Lamaantuminen liittyy hermostolliseen alkukantaiseen taistele-pakene-jäädy-reaktioon. Tällöin ylivoimaiseksi koettu tunne, uhkaava tilanne, pelko, ahdistus tai stressi saavat sinut jähmettymään, sekä ikään kuin psyykkisesti ja emotionaalisesti “pakenemaan” kehosta. Lamaantumisen tunne liittyy usein traumaattisiin tapahtumiin, hätätilanteisiin tai shokkitilaan, masennukseen, paniikkihäiriön jälkitilaan, psyykkisiin sairauksiin, suruun tai uupumukseen.
Lamaantuminen on kuin henkinen halvaantuminen ylivoimaisten tunteiden ja kokemusten edessä. Silloin tuntuu siltä, kuin koko olemus ja ajattelu olisi jähmettynyt ja pienikin työ tai arkinen askare vaatii suurta ponnistelua. Olo on kaikin tavoin voimaton ja raskas. Traumojen ja pitkäkestoisen stressin hoitaminen on äärimmäisen tärkeää, sillä hätätila täytyy “purkaa” kokonaisvaltaisesti. Toipuminen harvoin tapahtuu itsestään, vaan se vaatii tietoista sisäistä sekä ulkoista työtä lempeästi ja systemaattisesti.
Lamaantumisen tunteen hyvä tarkoitus on akuutisti suojata herkkää psyykettä, mutta hoitamattomana ja etenkin uupumuksen yhteydessä siitä voi tulla vallitseva olotila, joka vaikuttaa elämänlaatua ja toimintakykyä heikentävästi. Pitkään jatkunut stressi ja ylikuormitus kuluttaa kehon ja mielen voimavarat hiljalleen loppuun, jonka seurauksena on luonnollinen ja pysäyttävä suojareaktio.
Mikäli sinulla on taipumusta lamaantua herkästi kuormittuessasi, mieti voisiko taustalla olla hoitamaton trauma? Mikä tunne tai tunteet voisivat olla lamaantumisen syynä? Mitä piilottelet, turrutat tai kätket itseltäsi ja muilta? Mikä tuntuu ylivoimaiselta kohdata? Tarvitsetko ammattilaisen apua tunteiden käsittelyssä?
Uupumuksen ollessa pahimmillaan, moni kokee merkittävää haittaa lamaannuksen tunteesta ja alkaa helposti syytellä itseään epäonnistuneeksi: “miksi olen näin saamaton, väsynyt ja laiska? Mikä minussa on vikana?” Pitkään jatkuessaan lamaannus voi saada tietoisesti vetäytymään ja välttelemään kaikenlaista toimintaa sekä sosiaalisia kontakteja. Tästä voi seurata lisää eristäytymistä, huonommuutta, häpeää ja yksinäisyyttä. Näin on käynyt minulle useita kertoja elämässä, kunnes lopulta oivalsin kyseessä olevan traumareaktio ja hermoston hätätila, joka vaati toisten ihmisten avun pyytämistä. Kehoni ja mieleni ei ollutkaan minua vastaan, vaan täysin minun puolellani: suojatilassa!
Lamaantumisen tunteen jälkeen tai sen huomattuaan kannattaa keskittyä maadoittumiseen esimerkiksi liikuttamalla kevyesti kehoa, menemällä suihkuun, ulos luontoon tai vahvistamalla TURVAN tunnetta puhumalla eli hakeutumalla luotettavan ihmisen seuraan/yhteyteen. Lamaantumisreaktiossa kehon energiavirrat ikään kuin pysähtyvät, jolloin aivan pienikin liike saattaa auttaa. Mikäli kyseessä on uupumiseen, akuuttiin shokkiin tai suruun liittyvä lamaannus, tarvitset myös riittävästi lepoa. Tuolloin itsensä väkisin puskemisesta voi koitua hyvinvoinnillesi enemmän hallaa ja saada sinut vielä pahemmin sisäisesti solmuun. Nuku ja lepää siis niin paljon kuin suinkin pystyt. Kaikenlaisesta itsensä syyttelystä on syytä luopua, sillä lamaannuksesta selviäminen on todellinen itsemyötätunnon korkeakoulu.
Haastavien haavoittuneisuuden tunteiden kohtaaminen turvallisesti auttaa sinua vapautumaan lamaantumisreaktiosta. Tunnekuorman purkaminen on oleellista uupumisesta toipumisen polulla, sillä ilman sitä muutosta ei voi tapahtua. Lamaantuminen viestii yhteyden kadottamisesta itseen syvillä tasoilla. Siihen voi kaikesta huolimatta kätkeytyä suuri siunaus – on aika selvittää kuka sinä oikeasti olet ja mitä todella tarvitset tai haluat? Pakollinen pysähdys, mutta ei suinkaan elämän päätepysäkki.
Lamaantumisen tunteella on sinulle sisäisesti tärkeä viesti: minkä tunteen tai menneisyyden tapahtumien kohtaamiseen tarvitset apua? Mitä oikeasti tarvitset ja miten voisit ilmaista tarpeesi muille? Voisitko vihdoin opetella suhtautumaan itseesi myötätuntoisesti?
Uskalla olla aito, haavoittuva ja murtaa suojamuurisi, se on ainoa tie oivalluksiin ja todelliseen sisäiseen muutokseen sekä kasvuun.
