“Anteeksi” on ihan oikea taikasana. Se voi oikeasti muuttaa jotakin. Se voi korjata, syventää ja avata uusia mahdollisuuksia. Se voi olla riidan toivottu lopputulos, joka vapauttaa. Kyky pyytää anteeksi kertoo hyvistä vuorovaikutustaidoista.
Joskus suomalaisella kasvatuskentällä on ollut vallalla ajatus, ettei vanhemman pidä pyytää lapselta anteeksi. Lapsilta anteeksipyyntöä on kuitenkin vaadittu jopa julkisesti. Tällainen asetelma on voinut vääristää koko hyvän asian siten, että anteeksipyytäminen on koettu nöyryytyksenä ja negatiivisena. Siitä on voinut tulla vallan väline ja sillä on voitu vahvistaa epätervettä häpeää. Ajattelen itse, että vanhempi voi opettaa lapselleen jotakin hyvin syvällistä jos pyytää anteeksi, kun siihen on aihetta.
Anteeksipyytämistä ei tarvitse hävetä
Pohjimmiltaan anteeksipyytämisessä ei ole mitään hävettävää vaan päinvastoin, sillä se edellyttää rohkeutta ja vastuunottoa. Kun loukkaamme toista, on normaalia, että se hävettää. Anteeksipyytämistä ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Eikä anteeksi kuulu pyytää esimerkiksi omia luonteenpiirteitään. Anteeksipyyntö on tärkeä liittää rajattavissa oleviin tekoihimme, sanoihimme ja tekemättä jättämisiimme, jotka ovat loukanneet toista ihmistä. Silloinkin, kun se on ollut tahatonta.
Hyvätkin ihmiset tekevät välillä toisia loukkaavia asioita. Kun esimerkiksi parisuhteita on tutkittu, on havaittu, että pettävät puolisot ovat pettäessään toimineet useimmiten vastoin omia moraalisia periaatteitaan. Moni ihminen tekee elämässään tekoja tai sanoo asioita, jotka ovat itsekin valmiit tuomitsemaan. Asioita, jotka kaduttavat.
Anteeksipyyntö on lupa kohdata avoimesti tapahtuneen herättämät tunteet ja ajatukset
Se on rohkeaa, että uskaltaa kohdata omat loukkaavat teot ja mitä kaikkea ne ovat toisessa ihmisessä herättäneet. Joskus se voi olla hyvinkin vaikeaa ja silloin saatamme toivoa, että anteeksipyyntö kuittaisi tapahtuman nopeasti pois. Mutta ihminen ei unohda kovin herkästi vaikeita tunteita herättäviä asioita eikä myöskään hallitse sitä, milloin ne nousevat mieleen. Siksi anteeksipyyntö on pohjimmiltaan luvan antamista niille tunteille ja ajatuksille, joita loukkaavat tilanteet ovat herättäneet – ja tämä lupa on hyvä pitää voimassa tarvittaessa vaikka koko elämän ajan. Siihen on hyvä luottaa, että kun asioiden riittävä läpikäyminen tekee ikävästäkin tapahtumasta tarpeeksi tutun samalla sen synnyttämät tunteet tasaantuvat ja rauhoittuvat.
Jos kyse on tapahtumasta, jota on salannut vaikkapa puolisoltaan, on tärkeä tunnistaa se, että itse on voinut jo salaillessaan käsitellä asiaa, mutta toinen pääsee prosessiin vasta asian tultua esiin. Hävettävien tekojen käsittely on useimmiten vaikeaa ja kiusallista varsinkin tekijälle, mutta tällöin on tärkeä muistaa, että anteeksipyyntö ja tapahtuneiden asioiden käsittely voi oikeasti korjata vakavatkin säröt ihmissuhteessa. Kun asiaa käy riittävästi läpi, sen kanssa voi olla kummankin helpompi elää.
Lopuksi
Kiteytetysti on hyvä lopuksi todeta, että anteeksipyytämisen jalo taito pitää sisällään seuraavat piirteet:
- Pyydä anteeksi rajattavissa olevia tekoja, sanoja tai tekemättä jättämisiä – älä sitä, minkälainen olet.
- Pyydä anteeksi siltä henkilöltä, ketä vastaan olet toiminut – älä koko maailmalta.
- Anna tilaa niille tunteille ja ajatuksille, joita väärä tekosi herättää toisessa – älä puolustele tai kieltäydy kuuntelemasta.
- Luota, että avoimuus ja rehellisyys johtavat lopulta itsellesikin parhaaseen lopputulokseen, vaikka se ajoittain voi tuntua kovin vaikealta.
Tällä kertaa käsittelin tekstissäni anteeksipyytämistä. Seuraavalla kerralla keskityn anteeksi antamiseen. Välissä voit tutustua Riidan ratkaisu -kortteihin, joiden avulla voit saada lisää näkökulmia tärkeään aiheeseen.
