Kaipaisit enemmän yhteyttä ja läheisyyttä kumppanisi kanssa? Haet kosketusta, katsetta, rauhallista yhdessäoloa, syvää keskustelua? Mitä enemmän lähestyt, sitä enemmän toinen loittonee.
Kun parisuhteessa aktivoituu turvattomuuden kehä, toinen vähän jahtaa ja toinen vipeltää etäämmälle. Se on tuttu emotionaalinen maasto jossa yritetään päästä turvaan, mutta toimitaan pelon ja vanhojen mallien ohjaamana. Tällaisessa suhteessa tai dynamiikassa on kaksi, jotka pelkäävät emotionaalista läheisyyttä. Läheisyyttä pelkää myös hän, joka jahtaa ja tekee kaikkensa, että yhteyttä ja läheisyyttä olisi. Jos hän ei olisi turvaton vaan ihan rauhassa itsessään, hän ei jahtaisi.
Turvaton kiintymystyyli tarkoittaa juuri pelosta ohjautumista – ja sitä voi oppia eheyttämään suhteissa. Turvaton kiintymys on opittu malli ja toistettu dynamiikka, ei persoona, identiteetti tai kohtalo. Kyse on vain siitä, että sisäisen turvan täytyy vahvistua jotta uskaltaa olla aidossa läheisyydessä. Yleensä kaikki kyllä tietoisessa mielessään haluavat sitä, mutta vanhat haavat (usein jo varhaisista vaiheistamme) aiheuttavat tunnistamatonta läheisyyden pelkoa. Silloin syntyy jahtaajan ja vetäytyjän dynamiikka, joka voi olla kamalan kivulias.
Usein kumpikin osapuoli sanoo (ja tarkoittaa) haluavansa läheisyyttä, mutta taktiikat sitä kohti ovat päinvastaiset. Jahtaajan kiihkeys triggeröi pelkoa ja ahdistusta siinä joka vetäytyy. Se tuntuu intensiiviseltä ja vaativalta ja herättää vetäytyjässä riittämättömän olon. Hän hakeutuu turvaan sinne, missä ei vaadita eli omaan, kontrolloituun tilaansa. Ja se, joka kiihkeästi hakee yhteyttä kokee yhtä lailla olevansa riittämätön, kun ei saa kumppaniinsa yhteyttä vaan tämä tuntuu sitä karttavan.
(Huom. Ilmaisut “Jahtaaja” ja “Vetäytyjä” kuvastavat turvattomasti kiintyneiden ristiriitaista ja välttelevää kiintymystä eli dynamiikkaa, eivät kenenkään persoonaa – käytän tässä näitä ilmaisuja asian selkeyttämiseksi).
Usein jahtaaja ylittää omat rajansa mennen tullen yrittäessään luoda yhteyttä. Hän karsii omista menoistaan ja tarpeistaan ja on alistumisensa vuoksi yhä vaativampi, vihaisempi ja kärsimättömämpi välttelevää kohtaan. Suhteen loittoneva osapuoli aistii tämän ja yrittää pitää rajoistaan kiinni usein kontrolloimalla sen sijaan että osaisi sanoittaa omia tarpeitaan suoraan. Häntä saattaa alitajuisesti potuttaa alistujan kiltteys, eikä koe olevansa turvassa. Jahtaajaa potuttaa vetäytyjän kylmyys tai välinpitämättömyys. Usein hommelissa on hienosti projisoituneena suhde jompaan kumpaan omaan vanhempaan – dynamiikka on varhaisista vaiheista itselle tuttu. Silloin kumpikin kokee dynamiikassa turvattomuutta ja tunnetta siitä, että suhteessa ei ole tilaa ja lupaa omiin tarpeisiin.
Tie kehästä ja dynamiikasta ulos on oppia sisäistä vanhemmuutta eli mm. luomaan itselleen turvaa sen sijaan että sälyttää sen kumppanin tai suhteen tehtäväksi. Opimme silloin ulos vanhasta mallista. Jahtaaja voi oppia orientoitumaan omista rajoista ja tarpeista käsin – juuri niistä asioista, mistä hän kokee katkeruutta vetäytyjälle. Vetäytyjä voi oppia sanoittamaan tarpeitaan ja tunteitaan, tulemaan kohti ilman pelkoa nielaistuksi tulemisesta.
Jahtaajan on superhyvä nähdä, että yhteydenluomisvimma oikeastaan estää yhteyttä – niin käänteisintuitiiviselta kuin se kuulostaakin. Hän on priorisoinut kumppaninsa yhteyden antajaksi, vaikka oikeastaan olennaisinta olisi antaa yhteyttä itselle ja omille rajoille. Jahtaajalle lempeää hoivaa on pysähtyä oman ahdistuksensa ja pelkojensa ääreen ja rajata omista tarpeistaan käsin. Ei loukkaantuneisuuden ja uhrimarttyyriuden kautta vaan niin, että kultivoi omaa elämäänsä, muita ihmissuhteitaan ja sisäistä turvaansa. Alkaa sanoa ei ja esittää toiveita. Passivoituu yhteyden luomisen suhteen ja katsoo mitä suhteessa / toisessa osapuolessa tapahtuu. Jotta näin voi tehdä, tarvitaan hyviä työkaluja oman hermoston rauhoittamiseen ja tunneyhteyteen.
Olennainen kysymys jahtaajalle on, mikä läheisyydessä pelottaa? Miksi on vaikeaa sallia (syvällä sisimmässään) kokemusta läheisyydestä ilman, että sen eteen pitää ponnistella ihan hurjana?
Olennainen kysymys vetäytyjälle on, kuinka omia tarpeitaan ja tarvitsevuuttaan voisi oppia kunnioittamaan ja ilmaisemaan ilman, että niitä tarvitsee ansaita? Kuinka läheisyyttä ja etäisyyttä voisi säädellä ilman kontrollia, turvallisten rajojen kautta? Kuinka voisi olla lähellä ja samalla nadlata nielaistuksi ja hylätyksi tulemisen pelkoja?
Usein muutos tekee tilaa välttelevälle ottaa koppia yhteydestä ja läheisyydestä. Silloin myös ristiriitaisesti kiintynyt voi nähdä, onko toisella osapuolella oikeasti tunnetasolla tarpeeksi annettavaa. Jahtaaja ei enää ota asiaa niin henkilökohtaisesti vaan voi kuulostella ihan rauhassa, täyttyvätkö omat läheisyyden ja yhteyden tarpeet suhteessa riittävästi.
Jos tunnistat jahtailevasi:
-
Rajaa. Kuulostele tarpeitasi ja tunteitasi, mutta sen sijaan että yrität saada ne kumppanisi toimesta kuulluksi, tee itsellesi ja omille puuhillesi tilaa. Rajaaminen voi tarkoittaa selkeämpiä pelisääntöjä tapaamisten suhteen.
-
Keskity sisäisen turvan vahvistamiseen.
-
Tee ihania juttuja, jotka ravitsevat kokemustasi arvostasi ja rakastettavuudestasi. Ei ole kumppanisi määritettävissä, kuinka yhteyden, läheisyyden ja rakkauden arvoinen olet. Anna noita asioita itsellesi muiden ihmisten ja täyden elämäsi elämisen kautta.
-
Passivoidu hiukan yhteyden ja läheisyyden luomisen suhteen – anna kumppanillesi tilaa ja aikaa tehdä aloitteita.
-
Jos kumppanisi ei tee mitään tai anna itsestään vaan kontrolloi, arvioi suhdetta uudelleen. Mitä enemmän ponnistelet, sitä enemmän vedät puoleesi ponnisteltavaa. Olet rakkaudellisen kohtaamisen arvoinen ilman, että sinun täytyy ponnistella. Sellainen kumppanuus on ihan mahdollista (kenties myös nykyisen kumppanisi kanssa).
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
