On jälleen tullut se aika vuodesta, kun monessa koulussa jaetaan todistuksia. Lapset odottavat innolla, millaisia arvosanoja koko vuoden aherruksesta on annettu. Jotkut toivovat todistukseen kymppejä, toiset ovat tyytyväisiä kaseihin. Joillekin seiska on jo huikean hyvä arvosana ja helpotus, että pääsee siirtymään seuraavalle luokalle.
Samalla tavalla kuin me aikuiset usein vertailemme itseämme muihin, lapset tekevät samaa. Lauantaina juhlapäivänä moni katsoo kateellisena kaverin todistusta ja pohtii, miksi toinen pärjäsi paremmin. Lapsen maailmassa voi olla vielä vaikea ymmärtää sitä, että ihmiset ovat hyvä eri asioissa. Kaveria huonommasta arvosanasta voi helposti tulla sellainen olo, ettei itse ole yrittänyt tarpeeksi.
Erityisesti lauantaina, mutta myös vuoden muina päivinä on tärkeä muistuttaa lapsia siitä, että todistus ei mittaa kenenkään arvoa ihmisenä.
Lähes jokainen oppii elämänsä aikana laskemaan ja lukemaan. Todistuksessa arvioitavat asiat oppii kyllä matkan varrella, vaikka kokeessa olisi unohtanut, milloin Pähkinäsaaren rauha solmittiin.
Mitä jos koulussa arvioitaisiinkin todistuksessa myös ihan erilaisia asioita?
Muistettaisiin kertoa lapselle, että hän on hyvä kaveri, kun ei koskaan jätä ketään yksin. Kerrottaisiin lapselle, että hän on oppinut hienosti odottamaan omaa vuoroon. Kehuttaisiin, että lapsi on sanonut kauniita asioita kaverille ja lohduttanut, jos jollain on ollut paha mieli. Tässä todistuksessa sanottaisiin kuinka hienoa on, että lapsi on uskaltanut näyttää tunteensa.
Tässä todistuksessa muistutettaisiin siitä, että jokaisessa meissä on paljon hyvää.
Mitä asioita sinä kirjoittaisit lapsesi todistukseen?
