Psykoterapian erikoispsykologi Satu Pihlaja vastaa Entä jos -podcastissa kysymykseen: Miksi jotkut tunteet koetaan vääriksi tai niin sanotusti epäkorrekteiksi?
”Kyllähän tämä sieltä lapsuudesta tietenkin alkaa. Meille opetetaan, että kun ollaan hyvällä tuulella ja iloisia, niin sitten meihin suhtaudutaan kannustavasti: ai ai, onpas ihana lapsia, onpas mukavaa. Ja sitten, jos on kiukkua, harmia tai muuta kurjaa fiilistä, moititaan ja ojennetaan, että älä itke tai älä kiukuttele ja että nyt ollaan kunnolla. Sitten sanotaan vielä, että ihmiset katsoo, eli annetaan ymmärtää, että on nolo juttu, jos lapsi reagoi tunteeseen.
Kun toistuvasti tulee palaute tunteen ilmaisusta vääränlaisena käytöksenä, alkaa kertyä ymmärrys maailmasta: tämä ei ole ok. Siinä vaiheessa lapsi kyllä oppii, että tämä ei ole nyt ok. Mutta vanhemmathan eivät tee tätä tahallaan, vaan he ovat myös itse oppineet tämän omista aiemmista kokemuksistaan.
Ympärillä olevat ihmiset menevät kiusaantuneeksi tai eivät halua olla lähellä, jos toinen reagoi jotenkin sosiaalisesti epäsopivalla tavalla. Esimerkiksi räjähtäviä tunteita voidaan pitää epäsopivana. Kun pienet lapset alkavat kiukutella bussissa tai kaupan karkkihyllyllä, se on näkyvä osa tunteesta, joka ei ikään kuin ole ok, vaikka tunne sinänsä olisi täysin ok.
Tavallaan tunnereaktion kuuluukin tulla, jos lapsella on jokin toive, mikä ei toteudu, niin hänen pitää turhautua, suuttua ja harmistua. Se on normaalia. Tunteen pitää tulla.
Mutta tunteen käsittely ei vielä pieneltä lapsella yksinään onnistu. Siihen tarvitsee sitä aikuisen apua ja empaattista ja ymmärtävää suhtautumista.”
Kuuntele Entä jos -podcastin kuudes jakso (Entä jos kaikille tunteille olisi tilaa? Entä jos emme pitäisi mitään tunteita vääränä?) ilmaiseksi TÄSTÄ.
Entä jos -podcastit ja muut audiosisällöt löydät maksuttomasta Hidasta elämää -sovelluksesta. Jos sinulla ei ole vielä sovellusta, voit ladata sen TÄSTÄ.
