Kun puhumme rakkaudesta, puhumme väistämättä aina samalla itsestämme. Rakkautta ei voi määritellä raameihin, meillä jokaisella on oma suhde rakkauteen. Parisuhderakkaudenkin määritelmä voi olla sinulla hyvin erilainen kuin minulla. Siksi on hyvä olla tietoinen siitä, mikä on itselle tärkeää parisuhteessa.
Mikä on minun tapani rakastaa ja millaisia rakkauden osoituksia odotan toiselta ihmiseltä?
Ajattelen, ettei yhdenkään ihmissuhteen merkitys valmistu milloinkaan lopullisesti. Niin kauan kuin elämme, kasvamme ja muutumme, niin kauan muuttuvat tarinammekin. Se, mitä tänään mietit päättyneestä suhteestanne, voi olla hyvin erilainen tarina, kuin se, josta kerrot vuosien kuluttua. Rakkaussuhteen päättymisen ei tarvitse viedä merkitystä ajalta, jonka vietitte yhdessä.
Teini-iästä saakka vakaassa parisuhteessa ollut viisikymppinen puhuu mielellään parisuhteen tärkeydestä ja tarkoituksellisuudesta, eikä näe mieltä yksinäisen suden vapaudessa kulkea omia polkujaan. samoin kun yksinkulkija saa puistatuksia ajatuksesta jakaa matkansa ikuisesti uskollisen parinsa kanssa. Jollekin parisuhde on ainoa tapa elää, ja sinkkuvaiheet ovat väliaikoja kahden suhteen välissä.
Viime vuosina myös polyamoriset suhteet (joissa on enemmän kuin kaksi osapuolta rakkaussuhteessa keskenään) ja avoimet suhteet (suhteet, joissa on lupa harrastaa seksiä myös muiden kuin puolisonsa kanssa) ovat olleet esillä vaihtoehtoisina tapoina solmia rakkaussuhteita. Vaikka kyseessä on vielä marginaalinen ilmiö, on oletettavaa että perhe- ja seurustelumuodot monipuolistuvat tulevaisuudessa. Mikään tutkimus ei ole voinut osoittaa ihmisen olevan yksiavioinen, mutta moniavioisuuttakaan ei ole voitu vahvistaa ihmiselle luontaiseksi tavaksi elää.
Kun mietit suhteenne päätyttyä rakkaushistoriaanne, huomaat todennäköisesti siinä monia vaiheita. Kumpi ihastui ensin, vai heräsikö kiinnostus yhtä aikaa? Millä tavoin osoititte rakkautta toisillenne? Kuinka rakkaus ja seksuaalisuus kietoutuivat toisiinsa? Mihin perustui päätös sitoutua? Näitkö silloin loppuelämänne yhdessä vai ajattelitko mennä päivä kerrallaan eteenpäin?
Moni asiakkaani pohtii, rakastiko entinen puoliso oikeasti häntä milloinkaan ja mistä sen voisi tietää aivan varmasti. Osa taas pohtii omien tunteidensa aitoutta ja omaa rakkauskäsitystään. Epäilys tuntuu pahalta, mutta voimmeko olettaa edes, että rakkaus merkitsisi kaikille samaa asiaa? Rakastaminen ja haluaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta sotkemme ne helposti keskenään. Toisaalta parisuhderakkauden luonteeseen liittyy monenlaisten tarpeiden tyydyttyminen. Kun rakastamme, haluamme sekä saada että antaa, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Suhteen päättyessä on mahdollista saada voimaa ajatuksesta, että rakastaa toista niin paljon, että antaa hänen mennä. Eikö rakkauteen kuulukin haluta toiselle hyvää?
Jos siis olet eronnut, voit toki pohtia, oliko puolisosi rakkaus aitoa, mutta se on loppupelissä vain mörkömetsään eksymistä. Juhli mieluummin sillä tiedolla, että sinun rakkautesi oli totta ja sillä on sinulle valtavaa merkitystä. Sinä osasit rakastaa, ja sinä osaat rakastaa. Rakastamisen taidolla on valtavan suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja tarkoituksellisen elämän elämiselle. Voimme aina valita rakastaa. Silloinkin, kun emme saa osaksemme vastarakkautta.
Teksti on poiminta toukokuussa Otavan Hidasta elämää -sarjassa ilmestyvästä Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas -kirjasta.
