Olin radiohaastattelussa ja toimittaja kysyi millainen on villi nainen? Sanoin spontaanisti että villi nainen uskaltaa nauraa ja itkeä äänekkäästi. Ja jäin miettimään itkun voimaa.
Itken lähes päivittäin, milloin mistäkin syystä. Ilosta, surullisista muistoista, turhautumisesta, harmistumisesta, empatiasta, nautinnosta, naurusta, onnesta ja yhteyden tunteesta, sekä koskettavista tarinoista.
Lähiaikoina olen havainnut kuinka käsittelen turhautumisen tunnetta. Jos minut ajetaan nurkkaan, osaan valita yleensä näistä kolmesta: älyllinen argumentointi, joka tunnepuuskassa tuntuu täysin pakotetulta ja lisää ahdistusta, ärtymys ja pistävät sanat, joita en “oikeasti tarkoita” tai painetta purkava, puhdistava itku. Viimeinen purkaa tilanteen nopeiten sisältäni. Se myös nollaa ulkoisen tilanteen ja antaa mahdollisuuden vetää henkeä.
Olen siis kehittynyt sen verran, etten enää lähde vaikeasta tilanteesta ovet paukkuen, kuten nuorempana. Minua ei enää hävetä itkeä toisen edessä. Ja kun itkee usein, se ei ylly enää myrskyksi ja draamanhakuisuudeksi, vaan voi olla jopa levollinen kokemus.
“Älä siinä pillitä”. Minulle on sanottu että itku on naisen keino käyttää valtaa riitatilanteessa. En voi allekirjoittaa tuota väitettä, koska itku on aito, äkillinen ja ei-älyllinen. En osaa tekoitkeä. Uskallan väittää, että aikuisen itku harvemmin on strategiaa.
Kirjani julkaisemisen myötä olen kokenut uusia tilanteita. Olen löytänyt itsestäni sisäisen jännittäjän. Yksi selviytymiskeinoni on puhdistava itku jännittävän kokemuksen jälkeen. Se puhdistaa ja purkaa, rauhoittaa ja rentouttaa. Märkä poskilla ja punainen nenä muistuttavat inhimillisyydestä. Olen täällä oppimassa, ja niin ovat kaikki muutkin.
Itkeminen helpottaa kaikkia, iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kyyneleiden valuminen poistaa stressiä ja vähentää pitkäaikaisen painekattilan syntymistä.
Kyyneleet ovat merkki rohkeudesta, voimasta ja autenttisuudesta.
Milloin viimeksi itkit?
Valokuvat: PublicCo, pixel2013 / PixaBay
