Syklisyys on läsnä meissä ja ympärillämme kaiken aikaa. Tätä tekstiä kirjoittaessani olemme juuri ohittaneet vuoden pimeimmän hetken, talvipäivänseisauksen, ja kääntyneet jälleen kohti valon asteittaista lisääntymistä. Olemme viettäneet joulua, yhtä vuodenkierron suurimmista juhlistamme ja ihastelleet vuoden viimeisen täysikuun loistetta. Kalenterivuotemme loppu on käsillä ja olemme siirtymässä uuteen kahdentoista kuukauden sykliin.
Elämässämme kulkeekin jatkuvasti päällekkäin useita eri syklejä. Toiset ovat pidempiä, toiset hyvinkin lyhyitä, kuten vaikkapa yhden hengityksen kierto sisään ja ulos. Jotkut meissä vaikuttavista sykleistä ovat huomaamattomampia ja hienovireisempiä, osa taas hyvinkin konkreettisia.
Todellisuuden syklisen luonteen voi havaita parhaiten luontoa seuraamalla: Päivä ja yö vuorottelevat, kuu kasvaa ja vähenee, vuodenajat kulkevat loputonta kiertoaan.
Syklisyys on osa jokaista ihmistä, mutta aivan erityisesti se ilmenee meissä naisissa kuukautiskiertojemme kautta. Aivan kuten kuu, mekin kuljemme jatkuvassa muutoksen tilassa vaiheesta toiseen, syklistä seuraavaan. Kehomme hormonaalinen kierto näyttäytyy meissä vaihtelevina olotiloina ja energiatasoina.
Ennen kuin ymmärsin oman syklisen luonteeni, luulin pitkään olevani jotenkin virheellinen. Ajattelin, ettei voi olla normaalia kokea itsensä niin erilaiseksi eri päivinä: Välillä olin todella sosiaalisella tuulella, mutta jonain toisena päivänä halusin mieluummin vetäytyä omaan rauhaani. Huomasin, että minulla on päiviä, jolloin pursusin tarmoa ja sain tehokkaasti hoidettua kaiken mahdollisen to do- listalta, kun taas välillä energia riitti juuri ja juuri perusarjesta selviämiseen.
Vaihtelevat olotilani aiheuttivat minussa riittämättömyyttä ja hämmennystä, sillä yhteiskunnassamme kaikkien pitäisi olla joka ikinen päivä, hormonaalisen kierron vaiheesta tai vuodenajasta riippumatta, aina yhtä tehokkaita ja aikaansaavia.
Kulttuurissamme syklisyys on pitkälti vaiettu ja sivuun työnnetty aihe. Tämän ymmärryksen puutteesta kärsivät ihan kaikki, mutta erityisesti me naiset, sillä tarvitsisimme hyväksyntää ja tilaa alati muuttuvalle sisäiselle ilmastollemme.
Koska olemme jatkuvassa muutoksessa ja liikkeessä, emme ole samanlaisia päivästä toiseen. Eikä meidän tarvitsekaan olla. Välillä on päiviä, jolloin aikaansaavuus, luovuus tai sosiaalisuus meissä kukoistaa, kun taas jonain toisena päivänä kaipaamme vain yksinäisyyttä, sisäisen tilamme tarkkailua tai lepoa.
Syklisyyden huomioiminen, hyväksyminen ja arvostaminen tuo armollisuutta ja ymmärrystä niin itseä kuin muita kohtaan.
Omaa kiertoaan seuraamalla voi havaita toistuvia energian laatuja, jotka nousevat esiin aina tietyssä syklin vaiheessa. Nämä oivallukset voivat olla tukena oman ajankäytön suunnittelussa. Syklisyydestä kumpuavaa olotilaa olisi tärkeää kuunnella ja huomioida parhaansa mukaan.
Erilaiset elämänvaiheemme ovat myös omia kiertojaan ja tietyt ajanjaksot voivat olla hyvinkin täysiä ja hektisiä. Voisiko tästä huolimatta lähtökohtana olla lempeä suhtautuminen itseen ja omaan muuttuvaan olotilaan?
Toivon meille kaikille rakkautta, hoivaa ja armollisuutta uuteen vuoden kiertoon ja elämän moninaisten syklien pyörteisiin!
