Parisuhteen aikana voi hiipiä mieleen ajatuksia siitä, että onko nykyinen kumppani se oikea? Olisiko sittenkin se entinen kumppani ollut sopivampi tai löytyisikö onni uudesta? Jos huomaat miettiväsi parisuhdettasi näin, voisi olla hyvä kääntääkin huomiosi toisesta itseesi.
Kun ihastumme toiseen, ihastumme myös hänen piirteisiinsä. Se, mitkä piirteet toisessa ovat meille merkityksellisiä, ovat piirteitä, jotka ovat myös meissä. Nämä piirteet voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Toisen kautta voimme esimerkiksi kokea jotain osaa itsestämme, jota emme koe kokevamme muuten. Esimerkiksi jos koet olevasi vilkas ja hätäilevä, toisen rauhallinen olemus voi tuntua turvalliselta ja omaa itseä täydentävältä.
Jokaisella piirteellä on polariteetti eli vastakohta. Jos koemme olevamme esimerkiksi hätäisiä ja nopeita liikkeissämme, on meissä myös sen piirteen vastakohta eli rauhallisuus. Emme vaan välttämättä koe sitä itsestämme jostain syystä. Mahdolliset syyt voivat löytyä omista uskomuksista, jotka olemme pureksimatta nielleet esimerkiksi omilta vanhemmiltamme, joiden puheissa liika tekemättömyys on ollut laiskuuden merkki. Siksi emme anna itsemme levätä. Näin voimme kuormittaa itseämme jopa uupumukseen asti.
Ihastumisen jälkeen, kun parisuhde on vakiintunut, voivat toisen piirteet alkaa samaan uusia merkityksiä. Aiemmin rauhallinen olemus voikin tuntua nyt negatiiviselta piirteeltä, esimerkiksi passiivisuudelta. Syy tähän kuitenkin löytyy itsestä ja omasta suhtautumisesta omiin piirteisiin, sillä jos emme pysty hyväksymään esimerkiksi tässä esimerkissä kerrottua rauhallisuutta, niin se tyytymättömyys voi aktivoitua muissakin ihmissuhteissa.
Sen sijaan että tyytymättömyys kumppaniin herättäisi ajatuksia entisestä tai uudesta paremmasta vaihtoehdosta, voisiko tyytymättömyys olla kutsu sinulle tarkastella itseäsi syvemmin ja oppia tuntemaan omia piirteitäsi paremmin? Käymällä läpi toisessa haastavat piirteet miettien omaa suhdettasi niihin itsessäsi, voi avata uudenlaisen suhteen itseesi. Tämä itsetuntemuksen lisääminen ja jakaminen toiselle voi myös syventää nykyistä suhdetta, sillä kun hyväksyt itsesi, niin hyväksyt myös toisen.
Omien piirteiden, niiden inhottavalta tuntuvien piirteidenkin, hyväksyminen on tie omaan haavoittuvuuteen. Ja kun olemme kytköksissä omaan haavoittuvuuteemme ja uskallamme jakaa niitä tunteita ihmissuhteissa, voimme aidosti olla yhteydessä toiseen. Ja kun ihmissuhteessa molemmat hyväksyvät omat piirteensä, on heillä aina mahdollisuus löytää yhteys toiseen. Näin suhde kestää haastavatkin tuntee, joita kaikille varmasti välillä nousee.
