Toivoisitko ihmissuhteessa sekä turvaa että intohimoa? Oletko heilunut vuoristorata- ja “kämppissuhteiden” välillä? Kaiken takana on hermosto!
Valitsemme ja vedämme puoleemme alitajuisesti kuvioita jotka mätsäävät hermostomme tilaan, vaikka tietoisessa mielessämme haluaisimme mitä. Hermostomme vie meitä usein enemmän kuin huomaammekaan. Saatamme sekoittaa hermoston ylivirityksen mielettömään kemiaan ja luulemme, että nyt jumaleissön lähtee tajunnanräjäyttävä rakkaus kehiin. Silloin kyse on yleensä haava- tai traumaresponssista hermostossamme.
Toinen, yleinen vaihtoehto on valita turvattomuuspäissämme kumppaneita, joiden kanssa hermosto rauhoittuu, mutta samalla elämänvoima tai intohimon draivit vähän demppautuvat. Toisinaan sekoitamme läheisyyden myös ystävyydessä siihen, että hermostomme jatkuvasti vuorotellen jännittyy ja sitten hetkeksi tasaantuu. Luulemme, että meillä on toisen kanssa turvallista, vaikka oikeasti kyse on siitä, että meillä on tuttua. Se mikä on totuttua ei oikeasti välttämättä ole turvallista, mutta osaamme operoida tuossa ”kotoisassa” tunne- ja hermostomaastossa.
Kaikki tämä kumpuaa eheyttämättömästä, turvattomasta kiintymystyylistä, joka on meillä suomalaisilla kaikkein yleisin. Meillä on valtavasti kollektiivista, sukupolvelta toiselle periytynyttä turvatomuutta, jota kannamme hermostossamme. Tunneyhteyden puute, puhumattomuus ja sotatrauma ovat aiheuttaneet syvää läheisyyden, menettämisen, torjutuksi tulemisen ja yksinjäämisen pelkoa, jotka edelleen leimaavat ihmissuhteitamme ja suhdetta itseemme.
Ohjaudumme tiedostamattomien pelkojen eli turvattomuuden kautta, kunnes alamme löytää ja vahvistaa sisäistä turvaa. Hermostomme alkaa muokkautua, ja ihan uudenlainen ajattelu, toiminta ja tunne-elämä mahdollistuu. Se tietenkin räjäyttää myös ihmissuhteiden pajatson hyvällä tavalla: kiintymystyylimme turvallistuu.
Kun hermosto eheytyy, voimme kokea parisuhteissa SEKÄ turvaa että intohimoa. Voimme ylipäänsä luoda ihmissuhteita, joissa on selkeät rajat, ja joissa voi levätä, luottaa ja purkaa vanhoja haavojaan. Se mahdollistaa syvät, läheiset ihmissuhteet.
Työni ytimiä on sisäisen turvan, tunnetaitojen ja itsearvostuksen opettaminen – kaiken sen, joka on turvallistanut myös oman kiintymykseni. Monet, pitkäaikaiset suhteeni ovat avautuneet ihan nextille levelille, jos kumpikin osapuoli on tehnyt omaa sisäistä duuniaan kiintymyksensä turvallistamiseksi. Eräässäkin parikymmenvuotisessa ystävyydessä olemme lähentyneet entisestäänkin huikeasti, kun välillämme ei enää ole mitään turvattomuudesta kumpuavaa pöhinää. Jos sellaista joskus ilmaantuu, käsittelemme asiaa rakkaudella.
Olen itse myös sahannut sekä turvan että intohimon välillä; en tiennyt, että olin projisoinut toisiin turvan tai intohimon. Olen oppinut ottamaan koppia elämässäni kummastakin. Se tarkoittaa, että sisäinen turvani on vahva. Vaalin ja ravitsen intohimon energioita elämässäni itsenäisesti projisoimatta niitä toisiin. Tunnistan ja olen tarkka siitä, mitä hermostossani (eli olossani) kenenkin kanssa tapahtuu ja mitä isossa kuvassa elämääni valitsen. Arvostan itseäni niin paljon, että teen tietoisia valintoja siitä, keiden kanssa haluan ja voin panostaa syvään läheisyyteen. Kun en hae toisista turvaa tai intohimoa, voin jakaa niitä ihmissuhteissa, jotka tekevät minulle hyvää.
Kun hermostomme rauhoittuu ja sisäinen turva vahvistuu, voimme tuoda näitä energioita ihmissuhteisiimme ja tehdä tietoisempia valintoja ihmissuhteissamme. Meillä voi olla kivoja tyyppejä elämässämme, mutta aikuista läheisyyttä, turvaa ja ihanaa vetovoimaista pöhinää syntyy sellaisten kanssa, jotka ovat riittävän turvassa itsessään ja osaavat kannatella itseään vastuullisesti. Ihana juttu on, että näitä taitoja voi opetella. Sisäistä turvaa voi oppia vahvistamaan, ja ihmissuhteistaan voi luoda tietoisesti turvallisempia.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.
