Ajatteletko olevasti vastuussa toisten tunteista? Pelottaako, että jos sanot, mitä ihan oikeasti tarkoitat, voit pahoittaa toisen mielen tai suututtaa hänet?
Minä olen pelännyt aiheuttavani muille pettymystä ja pahaa mieltä. Joskus olen jättänyt sanomatta asioita, jotka olisi ehdottomasti pitänyt ääneen sanoa ja joskus olen kaunistellut asioita, etteivät ne tuntuisi toisista niin pahalle. Näin toimien olen kuvitellut tekeväni toiselle palveluksen. Olen muokannut itseäni ja totuuttani muille sopivammaksi.
Hyvä tavaton sentään. Ihan kuin minä muka pystyisin vastaamaan muidenkin mielialoista ja tunteista. Ja kun varoin etteivät sanani tai tekemiseni satuta toista, toimin koko ajan omien oletusteni kautta. Filtteröin asioita sen läpi mistä oletin ja luulin toisen voivan pahoittaa mielensä tai pettyä.
Todellisuudessa jokainen voi vastata vain omista tunteistaan ja reaktioistaan. Vain itsestään.
Tottakai on tärkeää kommunikoida totuutensa toisia arvostaen ja kunnioittaen. Siitä, miten sanansa asettelee, on itse kukin vastuussa, muttei ikinä siitä, miten toinen niihin reagoi.
On tärkeää ottaa täysi vastuu omista sanoista ja teoista, muttei toisen tunteista ja reaktioista.
Tunneorjuudesta tunnevapauteen
Psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin mukaan toisten tunteisiin suhtautuessa kuljemme usein kolmen vaiheen läpi.
Ensimmäisessä vaiheessa, jota hän kutsuu ”tunneorjuudeksi” kuvittelemme olevamme vastuussa toisten ihmisten tunteista. Luulemme, että meidän tulee pitää kaikki muut onnellisina. Lähisuhteissa se saattaa merkitä sitä, että kiellämme omat tarpeemme. Alamme muodostaa erilaisia vastuita, velvollisuuksia ja pakkoja.
Toisessa eli kapinavaiheessa olemme vihaisia, emmekä halua enää olla vastuussa muiden tunteista. Tajuamme, kuinka raskasta on kantaa vastuuta toisen tunteista ja yrittää sopeutua niihin omalla kustannuksella. Päädymme ilmaisemaan tarpeitamme ehkä tiukallakin tavalla: ”Se on sinun ongelmasi! En ole vastuussa sinun tunteistasi!”
Kolmannessa eli tunnevapauden vaiheessa kohtaamme toisen myötätuntoisesti, emme koskaan pelosta, syyllisyydestä tai häpeästä. Otamme vastuun teoistamme ja tarkoituksistamme, muttemme toisten tunteista.
Säästää muuten hitosti energiaa kun puhuu vain omasta puolestaan eikä yritä kannatella muita. Ja pitää aina myötätunnon matkassa – niin itseä kuin muitakin kohtaan. Ihan uudenlainen vapauden tunne.