Viime vuosi oli mielenkiintoinen ja haastava matka omaan itseen. Teemana olivat lähinnä minäkuvani uudet syvyydet jotka nousivat edellisen parisuhteeni peilaamina ja omakohtaisten saavutusten uusissa sfääreissä kohtaamani epävarmuudet. Paljon uutta tuli elämään ja paljon vanhaa poistui. Tämän kaiken jälkeen opin jälleen ymmärtämään itseäni entistä paremmin. Aluksi oli vaikea nähdä ja ymmärtää sitä kipua ja pelkoa joka sisältä kumpuaa, mutta kuten uuteen ihmiseen tutustuessa, on itsensä aina hyvä kohdata nöyrästi ja mikä tärkeintä, olla läsnä kun lapsi meissä puhuu. Tämän seurauksena olen alkanut tehdä sitä, minkä sisälläni oleva kamppailu on minut saanut unohtamaan. Pysähtymään ja hiljentymään. Niinkin yksinkertainen asia, kuin istua hiljaa vaikka yhden minuutin verran, saattaa muuttaa koko päivän kulun. Hiljaa istumisella tarkoitan alas istumista ja kehon, sekä tunteiden kuuntelua niihin kiinnittymättä. Mikä hyvänsä tunne tai tuntemus nousee pintaan, antaa sen tulla ja mennä. Usein kiire ja suorittaminen on näiden tuntemusten välttelyä. Antamalla tunteiden tulla ja mennä, antaa itselleen luvan olla.
Kun on pitkään rakentanut itselleen identiteettiä ja luonut muureja sinne missä kipu on ollut kovin, voi olla hyvin vaikeaa ottaa kyseisillä alueilla rakkautta ja hyväksyntää vastaan. Sitähän saattaisi vaikka tietää olevansa rakastettu ja täydellinen juuri sellaisena kuin on. Mutta onneksi on rakkaus, tuo magneeteista vahvin, joka vetää jokaisen sisäisen ruusupusikon ja kipukohtakivikon läpi pitäen huolta, että itkemme itsemme auki. Ja kun olemme tarpeeksi rohkeita puhumaan totta, koskettamaan sydämestä käsin, kohtaamaan elämä sellaisena kuin se on, tulee harmaiden pilvien takaa entistäkin leveämpi hymy ja kirkkaampi nauru. Sekä toisen ihmisen lähellä, että peilin edessä. Vapaus.
En ole tehnyt lupauksia uudelle vuodelle pitkään aikaan, koska en ole halunnut luoda päämääriä elämälleni vaan antaa sen virrata vapaasti. Muistaessani, että itse mitkään tietyt asiat eivät ole ongelmia, vaan niiden kanssa kamppailu ja sisäiset ristiriidat, olen kumminkin halukas laittamaan muistilappuja seinille jotta vaikeallakin hetkellä saan kiinni siitä selkeästä ja harmonisesta tilasta jossa en näe asioita ongelmina vaan mahdollisuuksina. Saatan vaikka vahingossa oppia näkemään kauneutta itsessäni ja ympäröivässä maailmassa taas asteen verran enemmän. Seuraavassa muutama ajatus, jotka pääsevät seiniä koristamaan.
Monesti petymme jos joku asia ei mene kuten sen olisi pitänyt mennä. Saatamme käyttää lähes kaiken energiamme tuon asian suunnitteluun ja sen epäonnistuessa, murehtimiseen. Muutoksen ollessa näennäisesti meistä riippumaton, syytämme helposti ulkopuolisia tekijöitä. Jos taas asia epäonnistuu mielestämme meihin liittyvistä syistä, soimaamme helposti itseämme. Entä jos uusi käänne voisi olla tilaisuus tehdä ja kokea jotain yhtäailla upeaa? Entä jos pettymys johtuu vain meidän asennoitumisestamme? Vain sinä tiedät, mikä on sinulle kullakin hetkellä parhaaksi ja olet ainoa, joka voi muuttaa suhtautumistasi asioihin.
Olen kuunnellut nk. ”sisäistä vanhempaani” joka puhuu sisälläni asuvalle lapselle usein hyvin ankarasti. ”Sinä et osaa, et ole riittävän hyvä”.
Muutama vuosi sitten elämässäni asiat olivat hyvin säännöllisiä ja mallillaan. Meditoin päivittäin, söin säännöllisesti ja hyvin optimaalista tuoretta kasvisruokaa sekä lenkkeilin viitisen kilometriä lähes joka ilta. Nyttemmin olen luisunut pienimuotoiseen kaaokseen ja jarrutellut matkaani sinne hurjasti. Seurauksena epävarmuutta ja ahdistumista. Tämä on johtanut kamppailuun jossa olen itseäni vastaan. Miten ihminen voisi voittaa itsensä? Paradoksi. Määräsin itselleni tähän tropiksi asennemuutoksen. Nyt mietinkin, että miksi en jo alussa ottanut telttaa mukaani. Loistava matka uudelle mantereelle sisäisen lapsen kanssa. Entä jos en kieltäisi tuota sisälläni olevaa lasta hyppimästä tunteideni lätäköissä, vaan kuuntelisin sitä ja opettelisin näkemään maailmaa oman herkkyyteni kautta sen sijaan, että yritän kovettaa itseäni siltä. Entä jos näkisin, että jokainen ”epäonnistuminen” on uusi maa, jonne en ole koskaan uskaltanut astua. Uusi osa minua, jota en ole rohjennut nähdä. Ja vaikealla hetkellä voin aina pyytää tuolle matkalle apua yhtälailla kun olen aina ollut valmis auttamaan muita. Pyytää apua, on auttaa itseä. Oma sisin on vaikein nähdä kaikessa heikkoudessaan, koska me emme voi menettää muiden minuutta, ainoastaan omamme. Minä saan mennä rikki ja syntyä uudelleen joka ikinen hetki. Uskaltaessani nähdä epäonnistumisen onnistumisena, avaan itseni mahdollisuuksille. Minun ei tarvitse yrittää olla valmis, sillä olen jo kaiken rakkauden arvoinen sellaisena kuin olen.
Kuten ylläolevasta kirjoituksesta käy ilmi, olen ollut aina huono ottamaan hyvää vastaan ja näkemään itseni rakkauden arvoisena. Minulle on helppoa tehdä toisen ihmisen olo hyväksi käyttäen siihen vaikka tunteja tai päiviä, mutta tehdäpä vaikka itselle kuuma kylpy ja laittaa kynttilöitä ammeen reunalle sekä vielä nauttia siitä, tai ottaa jostain tunteella tekemästäni hyvä korvaus vastaan. Pelottava ajatus.
Olen oppinut erottelemaan sen osan minussa joka etsii ja hakee hyväksyntää muilta ihmisiltä ja sen, joka tekee jotain pyyteettä. Asioita voi muuttaa vain olemalla tietoinen siitä mitä tekee ja uskaltamalla tehdä hyvää ollen läsnä kun tekee. Meistä jokainen tietää sisimmässään, että olemme rakkauden ja kaiken hyvän arvoisia, osaamme vain tarvittaessa kätkeä sen itseltämme yhtä taitavasti kuin muiltakin ihmisiltä. Aion tulevana vuonna ”viedä itseni treffeille” yhä useammin. Niin pelottavalta kuin yksin hyvään leffaan lähteminen tai herkullista ateriaa vain itseä varten tuntikausien tekeminen kuulostaakin, olen valmis rakastumaan tähän takkutukkaiseen nappisilmään joka näitä mietteitä tähän aakkoskanteleensa kautta näpyttelee. Tarkemmin ajatellen, en ole koskaan ollut tällaisessa tilantessa tai rohjennut särkyä niin syvästi, joten kuinka usein olen saanut mahdollisuuden nähdä tätä kaikkea? Tämä on uskomaton tilaisuus oppia jotain uutta itsestäni sekä elämästä.
Toivottavasti tekstini herätti sinussa ajatuksia tai sai pohtimaan suhdetta omaan itseesi. Näiden muistisääntöjen saattelemana toivotan sinulle upeaa uutta vuotta sekä antoisaa matkaa sisimpääsi!
