Kävelet ystäväsi kanssa vaellusreittiä metsässä, kun huomaatte polun vieressä puskan heiluvan. Säpsähdät ja pysähdyt vaistomaisesti. Ehdit käymään mielessäsi lävitse mahdollisia petoeläimiä sudesta karhuun. Ystäväsi sen sijaan on jo ehtinyt kurkistamaan puskaan ja sitä ravistellut eläin on ehtinyt paeta.
Myöhemmin illalla vietätte aikaa vaellusreitin hotellilla, kun seuraanne liittyy yhtäkkiä kaksi sinulle ennestään tuntematonta henkilöä. Menet hetkeksi lukkoon, etkä tiedä mitä sanoa. Kun sinä vielä mietit oikeita sanoja ja juuri tapahtuneen muutoksen merkitystä, ystäväsi on jo ehtinyt esittäytymään ja kysymään seuraanne liittyneiden henkilöiden nimiä.
Ekstrovertin ja introvertin erot
Edellisen kuvauksen perusteella ystäväsi on ekstrovertti, joka innostuu herkästi uusista asioista. Yksi ekstroverttiyden ominaispiirteistä on myös seurallisuus. Ekstrovertille uudet ihmiset ja sosiaaliset tilanteet ovat täynnä mahdollisuuksia. Ekstrovertti ihminen onkin seurallinen ja avoin sosiaalisissa tilanteissa. Hän
tuntee vetoa sosiaalisiin tilanteisiin ja usein tylsistyy yksin ollessaan. Ekstrovertti on myös elämyshakuinen; ilman pientä riskiä ja jatkuvia virikkeitä elämä tuntuu tylsältä.
Edellisen kuvauksen perusteella sinä olet puolestaan introvertti, joka ei niin herkästi innostu uusista asioista. Yksi introverttiyden ominaispiirteistä on myös ujous. Introvertti ihminen ei ole seurallinen, vaan usein ujo ja varautunut. Ujolle ihmiselle uudet ihmiset ja sosiaaliset tilanteet ovat lähtökohtaisesti riskejä. Introvertti ei myöskään tunne vetoa sosiaalisiin tilanteisiin, vaan kuormittuu niissä. Introvertti nauttii yksinolosta, eikä tylsisty ilman jatkuvia virikkeitä, vaan jopa tarvitsee aikaa matalavirikkeisessä ympäristössä palautuakseen.
Suhtautuminen muutoksiin kertoo temperamentista
Kehityspsykologiassa ajatellaan, että ihmisen temperamentin ydin on siinä, miten hän suhtautuu muutoksiin. Jokainen muutos voi olla mahdollisuus tai riski. Yhtä lailla jokainen uusi sosiaalinen tilanne voi olla mahdollisuus tai uhka.
Ujous onkin tieteellisen määritelmänsä mukaan varautunutta suhtautumista uuteen tai yllättävään sosiaaliseen tilanteeseen. Se ilmenee kokemuksen ja käyttäytymisen tasolla hetkellisenä salpautumisena. Jos esimerkiksi törmäätte ystäväsi kanssa vaellusreitillä karhuun, molempien ensireaktio on pysähtyä. Pysähdytte molemmat automaattisesti uhan edessä, jotta karhu ei huomaisi teitä.
Ujouteen liittyvä salpautuminen on sukua samalle mekanismille. Se on automaattista taipumusta pysähtyä pohtimaan sosiaalisessa tilanteessa tapahtuvan muutoksen merkitystä ennen toimintaa. Ujouteen liittyvä salpautuminen johtuu ujon yksilön autonomisesta hermostosta.
Hermoston ujous näkyy käytännössä näin
Hermoston erilainen virittyneisyys ilmenee korkeampana sydämen sykkeenä, verenpaineena ja ihon sähkönjohtavuutena sekä suurentuneina pupilleina ja suurempina veren stressihormonitasoina stressaaviksi koetuissa sosiaalisissa tilanteissa. Psykofysiologisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että ujot pikkulapset reagoivat herkästi ja voimakkaasti esimerkiksi uusiin ja yllättäviin ääniin.
Herkkyys ärsykkeille kypsyy sosiaaliseksi reaktioherkkyydeksi päiväkoti-ikään mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että yllättävän äänen sijaan lapsi alkaakin reagoida herkästi uusiin ja yllättäviin sosiaalisiin tilanteisiin. Esikouluiässä uudet ja yllättävät äänet eivät enää herätä yhtä suurta hermostollista vastetta, vaan eskarilaisen salpautumisreaktio laukeaa herkemmin esimerkiksi tuntemattomasta uudesta ihmisestä. Yllättäviä ääniä säikähtävästä vauvasta kasvaa siis vieraita aikuisia arasteleva pikkukoululainen.
Jos koet olevasi ujo, se tarkoittaa, että aivosi ovat virittyneet tulkitsemaan sosiaalisissa tilanteissa tapahtuvia muutoksia uhiksi ja pysäyttämään toiminnan hetkeksi, jotta voit miettiä rauhassa muutoksen merkitystä, ennen kuin toimit. Käytännössä salpaudut hetkeksi ja menet herkästi lukkoon, jos sosiaalisessa tilanteessa tapahtuu jokin muutos. Muutos voi olla seuraan liittyvä uusi ihminen tai jopa muutos keskusteluilmapiirissä; jos keskustelun sävy muuttuu vaikkapa vakavasta vitsailevaan.
Ujous voi tuntua taakalta, mutta siinä on myös vahvuutensa
Ujous voi ajoittain tuntua taakalta, jos tuntuu siltä, että sosiaalisissa tilanteissa ei pysty olemaan oma itsensä ja tuomaan esiin sosiaalisia kykyjään. Se voi tuntua ikävältä erityisesti tilanteissa, joissa ensivaikutelmat ovat tärkeitä, kuten työhaastattelussa tai treffeillä.
On kuitenkin tärkeä muistaa, että ujon ihmisen hermostollinen reaktio kätkee sisäänsä myös tärkeitä vahvuuksia. Ujon hermosto on virittynyt huomioimaan sosiaalisia riskejä. Tämä vuoksi ujo lapsi reagoi usein ennakoivasti sosiaalisiin rangaistuksiin ja haluaa noudattaa ympäristön sääntöjä. Ujo yksilö onkin usein tunnollinen ja yhteistyöhaluinen, ja hänen on helppo sopeutua yhteiskunnan sääntöihin. Hän on usein harkitsevainen ja tekee ja vastuullisia päätöksiä.
Sosiaalisissa tilanteissa ujous antaa aikaa pohtia tilanteen merkitystä syvemmin, ennen reagoimista. Onkin hyvä muistaa, että kaikkiin piirteisiin, myös ujouteen liittyy vahvuuksia ja haavoittuvuuksia. Sen sijaan että näkisit ujoutesi rajoitteena, on hyvä oppia näkemään se myös voimavarana. Kun opit ymmärtämään omaa ujouttasi tästä näkökulmasta, ujous alkaakin tuntua enemmän voimavaralta ja vähemmän taakalta.
Lisää kiinnostavaa tietoa ujoudesta, persoonallisuudesta, introverttiydestä sekä omien vahvuuksien tunnistamisesta ja käyttöön ottamisesta voit lukea Jonin Rohkaisukirja ujoille -kirjasta.
