Sanotaan, että ensin on rakastettava itseään ennen kuin voi rakastaa toista.
Sanotaan, että toinen ihminen ei voi korjata sinua, etkä sinä häntä.
Sanotaan myös, että rakkaus parantaa haavat.
Minä uskon näistä jokaiseen, mutta etenkin jälkimmäiseen. Haavat syntyvät suhteessa toisiin ihmisiin ja turvallisessa ja rakastavassa suhteessa niillä on myös mahdollisuus parantua. Johonkin asti pääsee itsekseen ja korjaavana suhteena voi toimia myös muu turvallinen ihmissuhde. Silti intiimi parisuhde haastaa aina.
Olen kärsinyt lähes koko ikäni sitoutumiskammosta. Minun on ollut helpompi pitää suhteeni pinnallisina ja itsenäisinä. Olen viihtynyt hyvin etäsuhteessa ja vältellyt sellaisia parisuhteen etappeja, jotka symboloivat sitoutumista tai aloilleen asettumista. Se mikä useimmille meistä näyttäytyy parisuhteessa normina, on itselleni tuntunut vieraalta ja paikoin jopa ahdistavalta.
Pitkän parisuhteen päätyttyä ajattelin jopa, että voisin aivan hyvin viettää loppuelämäni yksin. Minulla on aina ollut aktiivinen sosiaalinen elämä ja viihdyn hyvin myös itsekseni. Nautin, kun saan keskittyä rauhassa harrastuksiini ja omiin luoviin puuhiini.
En oikeastaan kaivannut rinnalleni ketään, kunnes rakkaus käveli jälleen vastaani. Uuden suhteen aloittaminen tuntui entistäkin pelottavammalta. Teki mieli juosta karkuun, vaikka sydämessäni tiesin, että meidät oli tarkoitettu.
Kun on kerran löytänyt oman sisäisen rauhansa ja rakkautensa, voi olla vaikea aloittaa suhdetta, joka väistämättä laittaa taas jotakin uutta liikkeelle. Se voi tuntua aluksi siltä kuin jotain arvokasta sisälläsi olisi vaarassa mennä rikki. Jotakin, minkä olet vaivalla rakentanut – ja mistä olet alkanut tuntea jo lähes ylpeyttä.
Itsenäiselle ja omaan vahvuuteen nojaavalle ihmiselle parisuhderakkaus voi näyttäytyä uhkana. Pelkojen takana on kuitenkin varsin inhimillinen tarve: suojautua pettymykseltä, haavoilta ja hylätyksi tulemisen kokemukselta.
Tarvitaan suurta rohkeutta ja haavoittuvaisuutta, jotta uskaltaa luottaa itsensä lisäksi myös toiseen ja antautua rakkaudelle yhdessä. Joskus se tarkoittaa myös menneisyyden haavojen ja oman minuuden tarkastelua uudella tavalla. Sallinko itselleni myös pelon, heikkouden ja epävarmuuden? Annanko toiselle mahdollisuuden kannatella itseäni? Olenko sinut kaikkien eri puolieni kanssa? Uskallanko tulla nähdyksi kokonaisena?
Toisen ihmisen rakastaminen – ja rakastetuksi tuleminen – voi olla yksi pelottavimmista, mutta samaan aikaan parantavimmista kokemuksista.
Minulle parisuhde tarkoittaa nykyään paitsi rakkautta, myös mahdollisuutta kasvaa yhdessä. Vaikka yksinkin elämä olisi voinut olla hyvää, sitoutuminen toiseen ihmiseen on haastanut minua kohtaamaan kipeitä kohtia itsessäni ja kasvamaan juuri niissä asioissa, jotka ovat tuntuneet itselleni vaikeilta.
Olen myös kuullut sanottavan, että rakkaus on rohkeiden laji. Nyt tiedän, mitä se tarkoittaa.
