilanne purkautuu aina yhä uudelleen ja uudelleen.
Aikuinen, joka ei löydä sanoja tunteilleen ja kokemuksilleen, ei ole ehkä koskaan päässyt harjoittelemaan sanoittamista. Nimittäin sanoittamisella kokemus saa jonkinlaisen hahmon, eikä se pyöri sisuksissa epämääräisenä mörkönä, joka hyppii hallitsemattomasti sisuksista ulos.
Jokaisessa suhisevassa aikuisessa räyhää se pieni lapsi, jolle kukaan ei koskaan sanonut, että silloin harmittaa, kun ämpäri viedään. Se on harmitus! Ja se ei ole muiden vika, se on oma kokemus. Se on ok, saa sanoa: ”Minusta tuntuu, etten ollut sinulle arvokas, kun kohtelit minua epäkunnioittavasti. Harmitus tuntuu sydämessä ja käsissä viiltävinä aaltoina.”
Tuntuu jopa siltä, että aikuisten kesken on soveliaampaa räyhätä kuin nimetä tunteitaan ja kokemuksiaan, esimerkiksi työpaikalla.
Seuraavan kerran kun joku räyhää (vaikkapa sinä lapsillesi?), tutkaile, mikä on se mahdollinen tunne, joka yrittää ulos. Ei tarvitse tehdä mitään – pelastaa toista tai itseään – ihan vain tarkkaile, tutkaile ja opi.
Puhutaan tunteista -kortit sopivat keskusteluun yhdessä kumppanin, ystävän tai nuoren kanssa. Kortit auttavat sanoittamaan omaa kokemusta, rohkaisevat puhumaan tunteista ja parantavat tunnetaitoja. Katso kortit täältä.
