Tuntuuko sinusta, että elämä on ahdasta? Haluaisit tehdä asioita erillä tavalla tai muuttaa elämääsi, mutta koet ettei se ole mahdollista? Ikään kuin jokin voima estäisi sinua sanomasta tai tekemästä toisin kuin haluat? Kyseessä voivat olla rajoittavat uskomukset eli introjektit. Miten uskomus voi olla niin vaikuttava?
Muistan useita hetkiä omasta elämästäni, jolloin olen tuntenut, että haluan muutosta, mutten kerta kaikkiaan ole voinut toimia toisin, vaikka halusin. Näkymätön vankila kuvailee mielestäni hyvin tuota kokemusta. Mitään estettä valita toisin ei näennäisesti ole, mutta jostain syystä se ei vaan ole mahdollista. Tämä kokemus voi synnyttää paljon turhautumista.
Jotta voisimme omaksua ja oppia uutta, tarvitsemme kykyä sisäistää, introjisoida. Lapsena olemme alttiina vanhempien, opettajien ja yhteiskunnan kasvatukselle, uskomuksille ja asenteille, jolloin väistämättä nielemme paljon pureskelematta. Nämä, vieraat asenteet ja uskomukset muuttuvat introjekteiksi, ikään kuin pureskelemattomaksi ruuaksi vatsassamme, joka alkaa myöhemmin närästämään. Voidaksemme elää omaa elämäämme, meidän täytyy ”pureskella” tuo omaksuttu, ”nielty” tieto, arvo, asenne tai mielipide.
Introjekti voi kuulostaa oman vanhemman ääneltä ajatuksissamme: näin saa tehdä, näin ei. Tiedostomattomat introjektit saavat meidät levottomiksi ja tunteemme ristiriitaisiksi. Kiellämme jonkin uskomuksemme vastaisen käytöksen ympäristössämme, jolloin tuomitsemme herkästi muita. Oma käytöksemme voi olla ristiriidassa uskomustemme kanssa ja tällöin voimme voida henkisesti pahoin tietämättä syytä. Introjektiosta kertoo ”pitäisi” ja ”täytyy” puhe, jota henkilö puhuu.
Introjektit eivät ole ainoastaan mielessämme olevia ajatuksia vaan syvällä kehossamme, tunneaivoissa oleva ilmiö. Siksi kun teemme jotain, joka on ristiriidassa uskomuksiemme kanssa, voimme kokea pelkoa tai häpeää. Olemme tarvinneet kasvattajiltamme saamiamme uskomuksia selviytyäksemme. Se osaltaan selittää sitä voimakasta tunnereaktiota, joka meillä voi tulla, kun toimimme uskomuksiamme vastaan. Kyseessä on jotain, joka tuntuu elämän ja kuoleman asialta.
Pureskelemattomat uskomukset voivat myös synnyttää pakonomaista ajattelua, joka voi ilmetä toisten ihmisten tekojen tuomitsemisena, vaikkei tekoihin sinänsä liittyisi mitään erityistä ongelmaa. Muistan useita tapauksia, jossa olen mielessäni tuominnut toisten käytöstä, kun he eivät ole noudattaneet ”sääntöjä” tai tehneet jotain mikä on terveellistä tai ”oikein”. Minun kohdallani on ollut varsin selvää, että tuomitsevat ajatukseni liittyivät vahvasti uskomukseen, joka tuntui koko kehossani. Nuo uskomukset ovat olleet: sääntöjä on noudatettava, on elettävä terveellisesti. Ajatuskin, että tekisin jotain sääntöjen vastaista, sai kehossani aikaan ahdistuksen tunteen. Sillä hetkellä minulle oli kyseessä elämän ja kuoleman asia.
Työelämässä introjektit ovat hyvin yleisiä. Esimerkkinä johtaja, joka uskoo, että yrityksen ”täytyy tietää mitä tehdä seuraavaksi”. Tai tiimi, joka hylkää idean, sillä se ei sovi siihen, miten ”asiat täällä tehdään”. Työelämään liittyy paljon uskomuksia, jotka muokkaavat toimintaamme töissä.
Introjektio on yksi mielen suojamekanismeista tai hahmoterapeuttisesta näkökulmasta kontaktityyli. Se on usein muiden mielen suojamekanismien taustalla. Esimerkiksi retroflektion taustalla voi olla introjektio. Hahmoterapiassa ei tavoitella niinkään muutosta vaan pyritään tukemaan asiakkaan kykyä valita. Kun voimme valita toisin, johtaa se usein muutokseen. Introjekteja voidaan käsitellä esimerkiksi tulemalla tietoisiksi niistä uskomuksista, joita meissä voi olla. Kenen ne ovat alun perin?
Harjoituksena voit listata mitä uskomuksia sinulla on. Mihin aiheisiin liittyy ”pitäisi” tai ”täytyy”-puhe? Voit kirjata ne ylös, kirjoittaen aina yhden uskomuksen yhdelle lapulle. Käy sen jälkeen ne läpi uskomus kerrallaan ja niiden uskomusten kohdalla, jotka haluat edelleen säilyttää muuta ”minun täytyy” -lause ”minä haluan” muotoon. Ne uskomukset, joita et enää tarvitse voit heittää roskakoriin!
Kuva: Bulkan Evcimen / Unsplash
