Terapia- ja pariterapia työtä tehdessä pysähdytään usein ihmisen lapsuuden kokemuksien äärelle. Ja erityisesti sen äärelle, millaisessa tunneilmastossa kukakin on kasvanut ja millainen suhde omiin vanhempiin on ollut ja millaisen mallin parisuhteesta on aikuisten välillä nähnyt. Nämä ovat isoja ja herkkiä kysymyksiä. Kysymysten tarkoitus ei ole syyllistää ketään, vaan enemmänkin löytää ymmärrystä. Lapsuus ja menneisyys ei tietenkään määrittele kaikkea. Meihin vaikuttaa myös persoona, kulttuuri, muut sosiaaliset suhteet ja se millaisia muita kannattelevia tekijöitä elämässä mahdollisesti on ollut (terveisiä mummoille, kuulen teistä usein vastaanotolla <3).
Se miten meihin on oltu suhteessa, vaikuttaa merkittävästi siihen miten olemme suhteessa itse itseemme ja miten me olemme suhteessa muihin. Otetaan muutamia esimerkkejä (jotka ovat karkeita, todellinen elämä on aina hienovaraisempaa ja ihmiset tekeävät myös poikkeuksia)
- Jos on lapsena saanut toistuvasti halveksuvia katseita, usein katsoo joko itseään tai toisia halveksien
- Jos lapsena on tullut toistuvasti mitätöidyksi, usein mitätöi joko itseään tai toisiaan
- Jos on oppinut että omat tarpeet ovat vääränlaisia tai ”liikaa”, ei usein uskalla ilmaista niitä (tai välttämättä edes tunnistaa niitä)
- Jos on kasvanut epävakaassa ja ailahtelevassa tunneilmastossa, on usein jatkuvasti varuillaan ”mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu” ja usein hakeutuu myös tällaisiin suhteisiin aikuisuudessa
Kysyn usein terapiassa asiakkailta sitä, että mitä he olisivat eniten kaivanneet lapsuuden kodissaan ja vanhemmiltaan. Kysymys on hyvin herkkä ja sen tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan antaa sille tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi, jota ihminen ei ole ehkä itsekään tunnistanut. Usein on meinaan niin, että juuri niitä asioita, joita olisimme eniten kaivanneet, etsimme edelleen.Keinomme tosin saattavat olla toimivampia tai sitten totaalisen toimimattomia. Mikään määrä vaikkapa somessa saatuja peukkuja ei pysty korvaamaan kaipuuta vanhempien huomiolle. Eikä tarvitsekaan.
Sen tunnistaminen mitä olisi lapsuudenkodissa kaivannut, voi herättää paljon tärkeitä kysymyksiä tähän päivään. Miten voimme toisaalta antaa itsemme surra sitä mitä olemme jääneet vaille (se ei ole vanhempien syyttämistä, heillä on luultavasti omat surunsa ja vaillejäämisensä) ja sitten voi miettiä, että miten voi nyt aikuisena pitää huolta tarpeistaan, aikuisena. Ja yhtälailla on myös täysin normaalia, jos vaillejäämisten pintautuminen herättää vihan ja pettymyksen tunteita.
Tällaisia asioita ihmiset ovat kertoneet kaivanneensa eniten lapsuudessaan:
”Että mun kanssa olisi ihan vaan oltu. Ei sen olisi tarvinnut mitään ihmeellistä olla”
”Ois ollut varmasti tarpeen, että multa ois kysytty mitä kuuluu, silleen oikeesti”
”Jotakin rakkauden näyttämistä. Jos se ois vaikka sanottu joskus. Tai vaikka halattu”.
”Että ei ois ollut niin tuomitsevaa. Eli kai sitten semmosta hyväksyntää ja että ettei tarvisi epäillä että kelpaako”
”Tukea. Sitä että olisin saanut olla lapsi, eikä olisi tarvinnut olla pikku aikuinen”
”Että mulle olisi sanottu joskus jostain, missä onnistuin tai edes jotain kivaa. Virheistä kyllä kerrottiin”.
”Että ne olisi ollut juomatta. Rippi juhliin uskalsin sitä pyytääkin. Sen toiveen ne pystyi toteuttamaan”
”Oisin tarvinnut sitä, että mulle ois selitetty vähän asioita. Ne vaan lakaistiin maton alle”.
On suuri etuoikeus saada olla kuulla ihmisten tarinoita ja kaipuita. Ne herkistävät, todella. Niin ihmisenä, mutta myös tyttärenä ja äitinä. Vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, niin joidenkin asioiden on tärkeää saada tulla sanoitetuksi ja kuulluksi. Ja samaan aikaan on toki mahdollista myös nähdä se, mikä lapsuudenkodissa kannatteli, mitä arvokasta sieltä sai. Nämä asiat voivat olla totta yhtäaikaa.
Mitä sinä olisit kaivannut?
Miten tämä kaipuu näkyy elämässäsi tänä päivänä?
Toimituksen vinkki: Lapsen ja vanhemman yhteisiin keskusteluhetkiin
Eevi Vuoriston kätevän kokoiset Lapsen & vanhemman keskustelukortit on suunniteltu aikuisen ja lapsen yhteiseksi ajanvietteeksi ja yhteyden parantamiseksi. Kortit auttavat sekä lasta että aikuista pukemaan kokemuksia, toiveita, tunteita ja tarpeita sanoiksi. Näiden korttien avulla juttelette sellaisistakin asioista, joista ei helposti hoksaisi muuten kysyä. Kortit sopiva esimerkiksi iltapalapöydän juttuhetkeen, automatkalle tai mihin tahansa yhteiseen hetkeen, joissa haluat keskittyä yhdessäoloon lapsen kanssa.
Lapsen & vanhemman keskustelukortit löydät TÄÄLTÄ.
