Tiedätkö tunteen, kun koet epäonnistuneesi tai olosi muuten epäkelvoksi ja yksinäiseksi? Haluaisit eristää itsesi koko muusta maailmasta, ettei kokemasi häpeä näkyisi ulospäin.
Tiedän tunteen itsekin, mutta älä silti tee niin. Älä hylkää potentiaalista yhteyttäsi muihin ihmisiin. Älä edes niinä hetkinä, kun yksinäisyys houkuttelee yhä syvemmälle sen syövereihin.
Katso hetki ympärillesi.
Vaikka me ihmiset olemme monistaneet itsemme maapallon likimain jokaiseen kolkkaan, pysymme silti etäällä toisistamme. Asumme seinänaapureina ventovieraiden kanssa. Analysoimme toiset ihmiset hyviksi tai pahoiksi, vaikka näemme itsessämme ihmisyyteen liittyvän kompleksisuuden.
Olemme jopa keksineet alati kehittyviä viestintävälineitä, joiden avulla pystymme kommunikoimaan keskenämme, mutta pysymään samalla turvallisen etäisyyden päässä toisistamme.
Elämme pääsääntöisesti siten, ettei meidän tarvitse päästää toisia ihmisiä lähellemme. Tai vähintään, että voimme säädellä voimakkaasti sitä, kuka kehän sisäpuolelle päästetään ja ketkä jätetään ulkopuolelle.
Samalla voimme kollektiivisesti huonosti tavalla, jota historia ei menneisyydestämme tunnista.
Käyttäytymistieteilijä Desmond Morris kuvaa kirjoissaan modernia arkea ihmisten eläintarhassa elämiseksi. Asumme ympäristössä, joka ei ole meille luontainen. Samalla vuoraamme arkemme toiminnoilla, jotka eivät tue lajikohtaista hyvinvointiamme.
Ja kuten useat eläimet eläintarhassa, myös me oireilemme.
Vieras ihminen on potentiaalinen uhka ja naapuri ärsyttää
Yksi oireista on se, että vetäydymme omiin oloihimme. Kauas siitä yhteydestä toisiimme, johon meidät on tarkoitettu. Teemme niin, koska emme tunnista yhteyttä enää turvalliseksi. Alamme epäillä ja ruokimme narratiivia turvattomuudesta.
Naapurin yöllinen toiminta herättää ärsytystä. “Mokoma mulkku” saatamme ajatella, vaikka silmästä silmään ymmärtäisimme kantamiemme kipujen samankaltaisuuden.
Vieras ihminen on hänkin potentiaalinen uhka, ennen kuin toisin todistetaan.
Sitäkin vahvemman karikatyyrin leimaamme julkisuuden henkilöihin ja päättäjiin. He ovat meille lähinnä moraalisesti yksiulotteisia marionetteja. Useimmille on ylitsepääsemätön ajatus tarkkailla esimerkiksi suurvaltajohtajaa inhimillisten lasien läpi. Kun katsoo uutisista maailman palavan, tuntuu moinen ajatus jopa rahtusen moraalittomalta.
Mutta voiko kaiken senkin taustalla olla yhteyden puuttuminen?
Olemme peilejä toinen toisillemme
Me ihmiset olemme peilejä toisillemme. Näemme kukin itsemme toisissa ihmisissä tai heidän kauttaan.
Mikäli peili näyttää vääristynyttä kuvaa, myös kuva itsestämme itsellemme saattaa vääntyä totuudenvastaiseksi. Jos peili puolestaan on neutraali, se mahdollistaa autenttisen kokemuksen nähdyksi tulemisesta. Tästä syystä yhtälailla selkääntaputtelijoita kuin myös lannistajia kannattaa välttää.
Mutta jos toisia ihmisiä ei ole lainkaan, emme myöskään näe itseämme.
Esimerkiksi sitä kauneutta ja hyvyyttä, joka pilkahtelee rikkinäisen kuoremme alta sellaisina hetkinä, kun haluaisimme porautua yksin syvälle maankuoreen.
Jos kokee itsensä epäkelvoksi ja yksinäiseksi, voi kehotus lähestyä ihmisiä tuntua kohtuuttomalta.
Matka yhteyteen ei silti taitu muuten kuin ottamalla askelia. Mutta älä huoli, ne voivat olla välillä pienen pieniä. Pääasia, että matkasi kulkee kohti ihmisiä, eikä heistä poispäin. Voit olla erillinen sinä, mutta älä kadota yhteyttäsi muihin.
Kolme matkavinkkiä matkalle kohti yhteyttä
1. Uskalla olla autenttinen ja puhua siitä, miltä juuri sinusta tuntuu: Pintapuolinen small talk ja teorialla päteminen on kuin liplattelisi pinnan tuntumassa. Uskalla sukeltaa syvälle ja näkyä nimenomaan itsenäsi. Älä vähättele kipujasi tai tunteitasi. Älä rationalisoi niitä ja kerro, kuinka ”ihmiselle on ominaista” vaan kerro suoraan, mikä sinulle on ominaista ja miltä juuri sinusta tuntuu.
2. Opettele puhumaan itsellesi itsestäsi rohkaisevasti: Yksi suurin este yhteydelle muiden kanssa on se, ettemme koe olevamme sen yhteyden arvoisia. Olemme uskovaisia sille epistolalle, jota itsellemme itsestämme kerromme. Jos on koko elämänsä tai edes viime vuodet uskonut olevansa epäkelpo ja yksinäinen, sen uskomuksen murtaminen ei tapahdu hetkessä. Varmaa on silti, että ainoastaan opettelemalla puhumaan itsestäsi itsellesi hyvää, mahdollistat pohjan sille, että itsetuntosi alkaa rakentua terveemmälle pohjalle. Kun se pohja on rakennettu muista kuin ohuista oljista, huomaat myös mahdollisuudet yhteyteen muita ihmisiä kohtaan lisääntyvän.
3. Uskalla luottaa ihmisten hyvyyteen: Meillä on vallalla kollektiivinen kusetus, että muut ihmiset olisivat epäluotettavia. Joku saattaa ollakin, mutta useimmat haluavat olla puolellasi. Uskalla kohdata uudet ihmiset lähtökohtaisesti luottamuksesta käsin. Siitä, että uskot heidän olevan puolellasi. Näin tehdessäsi saat huomata, kuinka paljon yhteyttä voitkaan ympärillesi muodostaa. Jossain kohti eteen saattaa osua virhearvio, ihminen, johon ei olisi kannattanut luottaa. Uskalla siitä huolimatta luottaa, sillä se on kestävä tapa elää.
