Kun aivomme ovat levolliset, koemme pystyvämme vaikuttamaan asioihin ja jopa hallitsemaan omaa mieltämme. Emme ole huolestuneita tai ärtyneitä, vaikka elämä ei olisikaan ongelmatonta. Sen sijaan meillä on tunne, että asiat ovat kohtuullisen hyvin ja elämä virtaa vaivattomasti, miellyttävästi ja leppoisasti.
Tunnemme olomme hyväksi ja turvalliseksi sekä koemme yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin, jotka tuntuvat hyväksyviltä ja vastaanottavilta. Maailma ympärillämme vaikuttaa suojelevalta ja voimme luottaa kaiken riittävyyteen. Mitään ei tunnu puuttuvan eikä mikään inhota tai pelota. Tunnemme syvää rauhaa, rentoutta ja tyyneyttä, olemme tyytyväisiä, iloisia ja kiitollisia ja koemme itsemme nähdyiksi, arvostetuiksi ja rakastetuiksi.
Tässä luonnollisessa levollisuudessa asustaa todellinen minuutemme, sillä tällaisia me olemme pohjimmiltamme.
Koska nykyelämässä olemme lähes jatkuvassa stressitilassa – eli aivojemme näkökulmasta käymme jatkuvaa eloonjäämiskamppailua – kadotamme herkästi yhteyden lepotilaamme ja todelliseen minuuteemme.
Silloin kaikki voi olla periaatteessa hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään. Aivan kuin olisimme pystyyn kuivuneita puita elämän autiomaassa. Elämän maku ja mehukkuus ovat poissa, onnellisuus ja elämän värit ovat kadonneet. Saatamme mielessämme tajuta ilon pilkahduksia siellä täällä, mutta mikään ei todella kosketa sisimpäämme. Kun yhteys levolliseen kotipesäämme katoaa, myös yhteys kaikkeen hyvään ja aitoon onnellisuuteemme on hukassa.
Kuitenkaan meidän ei ole pakko jäädä aivojemme kielteisen vinouman ja pidentyneen stressitilan vangeiksi. Voimme tietoisesti lähteä tasapainottamaan aivojemme ikävää vinoumaa ja herkistämään aivojamme kohti myönteisyyttä. Aivomme eivät ole muuttumaton möhkäle päämme sisällä, vaan ne ovat hyvin muovautuva ja muuttuva elin.
Voimme käyttää omaa mieltämme aivojemme muovaamiseen miellyttävämpään suuntaan ja tietoisesti rentouttaa aivomme lepotilaan niin usein kuin mahdollista. Toki elämässä yhä tulee vastaan haasteita, huolia ja murheita, jotka saavat meidät reagoimaan voimakkaasti, mutta kun onnistumme vastaanottamaan ne hyväksyen ja tyynnyttämään niiden aikaansaamat reaktiot, voimme palata mahdollisimman nopeasti luonnolliseen olotilaamme.
Kun annamme hyvälle mahdollisuuden ja otamme toistuvasti myönteisiä kokemuksia vastaan, opimme luottamaan elämän perimmäiseen hyvyyteen. Mitä useammin otat hyvää vastaan ja mitä useammin annat itsellesi luvan kokea onnellisuutta, sitä herkemmin huomaat hyvää ja sitä heikommin ikävät jutut takertuvat mieleesi ja uppoavat muistiisi. Aivoihisi kehittyy hyvän huomaamisen kierre, mikä omalta osaltaan nopeuttaa stressaavan tilanteen jälkeen levolliseen kotipesään palautumista.
Kun kielteinen vinouma ei sumenna havaintojasi, huomaat olevasi kokoaikaisesti pienempien ja isompien hyvien juttujen ympäröimä. Kun annat itsellesi luvan hyvään, olet kaiken hyvän arvoinen.
Teksti on lainaus kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen. Tutustu siihen Hidasta elämää -puodissa.
