Parisuhde ja perhe ovat varmasti suurimmalle osalle niissä elävistä tärkein elämäntarkoitus, jonka pysyvyyteen ja toimivuuteen linkittyvät muutkin elämänvalinnat. Syyt miksi aloitamme parisuhteen ja perustamme perheen vaihtelevat jonkin verran, vaikka yleinen oletus onkin, että rakkaus toiseen ihmiseen ohjaa valintojamme. Ihminen pyrkii uskomaan hyvään ja näkemään kauniita motiiveja ympärillään.
Kuitenkin, syyt ihmisten pariutumiseen voivat löytyä myös muista asioista. Näitä voivat olla halua saada lapsia, pelko olla yksin, suvun odotukset, toisen painostus, normit tai ajautuminen tilanteeseen, joka kuitenkaan ei vastannut odotuksia omalta elämältä. Oma kasvu resonoi aina parisuhteessa. Monet liitot päättyvät siihen, että ihminen tulee tutummaksi itselleen; havahtuu näkemään valintansa ja niiden seuraukset. Identiteettikriisin ei kuitenkaan tarvitse välttämättä johtaa eroon. Tietoista työskentelyä tilanne kuitenkin vaatii ja hyvin usein ammattiapua.
Voidaan ajatella, että meillä on tiettyyn pisteeseen saakka mahdollista valita haluammeko rakastaa. Mutta pelkän tahdon varassa rakkaus ei voi elää silloin, jos peruspilarit murentuvat. Parisuhde voi toki pysyä pystyssä sitoutumisen varassa ilman rakkauden läsnä olevaa voimaa, mutta hinta sille on kova.
Viktor Frankl haastaa ihmisen löytämään tarkoituksen kärsimyksestä. Hän kannustaa ihmistä sanomaan “kyllä” elämälle silloinkin kun ulospääsyä vaikeasta elämäntilanteesta ei tunnu löytyvän. Tässä ihmistä auttavat asennearvot: niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuuksia.
Rakkaussuhteen alussa tarkoitus liittyy vahvasti ihmiseen, johon on rakastunut ja elämään, jota haluaa viettää hänen kanssaan. Parisuhteen päättyessä on aika löytää tapahtuneelle tarkoitus, mutta samalla lisäksi uusi merkitys omalle tulevaisuudelle. Tässä monia auttaa ajatus siitä, että suhde tuli tiensä päähän, täytti tarkoituksensa sen hetkisessä elämässä. Eroissa on aina kaksi tarinaa, joista molemmat ovat totta. Kunnioittamalla toisen kokemusta on helpompi antaa anteeksi.
Eron keskellä parisuhteen merkitys voi näyttäytyä uudenlaisena. Rakkauskäsitys voi muuttua paljonkin. Kun saa etäisyyttä katsoa päättynyttä suhdetta kauempaa, voi huomata selkeämmin asioita, joita ei pannut suhteen kestäessä merkille. Usein nämä liittyvät vuorovaikutukseen ja arvoihin. Itsetunto, joka eron hetkellä monella romahtaa pitkäksikin aikaa, alkaakin vahvistua uudenlaisen itsetuntemuksen avautumisen myötä.
Sanotaan, että minun haavani tunnistaa sinun haavasi ja siksi ihmisellä on taipumus tuntea vetoa henkilöön, jonka tarina täydentää omaa maisemaa, joko kutsuen vielä kerran uudelle kipeälle kertauskierrokselle tai auttaen eteenpäin aiemmin ratkaisemattomien polkujen suunnannäyttäjäksi.
Siksi yksi tärkeimmistä asioita eroa käsiteltäessä onkin sen pohtiminen, miksi valitsit juuri hänet?
Meissä kaikissa on erilaisia puolia ja tarpeita. Voi olla hämmentävää huomata, kuinka erilaiset ihmiset meitä voivatkaan vetää puoleensa. Hiljattain eräs ystäväni kuvasi, kuinka hän avasi kumppanilleen pääsyn sydämeensä, vaikka mies ei vastannut kuvaa ihannekumppanista. Muutama vuosi aiemmin toinen ystäväni avasi samaa asiaa puhuessaan rakastetustaan tällä tavoin: “Minulle oli yllätys, että tässä tämä mies nyt on. Niin toisenlaisena kuin odotin, mutta juuri sellaisena, jota voin ja haluan rakastaa.” Joskus toisen näkeminen “uusin silmin” voi avata pitkässäkin parisuhteessa maiseman salaiseen puutarhaan.
Rakkaus on mahdollisuus, joka on luonamme riippumatta siitä, kuljemmeko yksin tai pareittain. Siksi on tärkeätä huomata, että syy onnettomuuteesi ei välttämättä ole parisuhteesi vaan omat odotuksesi elämältä ja oma taitosi tehdä itsesi onnelliseksi tai onnettomaksi. Toinen ihminen ei ole vastuussa siitä mitä tunnet, vaikka kiusaus ajatella näin on suuri. Kukaan meistä ei valitse tunteita, eivätkä tunteet sinänsä ole vääriä tai oikeita, mutta teoistamme olemme aina vastuussa.
Teksti on lainaus kirjastani Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas, joka ilmestyy 7. toukokuuta Hidasta elämää -sarjassa Otavalta.
