Kysyimme Facebookissa ja Instagramissa mainosyhteistyössä Ravintorenkaan kanssa, mitä metsän antimia olet oppinut hyödyntämään – ja kuka sen sinulle opetti? Mitä metsä merkitsee sinulle ympäristönä – ja kuka vei sinua lapsena metsään?
PS. 🌲 Karin Havupuu-uutejuoman 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi saat -25% Karin Havupuu-uutejuomista koodilla HIDASTA25 osoitteesta pinena.fi
Samaistutko näihin metsämuistoihin?
”Äidin äiti ja äiti veivät nuorempana metsään sienestämään ja marjastamaan. Äidin äiti teki maailman parasta vadelmamehua, ja aina oli kotona ja mummulassa itse tehtyä hilloa lettujen kanssa. Pienenä en pitänyt sienistä, mutta iän myötä olen oppinut niistäkin pitämään.
Nykyään mehustan, hilloan ja pakastan marjoja ja sieniä riittää pakkasessa ympäri vuoden. Sienistä teen sienipiirakkaa, kastiketta, keittoa ja joskus lisään omelettejen täytteeksikin. Kyllä ne sieltä äidin puolelta on opittu
Sieniä olen opetellut itse tunnistamaan pikku hiljaa. Mökillä on syksyisin aina ensimmäisenä tarkistettava sienipaikat. Luonto on tärkeä ja siellä tulee liikuttua muutenkin.”
***
”Vanhempien kanssa käytiin lapsena paljonkin luonnossa, poimittiin marjoja ja istutettiin uutta mettääkin. Muut keräsivät sieniä, minulle ne ei maistuneet. Veljen kanssa leekattiin oksien ja purojen kanssa, talvisin hiihettiin hankikannolla ja muutenkin.
Tärkeä oppi oli sekin, että roskia ei metsään jätetty vaan opetettiin jo tuolloin keräämäänkin, jos muitten jättäminä tai tuulen tuomina jotakin luonnosta löytyi. Maalta kun olen kotoisin, oli luontevaa olla luonnossa muutenkin ja aikuisena luonto tuntuu kuin toiselta kodilta.
Luonnossa sielu ja keho lepää. Äitimaan avulla saa maadotuttua ja hyvä mieli näkyy sisäisenä ja ulkoisena hymynä päiväkausia luonnossa käynnin jälkeenkin. Aloin itse selvitellä aikuisena villiyrttien merkitystä syvemmin ja monia erilaisia tuleekin kerättyä kuivumaan, pakkaseen ja jotakin öljyksikin työstäen.”
***
”Äiti ja isä ovat opettaneet arvostamaan metsän marjasatoa, ovat poimineet vuosien varrella tuhansia litroja marjoja, niistä olemme saaneet nauttia yllin kyllin. Nyt heistä ei enää ole marjastajiksi, joten mieli tekee jatkaa hyvää perinnettä.”
***
”Kaikki ruuaksi kelpaava on aina kerätty tarkasti talteen. Kaunein oppi on kuitenkin se, että paras kirveenvarsi tulee linnun laulupuusta.”
***
”Pappa vei lapsena metsään. Varsinkin talvisin oli mahtavaa kun rinkkaan pakattiin mukaan myös lämmin mehu, makkara, nuotiotarvikkeet. Mahlan keruun opetti myös. Ukki puolestaan opetti sienestämään. Hänen jalanjäljissä tuli opeteltua ne ”salaiset paikat”. Isoisomamman kanssa opeteltiin marjastamaan. Myös saniaisten juuret ja ketunleivät tulivat tutuiksi. Näitä oppeja kannan sydämessäni aina ja heitä on kiittäminen siitä, että metsä on mulle toinen koti. Itse aikuisena opetellut lisää ja omien lasten kanssa tehnyt samoja juttuja.”
***
”Vanhempien kanssa teimme sieni- ja marjaretkiä. Parasta olivat silloin eväiden syönti. Nykyään olen himosienestäjä. Myös marjastus on ihanaa. Metsässä sielu lepää. Samalla saa herkkuja talven varalle ja kuntokin kasvaa.”
***
”Lapsena metsä oli leikkipaikkani, vietin tunteja metsässä ja kuvittelin sinne peikkoja ja keijukaisia sekä vanha puu oli minun isovanhempani, sillä en ole eläessäni heti tavannut, niin kuvittelin sellaiset itse. Äiti opetti marjastamisen ja isä sienestäminen, joten olen oppinut myös metsän tärkeyden ravinnon kannalta sekä mahlaa keväisin koivusta.”
***
”Käytiin mummoni kanssa puolukassa kun olin pieni. Istuin mummon fillarin kyydissä ja niin mentiin metsään. Myöhemmin kun olin alakouluikäinen käytiin vanhempieni ja siskojeni kanssa mustikassa. Yövyttiin teltassa meren rannalla. Meillä ei kerätty sieniä. Aikuisena mökkeilin saaressa ja keräsin omien lasteni kanssa mustikoita. Opin myös sienestyksen. Nyt eläkeiässä kerään edelleen mustikkaa ja puolukkaa nykyisen mökkipaikan lähimetsistä sekä vadelmaa hakkuualueilta. Sienistä kanttarelleja, suppiksia ja rouskuja joita myös suolaan. Hortoiluna ainoastaan nokkosta jota kuivaan.”
***
”Savossa 80-luvulla lapsuudenkesinä keräilin heinään äidille metsämansikoita ja pikkusiskon kanssa keräsimme mustikoita siniseen emalikuppiin ja menimme maitolaiturille leikkimään. ”Leikimme köyhiä” ja söimme säästeliäästi yksi marja kerrallaan. Mustikkamaitoa teimme mökillä. Ketunleipiä eli käenkaalia popsimme myös. Ne olivat kivankirpeitä. Vadelmiakin tuli poimittua kunnes kerran astuin maa-ampiaispesään.
Vantaan lähiölapsille oli kivaa olla vaihtelun vuoksi korvessa, polskia puhtaassa pikkujärvessä ja nauttia luonnosta. Kotinurkilla nimesin lähimetsämme Jäätelömaaksi, jonne pääsi kun ohitti tietyn puun ja avasi siitä ”avaimella” tien Jäätelömaahan. Meillä oli maja siellä ja hautasimme Sanna-sammakon sammalikkoon. Puissa tuli kiipeiltyä ja lauleskeltua kallioilla kesäiltoina.
***
”Lapsena leikin paljon ystävieni kanssa lähimetsässä, siellä oli ne parhaat leikit ja mielikuvitus laukkasi villisti! Ketunleipiä napsittiin suuhun, kun vastaan tuli. Äiti ja mummi vievät minut sienestämään ja marjaan. Sienestäminen on todella tärkeää ja niin voimaannuttavaa minulle! Lahjoitan saaliistani myös ystävilleni ja sukulaisille. Seuraan säätä ja olen huolestunut, jos ei sada tarpeeksi sienisatoa ajatellen. Suolaan sieniä ja pakastan.
Metsän tuoksu…aaah! Niin ihana! Linnut ja muut metsän asukit, niitä seurailen mielenkiinnolla. Marjastuksessa parasta oli eväiden syöminen lapsena. Niinpä ostankin marjat tuttaviltani, kun se ei ole lähellekään niin mielekästä kuin kanttarellijahti! Pakastan, mehustan ja keittelen hilloja. Kellarissa käynti on kuin ylläri, löytyy vielä yksi purkki herkkuja!
Keväällä on parasta, kun voi poimia Vuohenputkea, nokkosta ja horsmaa! Niistä teen ihanan piirakat ja tarjoan muillekin! Lähimetsä on minun oma Narnia, mikrokosmos ja eskapismia parhaimmillaan! Come the Spring!”
***
”Kuljin vuosikausia vanhempieni mukana luonnossa ympäri Suomea. Keräsimme sieniä ja marjoja, maalla sijaitsevan mökkimetsän kääpiä ja kuusenkerkkiä, joista keittelimme siirappia. Vanhempani olivat jo kauan aikaa sitten tietoisia luonnon ihmisille antamista erilaisista lääkinnällisistä mahdollisuuksista. Opin myös sen, miten selvitä ilman mukana kannettua ruokaa useiden päivien vaelluksilla. Samoja taitoja olen siirtänyt pojalleni, joka todella tuntee luonnon antamat mahdollisuudet sekä kykenee löytämään ravintoa luonnosta käymättä kaupan kautta…”
