Vitkastelu (prokrastinaatio) on ADHD-ihmisen monimuotoinen piirre, jolla parhaimmillaan voi olla hyvä tarkoitus, ja hankalimmillaan se aiheuttaa voimakasta ahdistusta tai jopa sellaista lamaannusta, että itselle tärkeisiin asioihin ryhtyminen ei ole mahdollista. Sana prokrastinaatio pitää sisällään useita merkityksiä, mutta useimmiten sillä tarkoitetaan toimintamallia, jossa ihminen eri syistä viivyttää suunniteltua tekemistä tai esimerkiksi päätöstä, ja tämä toimintamalli aiheuttaa tälle merkittävää arjen haittaa.
On tärkeä ymmärtää, että vitkastelu ei ole sama asia kuin laiskuus eli tarkoituksellinen tekemättömyys tai ryhtymättömyys. Kyse on muun muassa aivojen toiminnanohjauksen haasteista. Kerron kirjassani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD myös tästä teemasta. Monet ADHD-ihmiset kertovat, että heitä on lapsesta asti leimattu laiskoiksi ja saamattomiksi, vaikka kyse ei ole tästä. Laiskuus kun tarkoittaa ennemmin sitä, että henkilö tekee tietoisen päätöksen olla ryhtymättä johonkin. Vitkasteleva henkilö taas haluaisi kovasti ryhtyä hommiin, mutta jokin hänen sisällään (tai aivoissaan) estää tämän.
Vitkastelu voi myös liittyä päätöksenteon vaikeuteen, vaikka se useimmiten liitetään toiminnan käynnistämisen vaikeuteen ja viime tipassa töihin ryhtymiseen. Ilmiö on tuttu myös monille neurotyypillisille, joilla ei ole selkeitä neurokirjon piirteitä. Lopussa olevat pohdinnat voivat myös soveltua heille.
Mistä vitkastelu johtuu?
Vitkastelu, ollessaan henkilölle kuormittavaa, voi pohjautua lukemattomiin syy-seuraussuhteisiin. Joskus taustalla ovat synnynnäisten piirteiden lisäksi vanhat ikävät kokemukset myöhästymisestä, viime tipan paniikista tai muusta, mikä edelleenkin kummittelee mielessä ja kehossa aiheuttaen voimakasta stressiä, jopa lamaantumista. Erityisesti se, miten muut ihmiset ovat tällaiseen suhtautuneet, voi jättää isojakin haavoja, joita on yksin vaikea parantaa.
Joillain vitkastelun taustalla on merkittävä ajan hahmottamisen vaikeus, mikä on samalla yleinen ADHD-piirre. Voi olla aikaoptimismia, jolloin henkilö uskoo pystyvänsä ja ehtivänsä tehdä enemmän asioita kuin realistisesti on tietyn ajan puitteissa mahdollista tehdä. Huomatessaan, ettei hän ehdi, hän saattaa lyödä hanskat tiskiin ainakin joksikin aikaa ja ottaa loppukirin deadlinen ollessa uhkaavan lähellä. Toiset taas saattavat uppoutua sisäisiin maailmoihin, tunteisiin, ajatuksiin ja ideoihin, eivätkä siten huomaa ajan kulua.
Suurin osa vitkastelijoista haluaisi osata toimia kuten ”kaikki muutkin”: olla järjestelmällinen, kyetä nopeisiin ja järkeviin ratkaisuihin, osata hallita kalenteria ja tehtävälistoja ja erityisesti toteuttaa ajallaan suunnittelemiaan asioita. Mitä enemmän ADHD-ihminen yrittää olla ”normaali”, sitä enemmän tästäkin asiasta tulee ahdistusta ja negatiivista minäkuvaa lisäävä ongelma.
Vitkastelussa voi olla myös myönteisiä puolia
No miten ihmeessä vitkastelu sitten voisi olla joskus positiivinen asia? Annan omasta elämästäni esimerkkejä. Olen huomannut, että vitkastelen pääosin sellaisten asioiden kanssa, jotka eivät ole minulle kovin tärkeitä, kuten kodin järjestys. Toisaalta tärkeiden ja innostavien asioiden kanssa viime tipassa toimiminenkaan ei ahdista. Aloitan asioita suurella innolla, ja ellen ole jo ehtinyt unohtaa asioita, niiden loppuun saattaminen jää usein viime tippaan.
Vaikka osaan tehdä nopeitakin päätöksiä, vitkastelen sellaisten päätösten kanssa, jotka tuntuvat vatsanpohjassa epämukavilta. Joskus tämä on järkevää ja auttaa pohtimaan, mikä on oikeasti viisas päätös itselleni. Vuosien varrella olen harjoitellut tämän ”gut feeling” -tunteen ymmärtämistä, mikä sen tarkoitus on. Joskus nimittäin tämä tunne ei ole todellinen uhka, vaan sisälläni oleva osa, joka yrittää suojella minua uusilta, ”pelottavilta” asioilta.
Toisaalta olen oppinut, että luonteeseeni kerta kaikkiaan kuuluu se, että teen mieluiten asiat viime tipassa. Tätä piirrettäni en enää itse pidä vitkasteluna, aiemmin pidin. Lukuisat kirja- ja muut projektit ovat opettaneet minulle sen, että tarvitsen rutkasti ”haahuiluaikaa”, mikä minulle tarkoittaa sisäistä tiedon ja oivallusten keruuta. Tämä vaihe voi projekteissa kestää puolesta vuodesta vuoteenkin. Silloin ei ulkoisesti tapahdu mitään, minkä vuoksi ei ole tavatonta, jos saan tässä vaiheessa kuulla ihmettelyä, miksi en ole vieläkään aloittanut sitä projektia (olen kyllä, mutta omalla tavallani!). Kun deadline on tosi lähellä, sitten saan käsikirjoituksen valmiiksi tehokkaasti ja lyhyessä ajassa.
Meillä kaikilla on yksilölliset mallimme helpottaa vitkastelua
Elämässä on silti tilanteita, joissa ei voi mennä omien rytmien mukaan, vaikka haluaisikin. Sen vuoksi lopuksi esitän sinulle joitakin keinoja, joita voit itsessäsi pohtia. Löytyisikö listastani yksikin näkökulma tai keino, joka tukisi sinua tällaisissa tilanteissa?
- Oletko innostuja ja tarvitsetko juuri oikeaa fiilistä ryhtymiseen? Jos olet kuten minä, mieti, millä tavalla ylipäätään innostut. Millaiset asiat ja aistit herättävät huomiosi parhaiten? Mitä näet, tunnet, kuulet, esim. sopivan rytminen musiikki, joka energisoi, ja voit laittaa sen myös muistutusääneksi. Tarvitsetko innostumiseen muita ihmisiä vai oletko mieluummin itseksesi?
- Edelliseen liittyen, onko sinun vaikea ryhtyä asioihin yksin? Tarvitsisitko jonkun ihmisen tai ryhmän tukea? Millaista tarkalleen tuki voisi olla – fyysisesti paikan päällä, vai riittäisikö esimerkiksi puhelu ystävälle? Voisitko saada tukea esimerkiksi aihetta käsittelevästä somen vertaisryhmästä?
- Jos olet ihminen, joka tarvitsee tarkkoja toimintaohjeita, mieti, onko tässäkin tarpeen saada tukea muilta vai onko sinun mahdollista luoda toimintaohjeet itse itsellesi. Jos on, pohdi, minkä aistikanavan kautta ohjeet olisi hyvä luoda: voisivatko ne olla kuvallisia ohjeita, post-it -lappuja tai kirjallinen ohjelista jääkaapin ovessa, vai voisitko vaikkapa äänittää itsellesi toimintaohjeet, joihin pystyt palaamaan tarpeen mukaan yhä uudestaan.
- Oletko kenties ihminen, jonka on tärkeä saada tieto ja ymmärrys ennen tekoja? Tällöin voi olla hyödyksi antaa itselle ensin aikaa perehtyä asiaan kunnolla, kenties konsultoida muita, joilla on asiasta paljon tietoa ja kokemusta. Vastaa itsellesi usein kysymykseen, miksi minun pitäisi tähän ryhtyä, jotta saat energian itsessäsi liikkeelle.
Jos kaikesta huolimatta ahdistut ja lamaannut, älä jää yksin, avaudu olostasi luotetulle ihmiselle. Kokeile erilaisia kehollisia vireydensäätelyharjoituksia tai jos mahdollista, lähde ulos luontoon. Se on mitä parhainta aivojen virkistämistä ja tuuletusta!
Artikkelikuva: Depositphotos
Tutustu kirjaani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD klikkaamalla kirjan kansikuvaa!
