Jokainen ajatuksemme luo ”energiakentän”, myös kriittinen ääni sisällämme. Tämä “itsekriittisyyskenttä” häiritsee kehomme sisäisiä energiasysteemejä ja vaikuttaa myös autonomiseen hermostoomme. Stressireaktion seurauksena kehossa ja mielessä aktivoituvat kaikki stressin merkit. Alamme oireilla ja sairastumme helpommin kaikenlaisiin sairauksiin.
Aikaisemmin ajateltiin, että aivot kehittyvät nuoreen aikuisuuteen asti, ja siitä eteenpäin aivot alkaisivat vaan surkastua. Nyt kuitenkin tiedetään, että ihmiselle syntyy jatkuvasti uusia aivosoluja ja hermokytkentöjä, aivomme ovat siis plastiset eli muovautuvat. Esimerkiksi EFT-prosessin (emotional freedom techniques) kautta muotoutuvat uudet ajatukset ja tunteet aikaansaavat hermoverkkojen uudistumista. Tämä taas vaikuttaa kehoomme niin, että kun hermosto rauhoittuu, meidän ei enää tarvitse reagoida automaattisesti hengityksen kiristymisellä ja lihasjännityksillä.
Aivosolut toimivat siis ikään kuin yhteisönä, systeeminä, jotka linkittyvät toisiinsa verkostoiksi. Mitä enemmän ajattelemme tiettyä ajatusta, sitä enemmän tähän ajatukseen liittyvä verkosto vahvistuu aivoissamme. Esimerkiksi tunnin intensiivinen jonkin asian ajattelu kaksinkertaistaa tämän verkoston vahvuutta. Mitä siis tapahtuu, jos kriittinen ääni ja ajatus sisällämme on jatkuvasti aktiivinen?
Onneksi on myös niin, että jos emme enää ajattele samalla tavalla ja siten käytä tätä kyseistä verkostoa, se pienenee ja loputa ”surkastuu”, kun tilalle tulee uusi verkosto. ”Johdotamme” aivojamme jatkuvasti uudestaan sen mukaan, mihin kiinnitämme huomiotamme.
Me kuvittelemme näkevämme maailman juuri sellaisena kuin se on, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Me näemme maailman sellaisena millaisina näemme itsemme uskomustemme kautta. Olemme jokainen luoneet – tietoisesti tai tiedostamatta – itsellemme tietynlaisen maailmankuvan ja uskomusjärjestelmän, joka ohjaa elämäämme. Alitajuiset ajatuksemme ja uskomuksemme ohjaavat aivojamme tulkitsemaan ja näkemään maailman asioita ja ilmiöitä siten, että olemassa oleva maailmankuvamme vahvistuu. Tätä yleistämistä ja “ei-tärkeiden” aistimusten poistoa tapahtuu, koska aivomme eivät muutoin kykenisi ottamaan vastaan kaikkea sitä tietoa, jota saamme ympäristöstämme joka hetki.
Miksi kriittinen äänemme on olemassa?
Kriittinen sisäinen ääni (jota kutsutaan myös egoksi) ajattelee olevansa puolellamme, sillä on periaatteessa hyvä tarkoitus auttaa meitä ristiriitaisissa tilanteissa. Oletko tullut ajatelleeksi, että osa itsekriittisyyden haasteestamme voikin olla jonkinlainen ratkaisu, joka on jossakin elämänvaiheessa ollut tarpeellinen, ja sen vuoksi sisäinen ääni voi hyvää tarkoittavasti luulla pitävänsä meidät turvassa? Jos emme tunne olevamme riittävän hyviä, ääni kertoo sen meille, ettemme johdattaisi itseämme enempää haavoittuneeseen tilaan jonkin toimemme seurauksena. Tämän vuoksi ääntä ei kokonaan kannata hävittää itsestä, vaan sitä kannattaa kuunnella uudella, uteliaalla asenteella – mitä sen takana oikeastaan on ja miksi se on olemassa.
Jos kiitämme sitä minän osaamme joka puhuu kriittisesti ja pyydämme sitä ottamaan uuden roolin, se voi olla meille todella hyödyllistä. Kriittinen äänemme syvimmillään puhuu meille pelkoenergian kautta, pyrkien suojelemaan meitä pahalta, koska se välittää meistä. Kriittinen ääni ei VIELÄ usko siihen, että voisimme onnistua, relata tai vain luottaa siihen, että elämä kantaa.
Sen takia, mitä enemmän tuot kehoosi turvan tunnetta, sitä luottavaisemmaksi tämä minän osasi hiljalleen muuttuu.
