Erityisherkillä on kyky havaita tehokkaasti ilmapiirin muutokset. He vaistoavat usein hyvin nopeasti, kun ihmissuhteessa on jokin vinossa, yhteys toiseen tuntuu etäiseltä tai on katki. Herkät tarkkailevat tunneilmapiirin muutoksia, eleitä ja ilmeitä luontaisesti jatkuvasti ja herkkä hermosto reagoin näihin herkemmin kuin ei-erityisherkän.
Arki, kiire ja vastuut haastavat parisuhteita ja joskus etäinen olo pääsee yllättämään syystä tai toisesta. Aikataulut ovat menneet ristiin liian pitkään, keskustelut ja tekemiset ovat pyörineet liiaksi arkisten asioiden ympärillä. On saatettu olla yhdessä, muttei läsnä. Välissä on ehkä ollut telkkari, puhelin, lapset tai omat ajatukset. Kaikki on tavallaan hyvin, mutta silti tuntuu vähän oudolta ja etäiseltä yhdessä. Syynä voi olla ihan normaali yhteyskatkos, joka muistuttaa kiinnittämään huomiota kohtaamiseen, läsnäoloon ja tunneyhteyteen.
Tunteet ja kokemukset yhteydestä ovat tietysti jokaisen omat, mutta parisuhteen tila on yhteinen ja siihen vaikuttaa kummankin osapuolen kokemus siitä. Joten kun toinen kokee etäisyyttä vaikuttaa se vääjäämättä yhteiseen suhteeseen. Ratkaisevaa on, miten suhteen osapuolet suhtautuvat yhteyskatkoksiin ja miten he osaavat korjata katkoksen ja palata taas yhteyteen.
Olen meidän suhteessa yleensä se, joka reagoi ensin ja siksi myös joutuu ottamaan puheeksi sen, kun tunneyhteys tuntuu etäiseltä. Ajoittain tämä on vaikeaa, koska pelkään olevani liian tarvitseva ja tunteellisesti vaativa. Tämä on kuitenkin vain omaa pelkoani; “mitä jos minut hylätään, kun olen liian sitä tai tätä?” -tuttu ajatus monille herkille vai mitä? Ja todellisuudessa en voi kuitenkaan olla tai tuntea, kun sitä mitä todella sillä hetkellä olen ja tunnen.
Tärkeää mielestäni on se, että uskaltaa jakaa toiselle omat tunteensa ja pelkonsa sekä kyseenalaistaa myös omia ajatuksia ja uskomuksiaan, ne kun eivät useinkaan ole täysin totta. Muru ei ole koskaan ajatellut minun olevan liian tunteva tai vaativa. Eikä hän ole koskaan sanonut, että “voi kun olisit jättänyt tuon sanomatta.” Enemminkin hän arvostaa sitä, että tunnistan tunteitani ja peloista huolimatta uskallan nostaa asiat yhteiseen keskusteluun, josta yhteyden rakentaminen voi taas alkaa.
Parhaimmillaan hetkellinen yhteyskatkos on avoimesti keskusteltuna portti syvempään yhteyteen. Vaatii kuitenkin rohkeutta ja käytännön harjoittelua, että katkoksen oppii tunnistamaan ja poimimaan mahdolliset syyt sen taustalla, jotka monesti ovat ihan tavallisia, kertyneitä, pieniä juttuja. Usein tilanne alkaa kuitenkin ratkeamaan, kun se uskalletaan tuoda sanoin näkyväksi; “Musta tuntuu nyt tältä, miten sä tämän koet?”
Haluankin sanoa sinulle, että et ole liian tunteva, vaativa tai liikaa. Tarve kokea yhteyttä toiseen kuuluu olennaisesti ihmisyyteen. Olet sinä ja hyvä juuri tuollaisena. Olet rohkea, kun uskallat tuntea ja se, että havannoit herkästi tunneilmapiiriä voikin olla suhteenne kannalta tosi hyvä juttu. Näin etäisyys ei pääse kasvamaan liian suureksi ja yhteyden korjaus on siten helpompaa. Haluan rohkaista sinua kertomaan tunteitasi ja ajatuksistasi avoimesti kumppanillesi – myös niitä, jotka hävettävät, sattuvat ja pelottavat eniten. Sillä se jos jokin on arvostettavaa ja tie syvempään yhteyteen.
