Kirjoittaja Heli Pruuki on perhepsykoterapeutti, pari- ja seksuaaliterapeutti, vireysvalmentaja ja sosiaalietiikasta väitellyt teologian tohtori. Heli on myös kirjailija ja luennoitsija, joka on kirjoittanut useita yleistajuisia tietokirjoja tunteista ja perheen ihmissuhteista niin aikuisille kuin lapsille. Uusimman tietokirjansa Viha voimaksi – Vaikeat tunteet ihmissuhteissa Heli kirjoitti yhdessä psykoterapeutti Terhi Ketola-Huttusen kanssa.
On tuskallista kokea kipua, joten siltä on luonnollista pyrkiä suojautumaan. Ihminen selviytyy niillä keinoilla, joilla hän osaa ja joihin hänellä on voimavaroja. Moni suojautuu psyykkiseltä kivulta ja vaikeilta tunteilta erilaisilla puolustusmekanismeilla, esimerkiksi torjumalla, etäännyttämällä ne älyllistämisen tai huumorin avulla, tai koettamalla helpottaa oloaan erilaisilla riippuvuuksilla.
Mutta eiväthän vaikeat tunteet niin katoa. Ne tulevat näkyviin aina jollain tavalla. Voi tulla uupunut olo tai unettomuutta, saattaa ahdistaa kummallisesti tai voi tulla jopa somaattisia oireita: sydän tykyttää, henki salpautuu, kurkkua kuristaa, vatsaa kouristaa.
Ahdistus kertoo sisäisestä kamppailusta
Ahdistus on moninainen tila ja kokemus. Se on aina viesti jostain tärkeästä. Jotain on nousemassa pintaan, mutta jokin sisäinen mekanismi painaa sitä alas.
Olet ehkä jo pienenä oppinut painamaan vaikeat tunteet alas ja nielemään ne. Ehkä tunnet kiukkua ja vihaa, mutta sinua on jo pienestä kielletty näyttämästä sellaisia tunteita. Ehkä voit huonosti suhteessasi, mutta syyllisyys tai pelko estää sinua tunnistamasta omaa tarvettasi lähteä pois. Ehkä haluat laittaa rajan toisen käyttäytymiselle, mutta tarvitset häntä paljon ja siksi pelkäät hylkäämistä. Ehkä tarvitsisit viimeinkin kokemuksen nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, mutta häpeä estää sinua avautumasta ja pakottaa vaikenemaan. Niinpä ahdistaa. Sisällä kamppailee kaksi voimaa ja kaksi vastakkaista tarvetta.
Vaikeat torjutut tunteet voivat pulpahtaa esiin raivokohtauksina. Viha on ihmisen suojakilpi ja usein sen tehtävä on suojata juuri haavoittuvuudelta, särkymisen kokemukselta. Mutta raivo on hallitsematon tapa suojata itseään, se voi johtaa vahingolliseen kierteeseen. Raivoaminen herättää toisissa torjuntaa, mikä johtaa siihen, että raivoava ihminen ei tule kuulluksi eikä ymmärretyksi. Seuraa syvän yksinäisyyden kokemus ja lisää pahaa oloa, usein lisää raivoakin.
Kun ihminen ei salli itsensä kokea omia vaikeita tunteitaan, myös ilo katoaa. Kun vaikeita tunteita nielee ja painaa alas riittävän kauan, lopulta voimat ehtyvät, elämän värit samenevat. Ihminen masentuu.
Entä jos annat raivolle, ahdistukselle ja masennukselle sanat?
Ahdistuksen, raivon ja masennuksen takaa löytyy usein jossain muodossa pelkoa, nieltyä vihaa ja näiden alta syvää surua. Suruun voi yhdistyä muita tunteita, kuten pettymystä, vaille jäämisen kokemusta, syyllisyyttä ja häpeää.
Suru pakottaa kasvokkain oman haavoittuvuuden kanssa. Oma – itseltäkin piilotettu – suru voi olla niin suuri, että se on pelottava. Tuntuu helpommalta kuitata asiat vitsillä, koettaa järkeillä tai kulauttaa ne alas viinilasillisella. Kunnes ei enää voi tai jaksa.
Mitä kaikkea on sinun surusi? Surua menetyksistä, mutta myös monista muista asioista. Surua ihmisistä ja ihmissuhteista, niiden vaikeuksista ja niiden päättymisistä. Surua sanotuista sanoista ja tehdyistä teoista. Surua hylätyksi ja torjutuksi tulemisesta. Surua sisäisestä tai konkreettisesta yksinäisyydestä. Surua siitä, ettei saanutkaan kutsua eikä kuulu joukkoon. Surua siitä, että joutuu niin paljon pelkäämään ja kamppailemaan sisäisen turvattomuuden kanssa.
Surua siitä, miten on itse satuttanut toista. Surua päätöksistä ja valinnoista, joita ei voi enää perua. Surua elämättömästä elämästä, itsensä hylkäämisestä, kesistä, joita ei tullutkaan.
Surua tästä maailmasta ja sen tuskasta. Surua siitä kaikesta, mikä on totta, mutta mitä ei millään jaksaisi ottaa syliin ja katsella.
Tunnetta välttelemällä jää siihen tiukemmin kiinni
Vasta kun uskaltaa ottaa oman vointinsa todesta, voi toipuminen alkaa. Tunnetta välttelemällä tietyllä tavalla takertuu siihen, sillä se ei pääse virtaamaan. Tunteiden välttely kuluttaa energiaa ja elinvoimaa.
Mitä tapahtuu, jos uskallatkin katsoa kohti sitä, mikä on totta? Mitä tapahtuu, jos annat vihasi puhua niin kauan, että se kertoo surustasi? Mitä tapahtuu, jos ahdistuksesi saa kertoa, mitä kaikkea on nousemassa pintaan: mitä sinä tarvitset?
On ymmärrettävää pelätä tunteen voimaa ja vyöryä, jos sitä on painanut alas ja piiloon pitkän aikaa. Mitään pahaa ei kuitenkaan tapahdu, vaikka tunne on iso. Sen voi vain ottaa koettavaksi, antaa sen tulla ja antaa sen olla – mielellään toisen ihmisen tuella.
Tunteet ovat kuin pilvet – ne muuttuvat, aina. Et joudu pysyvästi surusi ja kipusi armoille silloinkaan, kun se vyöryy päälle. Voit elää ja hengittää sen keskellä ja sen läpi: nyt on näin. Tämä tunne on totta ja se kertoo tärkeää viestiä.
Kuolemansuru ja myös elämänsuru kuuluvat osaksi ihmiselämää. Suru tarvitsee aikaa ja kun se saa sitä, siinä alkaa itää toivo. Silloin suru hoitaa ihmistä.
Toimituksen vinkki:
Tutustu myös Heli Pruukin ja Terhi Ketola-Huttusen kirjaan Viha voimaksi – vaikeat tunteet ihmissuhteissa.
Riidat, mykkäkoulut, mielipide-erot, etäisyyden otot – vaikeat tunteet aiheuttavat ihmissuhteissa paljon kärsimystä. Jos osaat säädellä omia tunteitasi ja ymmärrät niitä myös toisissa, voit paremmin niin parisuhteessa, vanhempana, ystävien kanssa kuin työpaikoillakin.
Viha herättää usein toisissa torjuntaa, mutta se mitä kiukkuinen läheinen tarvitsisi on kuuntelu ja myötätunto. Kun opettelet jakamaan vaikeita tunteita, ihmissuhteiden turvallisuus vahvistuu. Tärkeää on myös oppia tunnistamaan itsen tai toisen vahingollinen kohtelu. Silloin voit käyttää omaa aggressiota viisaasti rajojen asettamiseen.
Kirjan löydät TÄÄLTÄ.
