Yhteys toiseen ihmiseen (taikka aina edes itseen) ei ole mikään helppo laji. Yhteys kysyy meiltä kontaktia myös haavoittuvaisempiin tunteisiin ja se kysyy tiettyä turvaa toteutuakseen. Sillä siellä missä täytyy olla varuillaan ja varautunut, on vaikea olla yhteydessä.
Yhteyteen ja yhteydettömyyteen meillä jokaisella on luultavastu omat historian lastimme ja kantamuksemme.Ehkä olemme kuulleet ”olevamme liian herkkiä”, ”lopeta se itkeminen” tai mitä hyvänsä. Olemme oppineet suojautumaan haavoittuvaisilta tunteilta, olemme oppineet kovettamaan itseämme…jotta selviäisimme.
Ja juuri nämä erilaiset selviytymismekanismit ovat usein esteenä yhteydelle. Samalla se on ymmärrettävää. Selviytymismekanismien takana on pelkoa. Joka usein hiukan paradoksaalisesti liittyyy….yhteyden menetykseen, hylätyksituloon ja torjutuksi tuloon. Mikä oravanpyörä.
Joskus muuten kuvittelin, että ”tietoinen parisuhde” tarkoittaisi sitä, että mitään defenssejä ei olisi ja kaikki olisi koko ajan vaan tietoista. Voin sanoa, että käsitykseni on tästä hieman muuttunut. Harjoittelemme kumppanini kanssa sitä, että vaikka meissä joskus herää myös defenssejä ja pelkoja, niin toisen kanssa niistäkin on turvallista puhua ja katsoa mitä niiden takana on. Aina se ei onnistu heti ja joskus välissä tarvitsee ottaa pieniä rakentavia taukoja päästä ensin yhteyteen itsessä siihen, että mitä suojautumisen takana onkaan.
Parisuhteen yhteyden estäjiä ei voi välttämättä täysin poistaa, mutta voi harjoitella jäämään itselleen kiinni siitä, milloin on toimimattomalla kehällä. Ei siksi, että itseä pitäisi siitä syyttää, vaan siksi että havahtuminen voi auttaa meitä katkaisemaan sellaisen, mikä ei toimi.
4 estettä yhteydelle parisuhteessa
- Yritys ”ratkaista” toisen tunteet.
Tämä on usein sitä, että emme kuuntele, vaan alamme antamaan ratkaisuja. Ymmärrettävää. Mutta ei useinkaan toimi. Varsinkin jos toisella on vaativa tunne, hän tarvitsee ensin kokemuksen että saa rauhassa tulla kuulluksi. Tämän sijaan, harjoittele kuuntelemaan rauhassa ja kysy lisää.
- Reaktiivisuus
Tämä on sitä että menemme nopeisiin tulkintoihin, hyökkäämme, puolustaudumme, vetäydymme ja toimimme jollain tavoin tunnekuohussa. Tällöin usein johonkin arkaan kohtaamme tai tunnetriggeriimme on osunut ja alamme toimia sen mukaisesti, ilman että tarkistamme mistä on oikeasti kyse. Tämän sijaan, harjoittele rauhoittelemaan itseäsi ja muista että tulkintamme tunnekuohuissa saattavat mennä reippaasti hutiin. Rauhoitu ensin ja lähde sitten selkeyttämään, mitä oikeasti tapahtui ja millaisia tulkintoja teit, pitävätkö ne paikkaansa?
- Defensiivisyys
Vanha kuoma, defensiivisyys. Se voi ottaa monia muotoja. Syyttämistä, harhauttamista, kieltämistä…Sellaista missä sulkeudumme keskustelulta. Mahdotonta löytää yhteyttä. Harjoittele tunnistamaan, että mistä huomaat olevasi defensiivisessä tilassa? Tätä ei voi täysin poistaa, mutta sen voi tunnistaa ja muistaa, että silloin taustalla on jotain miltä pyrimme suojautumaan. Joskus voi olla toimivaa vain kommunikoida kumppanille, että ”huomaan olevani nyt defensiivisessä tilassa, ja minun on hyvä hetken itse reflektoida sitä, mistä tässä on kyse”.
- Mentaalinen vänkäys
Mentaalinen vänkäys sisältää luultavasti kaikki edelliset kohdat. Tällöin parin välillä on kuin mentaalista pingistä, joka ei vie kertakaikkiaan minnekkään. Ping- syytös- ping- vastasyytös ja ping-ping, uusi kierros. Tämän sijaan, voit ehdottaa pientä taukoa. Voit todeta, että hei, nyt meidän keskustelu ei mene mihinkään, etsitäänkö yhdessä ymmärrystä sen sijaan, että ollaan toisiamme vastaan?
Sellaista suhdetta tuskin onkaan, jossa ei koskaan esiintyisi mitään ylläolevaa. Mutta onneksi voi ihan oikeasti opetella keinoja toimivampaan yhteyteen ja samalla puolella olemiseen.
